KESKUSTELUFOORUMI

Oon niin poikki, niin rikki...

Rakastan miestäni ylikaiken, meillä on 2 lasta ja olemme naimisissa. En haluaisi erota mutta tiedän että minun pitäisi..
Mieheni on ihana kun haluaa mutta hän ei ikinä näytä tunteitaan ja on todella sulkeutunut, vaikka olemme olleet yhdessä vähän yli 2 vuotta, niin siltikään hän ei uskalla edelleenkään lähestyä minua/antaa rakkauttta, syyksi sanoo "olen niin ujo" en tiedä enää mitä ajatella koska tuntuu jo välillä että minussa on vikaa eikä hän siksi halua olla lähelläni, silti en ymmärrä miksi hän meni naimisiin kanssani jos ei minua rakastaisi? En tietenkään varmaksi voi sanoa että hän on narsisti mutta kyllä olen melko varma siitä jo, ja jopa hän itsekin on alkanut tajuamaan sen. Mulla kesti itellä tosi kauan ennenku tajusin alkaa epäilemään että hän on narsisti, vaikka hänen käytös on ollut tuollaista melko heti... Aluksi hänen outo käytös vaan meni sen ujouden piikkiin, ja uskoin hänen muuttuvan mitä pitempään olemme olleet yhdessä, siltikään hän ei ole muuttunyt, yhtä "ujo" on yhä edelleen..
Hän kohtelee minua kuin ilmaa ja se alkaa riittämään minulle , vaikka kuinka pyydän rakkautta en sitä saa, hän sanoo vain aina että "en osaa antaa rakkautta" tms... nyt on vähän muuttunyt siinä ja pyytää itse joskus lähelleen mutta todella todella todella harvoin. Ja me riidellään vain ja ainoastaan siksi että hän ei huomioi minua eikä anna läheisyyttä jota kaipaan paljon! ja aina kun riidellään, saa hän käännettyä syyt minun niskoilleni vaikka en olisi tehnyt mitään väärää, nykyään hän aivankuin keksimällä keksisi sanomista että saa riidan aikaan, sittenkun riidellään hän on tosi ILKEÄ minulle, sanoo pahoja asioita ja ei ymmärrä ikinä jälkeenpäin pyytää edes anteeksi, vaan minun pitäisi aina olla se joka pyytää anteeksi vaikka hän olisi itse minua satuttanut. Olen todella surullinen ja onneton, haluan olla mieheni kanssa, mutta tiedän että ansaitsen parempaa, mieheni on alkanut nyt tajuamaan että hän voisi olla narsisti koska tosi moni "oire" viittaa siihen, ollaan jopa yhdessä luettu millainen narsisti on ja viimeksi kun luettiin n.viikko sitten, valehtelematta jokainen kohta sopi häneen, silloin hän itsekin tajusi.

Hän on monta kertaa käynyt minuun käsiksi jopa riidellessämme, ja saanut minut miljoona kertaa voimaan niin huonosti riitojen aikana että on tehnyt mieli tarttua puukkoon ja viiltää itseltäni kurkku auki ja päättää oma elämä siihen paikkaan, tiedän kuulostaa kamalalta, mutta hän vain satuttaa minua sanoillaan NIIN pahasti! hän nyt kuitenkin viikko sitten tajusi ongelman, ja sen jälkeen on sanonut joka päivä että hän on narsisti ja sairas, että hän ei ansaitse minua että hänen pitää olla yksin kun hän ei muuta tee kun satuttaa minua, mutta pari päivää sitten tapahtui jotain mitä en ikinä ois uskonut, nimittäin hän riidan aikana kävi minuun käsiksi, mm. repi hiuksista jne, jonka jälkeen poistui paikalta..... soitin hänen peräänsä selvittääkseni asioita, ja kuulin että hän itki, SITÄ EI OO IKINÄ ENNEN TAPAHTUNU.... hän kuitenkin väitti että on itkenyt ennenkin yksin autossa poistuessaan kotoa riidan keskeltä.... emme siis kuitenkaan huutamalla riitele lapsien takia, en ois ikinä uskonu kuulevani että hän itkee, hän kuitenki myönsi itkevänsä... SE OLI tosi outoa häneltä. Hän ku aina on sanonu ettei ikinä itke jne... ollaan päätetty hakea hänelle apua, ja hän itse haluaa hakea apua.... onko kellään kokemusta , onko avusta mitään hyötyä? paraneeko narsisti? onko mitään tehtävissä?

ja hän ei halua erota, mutta ei ikinä myöskään säikähdä jos sanon hänelle olevani aikeissa jättää hänet ja lähteä, monesti vain sanoo mene mene mene vittu mene... mene ja eti vittu se uus mies, jos minä en kelpaa! nuo sanat saa aina miettiin että oisko hänelle oikeasti ihan sama jos lähtisin, että noinko paljon hän välittää olen antanut hänelle yli 2 vuotta aikaa muuttua, hän on luvannut ja luvannut ja luvannut mutta ei hän vaan muutu vaikka kuinka lupaa. Olenn monta kertaa ollu oikeasti jättämässä hänet mutten kuitenkaan oo pystyny, oon antanu anteeks enemmän ko paljon hänelle ja välillä kauhistuttaa ajatellakin miten pahoja asioita oon saanu kestää ja silti oon hänen kanssaan

kukaan ei tiedä tästä, en halua kenellekään kertoa, koska muuten minun olisi pakko jättää hänet, ei kukaan minun läheinen hyväksyisi minua kohdeltavan näin. Äitini esimerkiksi jos tietäisi hän varmaan itse tappaisi mieheni, niin paljon hän on mua satuttanut....
Hän itse varmaan saisi kaikki omat läheeiset pitävän mua hulluna, ja syyttäisi minua kaikesta....

auttakaa joku, onko mitään tehtävissä jos menemme esim.parisuhdeterapiaan tai hän menee yksin juttelemaan jonnekin? vai onko minun vain tajuttava että jos jatkan hänen kanssaan kärsin koko loppu elämäni? vai voiko hän muuttua?

