Vaimon persoonallisuus
Lähetetty: 02 Joulu 2015, 14:28
Tässä hieman sekavaa ja nopeasti kirjoitettua
juttua. Saa kommentoida.
Olen pitkässä liitossa saanut paljon kuraa niskaani. Herkkänä ihmisenä kehitin suojakilven ympärilleni, jolla osoitan olevani haavoittumaton, vaikka haavoitunkin. Tämä on muodostunut selvästi ongelmalliseksi vaimolle, hän on sanonut esimerkiksi " en saa sinusta otetta". Miksi kenestäkään pitäisikään saada otetta?
Alkuvuosien avioerolla uhkailu on vähentynyt. "Jos en saa lasta, asuntoa jne. se on avioero". Myös ilmeily on vähentynyt.Kun olen maininnut vaimolle näistä uhkauksista, hän ei ymmärrä, miksi vielä voin vatvoa vanhoja asioita. Kun vaimo ei saa haluamaansa hän kertoo olevansa masentunut ja makoilee koko päivän tv:tä katsellen, tosin ei näytä masentuneelta. Häneen ei kuitenkaan päde mikään persoonallisuushäiriö suoraan. Itkiessään (syy ei aina selvillä) ei halua lohdutusta, koska hänen mielestään se on sääliä. Toisten huomioimisen kyky puuttuu joskus, mutta ei aina. Fyysistä väkivaltaa ei ole ollut, koska vaimo tietää jäävänsä kakkoseksi. Tuntuu, kuin rakkaudentunnustukset ( kun niitä joskus sattuu olemaan) olisivat keksittyjä, koska seuraavana päivänä saatan olla syypää kaikkeen. Ei oikeaa rakkautta voi säätää on/off nappulasta?
Joskus ajattelen, että vika on minussa ja sitä varmaan onkin, mutta sitä täytyy olla vastapuolessakin, jos olo on kuin muserretulla. Lasten aikana en halua riidellä ja tämän olen pitänytkin, tosin vaimon mielestä huudan kaikille ( en ole itse huomannut moista). Vaimo ei pysty hallitsemaan raivoaan, vaan huutaa pahaa oloaan, tai työahdistusta päälleni. Hän tavallaan "myrkyttää" kodin ilmapiiriä. Siirettyään pahan olonsa muihin, on selvästi huojentunut.
Kun vaimo juttelee jonkun tuttunsa kanssa ääni muuttuu täysin erilaiseksi ja kovaääniseksi. Tähän kuuluu myös teennäinen nauru. Olen joskus tuttavien luona tehnyt vaimosta "vilpitöntä leikinlaskua". Muutaman päivän kulutta vierailusta, vaimo saattaa syyttää tästä erittäin voimakkain sanankääntein ja sanoo olevansa todella loukkaantunut. Positiiviset asiat, kuten satunnainen koskettelu ja iloiset puheet tuntuvat tietysti sitäkin paremmilta, koska ne normaalisti puuttuvat. En ole huomannut mustasukkaisuutta muita naisia kohtaan ( kun niitä ei ole), mutta joitain elämässä onnistumisia tai vaikka hyvää suunnitelmaa kohtaan.
juttua. Saa kommentoida.
Olen pitkässä liitossa saanut paljon kuraa niskaani. Herkkänä ihmisenä kehitin suojakilven ympärilleni, jolla osoitan olevani haavoittumaton, vaikka haavoitunkin. Tämä on muodostunut selvästi ongelmalliseksi vaimolle, hän on sanonut esimerkiksi " en saa sinusta otetta". Miksi kenestäkään pitäisikään saada otetta?
Alkuvuosien avioerolla uhkailu on vähentynyt. "Jos en saa lasta, asuntoa jne. se on avioero". Myös ilmeily on vähentynyt.Kun olen maininnut vaimolle näistä uhkauksista, hän ei ymmärrä, miksi vielä voin vatvoa vanhoja asioita. Kun vaimo ei saa haluamaansa hän kertoo olevansa masentunut ja makoilee koko päivän tv:tä katsellen, tosin ei näytä masentuneelta. Häneen ei kuitenkaan päde mikään persoonallisuushäiriö suoraan. Itkiessään (syy ei aina selvillä) ei halua lohdutusta, koska hänen mielestään se on sääliä. Toisten huomioimisen kyky puuttuu joskus, mutta ei aina. Fyysistä väkivaltaa ei ole ollut, koska vaimo tietää jäävänsä kakkoseksi. Tuntuu, kuin rakkaudentunnustukset ( kun niitä joskus sattuu olemaan) olisivat keksittyjä, koska seuraavana päivänä saatan olla syypää kaikkeen. Ei oikeaa rakkautta voi säätää on/off nappulasta?
Joskus ajattelen, että vika on minussa ja sitä varmaan onkin, mutta sitä täytyy olla vastapuolessakin, jos olo on kuin muserretulla. Lasten aikana en halua riidellä ja tämän olen pitänytkin, tosin vaimon mielestä huudan kaikille ( en ole itse huomannut moista). Vaimo ei pysty hallitsemaan raivoaan, vaan huutaa pahaa oloaan, tai työahdistusta päälleni. Hän tavallaan "myrkyttää" kodin ilmapiiriä. Siirettyään pahan olonsa muihin, on selvästi huojentunut.
Kun vaimo juttelee jonkun tuttunsa kanssa ääni muuttuu täysin erilaiseksi ja kovaääniseksi. Tähän kuuluu myös teennäinen nauru. Olen joskus tuttavien luona tehnyt vaimosta "vilpitöntä leikinlaskua". Muutaman päivän kulutta vierailusta, vaimo saattaa syyttää tästä erittäin voimakkain sanankääntein ja sanoo olevansa todella loukkaantunut. Positiiviset asiat, kuten satunnainen koskettelu ja iloiset puheet tuntuvat tietysti sitäkin paremmilta, koska ne normaalisti puuttuvat. En ole huomannut mustasukkaisuutta muita naisia kohtaan ( kun niitä ei ole), mutta joitain elämässä onnistumisia tai vaikka hyvää suunnitelmaa kohtaan.