Vaikea lähteä vaikka haluaisi...
Lähetetty: 09 Marras 2015, 14:13
Hei!
Lyhyesti tilanteesta, olen siis 25-vuotias nainen ja minulla on mieheni kanssa yksi alle 1v. lapsi. Olemme olleet yhdessä pian 4 vuotta mutta emme ole naimisissa. Alkujaan henkilö ollut tavattuamme aivan ihana herrasmies semmoinen joka sanoo ihania sanoja ja pitää huolta. Sitten jossain kohtaa verho avautuu ja alta löytyy todella äkkipikainen ja manipuloiva narsisti. Vuosien saatossa suhde meni siihen että hän on käynyt yhä väkivaltaisemmaksi, ei koskaan lyönyt mutta kaikkea muuta kyllä. Tulasta revitty, syljetty, pidetty kädestä kiinni, tänitty yms..ja nykyään myös lapsen edessä mutta ei koskaan lapselle. Hän ei auta minua mitenkään lastenhoidossa tai muussa vaan on perheen elättävä puoli joten hänen ei tarvitse muuta tehdä. Olen hänelle siitä velkaa, hän muistuttaa aina jos suuttuu.
Pari kuukautta takaperin kerroin hänen äidilleen tilanteesta ja olin pitkään hänen äitinsä luona mutta lopulta palasin lapsen kanssa kotiin. Hän osaa olla niin ihana ja rakastava välillä ja on todella kiintynyt lapseen. Minut on leimattu ties miksi masentuneeksi, sairaaksi, huoraksi yms. Nykyään ei ole sen jälkeen kun kerroin hänen äidilleen tilanteesta agressiivinen minua kohtaan mutta on alkanut olemaan sitä veljelleen ja äidilleen!? Jopa ottanut omaa äitiään korvasta kiinni ja huutanut. En tiedä miten lähteä, hänen veljensä tyttöystävä on monet kerrat puhuneet minulle ja ollaan itketty ja halailtu että pitäisi lähteä pois. En vai jotenkin uskalla. Hän on niin moneen kertaan sanonut että tulee tappamaan minut, minun perheeni tai tekee itsemurhan...kauhea syyllisyydentunto myös viedä lapsi pois häneltä joka on rakas mutta pelkään hänen ammentavan samaa narsistisuutta häneen kun kasvaa ..
Asumme tällä hetkellä siis israelissa (emme ole kirjoilla täällä onneksi vielä) mutta lähtö on niin vaikea...jonain päivänä olen pakkaamassa jo kamat ja lähdössä mutta sitten taas hän saa pyörrettyä kaiken ja jään...
Tuntuu että tulen hulluksi kaiken tämän tilanteen keskellä..ruuanlaittoakin valvotaan seläntakaa joka ahdistaa joka päivä. Kerran riidan jälkeen soitti äidillensäkin ja huusi minulle mitä muka hänen äitinsä sanoo minusta (jotain ihan kamalaa että olen huono äiti hullu yms) mutta heti puhelun jälkeen laittoi hänen äitinsä viestin että ei ollut sanonut ollenkaan mitään mitä kuulin mieheni huutavan minulle.
Olisi ihana saada puhua ja keskustella jonkun kanssa joka on ollut samanlaisessa tilanteessa ja miten siitä päässyt yli.
Anteeksi kirjoitusvirheet sillä kirjoitan puhelimelta ja vaikea nähdä koko näyttöä.
Lyhyesti tilanteesta, olen siis 25-vuotias nainen ja minulla on mieheni kanssa yksi alle 1v. lapsi. Olemme olleet yhdessä pian 4 vuotta mutta emme ole naimisissa. Alkujaan henkilö ollut tavattuamme aivan ihana herrasmies semmoinen joka sanoo ihania sanoja ja pitää huolta. Sitten jossain kohtaa verho avautuu ja alta löytyy todella äkkipikainen ja manipuloiva narsisti. Vuosien saatossa suhde meni siihen että hän on käynyt yhä väkivaltaisemmaksi, ei koskaan lyönyt mutta kaikkea muuta kyllä. Tulasta revitty, syljetty, pidetty kädestä kiinni, tänitty yms..ja nykyään myös lapsen edessä mutta ei koskaan lapselle. Hän ei auta minua mitenkään lastenhoidossa tai muussa vaan on perheen elättävä puoli joten hänen ei tarvitse muuta tehdä. Olen hänelle siitä velkaa, hän muistuttaa aina jos suuttuu.
Pari kuukautta takaperin kerroin hänen äidilleen tilanteesta ja olin pitkään hänen äitinsä luona mutta lopulta palasin lapsen kanssa kotiin. Hän osaa olla niin ihana ja rakastava välillä ja on todella kiintynyt lapseen. Minut on leimattu ties miksi masentuneeksi, sairaaksi, huoraksi yms. Nykyään ei ole sen jälkeen kun kerroin hänen äidilleen tilanteesta agressiivinen minua kohtaan mutta on alkanut olemaan sitä veljelleen ja äidilleen!? Jopa ottanut omaa äitiään korvasta kiinni ja huutanut. En tiedä miten lähteä, hänen veljensä tyttöystävä on monet kerrat puhuneet minulle ja ollaan itketty ja halailtu että pitäisi lähteä pois. En vai jotenkin uskalla. Hän on niin moneen kertaan sanonut että tulee tappamaan minut, minun perheeni tai tekee itsemurhan...kauhea syyllisyydentunto myös viedä lapsi pois häneltä joka on rakas mutta pelkään hänen ammentavan samaa narsistisuutta häneen kun kasvaa ..
Asumme tällä hetkellä siis israelissa (emme ole kirjoilla täällä onneksi vielä) mutta lähtö on niin vaikea...jonain päivänä olen pakkaamassa jo kamat ja lähdössä mutta sitten taas hän saa pyörrettyä kaiken ja jään...
Tuntuu että tulen hulluksi kaiken tämän tilanteen keskellä..ruuanlaittoakin valvotaan seläntakaa joka ahdistaa joka päivä. Kerran riidan jälkeen soitti äidillensäkin ja huusi minulle mitä muka hänen äitinsä sanoo minusta (jotain ihan kamalaa että olen huono äiti hullu yms) mutta heti puhelun jälkeen laittoi hänen äitinsä viestin että ei ollut sanonut ollenkaan mitään mitä kuulin mieheni huutavan minulle.
Olisi ihana saada puhua ja keskustella jonkun kanssa joka on ollut samanlaisessa tilanteessa ja miten siitä päässyt yli.
Anteeksi kirjoitusvirheet sillä kirjoitan puhelimelta ja vaikea nähdä koko näyttöä.