Hei!

Olen kuullut, että terapia ei oikein hyödytä useimpia narsisteja, koska he eivät joko voi myöntää olevansa narsisteja ja/tai he yrittävät manipuloida terapeuttia. Riippuu tilanteestakin todennäköisesti melko paljon. Ei kuulosta ainakaan minun korviini reilulta, että kaikki käännetään aina toisen osapuolen syyksi tai että joutuu väkivallan kohteeksi. Kannattaa miettiä, paljonko on valmis sietämään, ihan sinun itsesi takia. Rakkauden avulla ei saa ketään muutettua ellei toinen itse ehdottomasti halua muutosta. Silloinkin rakkaus on vain yksi tukipilari.

Sen perusteella, mitä olen lukenut teidän tilanteesta voisin todeta, ettei tässä ole kyse narsistista. Ainakaan miehen osalta.
Näyttäisi, että mies on sulkeutunut, ja syyt siihen voi olla jo siinä, että vaadit häneltä läheisyyttä ja rakkautta; oman rakkauden tarpeesi täyttymystä. Ehkä mies ei ole oppinut näyttämään tunteitaan. Sillä ei ole mitään tekemistä narsismin kanssa. Selostuksen perusteella mies ei ole hakemassa jakamatonta huomiota itselleen ja riidatkin ovat vain johtuneet siitä, että sinulla on täyttämättömiä rakkauden/huomion tarpeita. Eikö tuo kuullosta olevan lähempänä narsismia? Oletko kysynyt miten sinun miehesi haluaisi edetä suhteessanne?
Olette olleet reilut kaksi vuotta yhdessä ja teillä on kaksi lasta. Aika huonosti on jäänyt aikaa teille kahdelle oppia toisianne. Varmasti molemmilla on tyydyttämättömiä tarpeita.
Jos miehesi on yhdessä sinun kanssasi tutkinut narsismiin liittyviä piirteitä ja jopa itse myöntänyt "täyttävänsä" ne tai osan niistä, ei miehesi ole narsisti. Narsistihan on itse "täydellisyys" eikä sen tarvitse alentua kenenkään tutkittavaksi. Omasta mielestään.
Ei myöskään kuullosta hyvältä se, että puhut selvittäväsi ongelman "veitsi kurkulla". Ymmärrän sen olevan jonkinlainen hädän näyttäminen, mutta siihen liittyy myös henkistä väkivaltaa miestäsi kohtaan, mikäli uhkaat miestäsi noin. Ja jos miehesi olisi narsisti, ei hän paljoa välittäisi. Nauraisi ja pilkkaisi.
Perheterapia yhdessä ei ehkä heti ensimmäisenä ole se lääke tilanteeseen. Minusta tuntuu, että sinä tarvitset henkilökohtaisesti apua omaan tilaasi.
Ehkä miehesi tarvitsisi kokea itse ensin hyväksyntää "ujona itsenään", vahvistua omaan osaansa perheessä. Mies tai nainen ei ole vain "kauppatavaraa" parisuhteessa olemalla toisen tarpeiden tyydyttäjä saamatta itse olla olemassa tasavertaisena ja vahvistua omissa tarpeissaan. Miehellä ja naisella tarpeet ei aina kohtaa. Eikä se ole kummankaan syytä. Se vaan johtuu sukupuolten erilaisuudesta, jota myös pitää osata kunnioittaa.
Ehkä miehesi ei edes vielä tiedä omia tarpeitaan. Ehkä sinun tarpeesi ovat ylimitoitetut?

Rakkaus on tärkein asia mitä tarvitsemme ja sen merkitys ajan kanssa korostuu. Myös se, onko rakkautta koskaan ollut elämässä. Mutta sen saaminen/antaminen on vain ja ainoastaan tasapuolisen vuorovaikutuksen kautta suhdetta vahvistavaa. Ehkä se mitä käsität rakkaudettomuutena onkin omaa huomion kipeyttä? Ja siten itsekästä. En väitä, kysyn.

Suo anteeksi, jos lataan melko suoraan ja kovaa. Mutta kipujen peittely "lässynlässyn" -peitolla ei auta teidän tilannetta yhtään. Lapset ovat sellainen asia, että heidän eteen pitää uhrata omiakin tarpeitaan. Parisuhde romantiikka siitä on kaukana.
Edelleen totean vain, ettei kirjoituksesi kerro juuri mitään teidän todellisesta tilanteesta. Miehesi omat ajatukset olisi kiinnostavaa kuulla. Silloin kuva voisi vähän laajentua.
Apua sinä ja te yhdessä tarvitsette. Mutta narsistiksi ei sinun mies kuvauksesi perusteella ole. Mielumminkin normaali nuori perhe, joka on joutunut ottamaan liikaa vastuuta liian monesta asiasta liian äkkiä.
Hae apua ensin itsellesi vaikka neuvolasta tai perheterapiasta jne. Ota miehesi mukaan, kun itse olet päässyt pahimpien tunnekuohujen yli ja oppinut hahmottamaan todelliset tarpeesi ja puutteesi.
Toivon, että teidän tilanne rauhoittuu ja voitte kasvattaa lapsenne lämpimän perheen ilmapiirissä.