Miehen tarina
Lähetetty: 22 Syys 2015, 21:18
Tämä syksy on ollut minulle monellakin tapaa mieltä mullistava. Ehkä tärkein asia, mitä minulle tapahtui, oli se, että tajusin lopultakin mikä minua vaivaa. 10 vuotta olen ollut sinkkuna, jona aikana jokainen yritys parisuhteeseen on kaatunut jänistämiseeni ja jonkinlaisiin pelkotiloihin.
Ymmärsin lopultakin, että en ole se "parisuhdekelvoton paska jätkä", jona olen itseäni pitänyt 10 vuotta. Vika olikin narsistisessa puolisossani ja hänen vielä pahemmassa narsistiäidissään.
Aloin seurustelemaan 26 vuotiaana minua vähän nuoremman naisen kanssa, joka oli, kuten arvata saattaa, aivan ihana tapaus. Seurustelusta edettiin parisuhteeseen, joka muuttui minulle helvetiksi. Olin joka asiassa täydellinen ääliö, tein kaiken väärin, minulle puhuttiin kuin yksikertaiselle ihmiselle jne. Pahinta oli seksillä alistaminen. Seurustelumme kesti 4 vuotta, jona aikana harrastimme kokonaiset neljä (4) kertaa seksiä. Mm. "lusikassa" oleminen tämän naisen kanssa oli täysin mahdotonta, koska seisokki hänen pakaroitansa vasten tuntui todella vastenmieliseltä jne. Tytär oli saanut oppinsa äidiltään, joka oli vielä taitavampi manipuloija ja itsetunnon tuhoaja. En todellakaan ollut mikään suosikkivävy, vaikka minulle aina oltiinkin mielin kielin.
Olen siis tosiaan 10 vuotta hautonut tätä kaikkea paskaa sisälläni. Nyt tajusin ja ymmärsin kaiken. Palat loksahtivat paikoilleen, kuin taikaiskusta. Selvisi syyt kaikkiin asioihin, käytökseen, sanoihin ja tekoihin. Seurauksena asioiden ymmärtämisestä oli jumalaton sisäinen kipu ja paha olo. Onneksi sain heti paikan terapiaan ja tulen siellä kulkemaan pitkään... Onneksi se on hiukan tasoittanut mieltä, mutta pahan olon hetket iskevät silti usein.
Olen nyt 40 vuotias mies. Onneksi sain 6 vuotta sitten lapsen epäonnistuneen (kuinkas muutenkaan) suhteen seurauksena. Ilman häntä, minulla ei olisi mitään. Toki, olen täyttänyt aukon elämässäni kovalla työnteolla ja harrastuksilla. Parisuhteeni ovat menneet aina pieleen jahkailuni takia.
Toivottavasti elämässäni kääntyi uusi lehti. Tie on pitkä ja kivinen, mutta toivottavasti saan vielä jonkun minua rakastavan ihmisen rinnalleni.
Ymmärsin lopultakin, että en ole se "parisuhdekelvoton paska jätkä", jona olen itseäni pitänyt 10 vuotta. Vika olikin narsistisessa puolisossani ja hänen vielä pahemmassa narsistiäidissään.
Aloin seurustelemaan 26 vuotiaana minua vähän nuoremman naisen kanssa, joka oli, kuten arvata saattaa, aivan ihana tapaus. Seurustelusta edettiin parisuhteeseen, joka muuttui minulle helvetiksi. Olin joka asiassa täydellinen ääliö, tein kaiken väärin, minulle puhuttiin kuin yksikertaiselle ihmiselle jne. Pahinta oli seksillä alistaminen. Seurustelumme kesti 4 vuotta, jona aikana harrastimme kokonaiset neljä (4) kertaa seksiä. Mm. "lusikassa" oleminen tämän naisen kanssa oli täysin mahdotonta, koska seisokki hänen pakaroitansa vasten tuntui todella vastenmieliseltä jne. Tytär oli saanut oppinsa äidiltään, joka oli vielä taitavampi manipuloija ja itsetunnon tuhoaja. En todellakaan ollut mikään suosikkivävy, vaikka minulle aina oltiinkin mielin kielin.
Olen siis tosiaan 10 vuotta hautonut tätä kaikkea paskaa sisälläni. Nyt tajusin ja ymmärsin kaiken. Palat loksahtivat paikoilleen, kuin taikaiskusta. Selvisi syyt kaikkiin asioihin, käytökseen, sanoihin ja tekoihin. Seurauksena asioiden ymmärtämisestä oli jumalaton sisäinen kipu ja paha olo. Onneksi sain heti paikan terapiaan ja tulen siellä kulkemaan pitkään... Onneksi se on hiukan tasoittanut mieltä, mutta pahan olon hetket iskevät silti usein.
Olen nyt 40 vuotias mies. Onneksi sain 6 vuotta sitten lapsen epäonnistuneen (kuinkas muutenkaan) suhteen seurauksena. Ilman häntä, minulla ei olisi mitään. Toki, olen täyttänyt aukon elämässäni kovalla työnteolla ja harrastuksilla. Parisuhteeni ovat menneet aina pieleen jahkailuni takia.
Toivottavasti elämässäni kääntyi uusi lehti. Tie on pitkä ja kivinen, mutta toivottavasti saan vielä jonkun minua rakastavan ihmisen rinnalleni.