Eheytymisen vaiheet
Lähetetty: 08 Tammi 2016, 15:32
Hei,
Olen syksyllä 7v parisuhteesta eronnut ihminen. Heti alkuun: ex-miehelläni vankilan lääkärin diagnoosi "patologisesti antisosiaalinen persoonallisuus", joten se riittänee, että häntä voi kutsua vähintään narsistiksi näissä teksteissä.
Eli erosta on neljä kuukautta. Haluaisin kuulla, millaisia vaiheita uhrilla on omien tunteidensa kanssa ja millä aikavälillä?
Itse alussa olin hirveän itkuinen ja ikävöin tätä ihmistä.Vierotus oli jotain heroiinista vierottautumisen luokkaa. Sitten tuli suvantovaihe ja olin vähän aikaa "asian päällä" (samaan aikaan muutin kovalla kiireellä toiseen kaupunkiin, koska tiesin, että en selviä tästä ilman muuttoa pois.
Koitin olla kanssakäymisissä tämän ex kanssa, mutta se sai minut aivan romahduspisteeseen, koska hän sai minut joko tuntemaan syyllisyyttä tai sitten, että hänellä menee niin hyvin, että hän ei ole koskaan ollut onnellisempi ja miksen minä pääse yli. En ollut enää 3kk jälkeen vaimo enkä nainen, vaan "tosi hyvä frendi". Lisäksi tietysti kuviossa on rivien välistä ilmoitettu, että "hyvin viihdytään erään henkilön kanssa" (joka siis oli pantu alulle jo noin vuosi sitten "ystävänainen" tittelillä)
Nyt olen täynnä inhoa. Se vie minulta voimat. Pelkään, inhoan ja kavahdan tätä tyyppiä. Hiki valuu ja mun pitää sulkea kanavia, että hän ei saa minuun yhteyttä. Olen alkanut joka päivä muistaa kauheita asioita, mitä tapahtui kaiken aikaa, jotka olen painanut syvälle tiedostomattomaan osaan (esim. väkivaltaa, väkivallan jatkuvaa uhkaa, rahan lainaamista jatkuvasti, asuntoon virtsaamista ja minua siellä niitä siivoamassa) Pääni meni silloin sekaisin, koska mistään näistä ei saanut puhua, vaan niistä piti olla hiljaa kaikille. Ne eivät olleet tapahtuneet ja en olisi ollut hänen arvoisensa, jos olisin "laulanut".
Kysynkin siis, millaisia vaiheita on ja olette kokeneet. Mitä minun tulisi tehdä esim. tämän inhon kanssa? Voinko muuta kuin elää sen läpi? Ilmeisesti sen oli tultava, mutta olen niin uupunut. Milloin tämä helpottaa...kaikkea.
Olen syksyllä 7v parisuhteesta eronnut ihminen. Heti alkuun: ex-miehelläni vankilan lääkärin diagnoosi "patologisesti antisosiaalinen persoonallisuus", joten se riittänee, että häntä voi kutsua vähintään narsistiksi näissä teksteissä.
Eli erosta on neljä kuukautta. Haluaisin kuulla, millaisia vaiheita uhrilla on omien tunteidensa kanssa ja millä aikavälillä?
Itse alussa olin hirveän itkuinen ja ikävöin tätä ihmistä.Vierotus oli jotain heroiinista vierottautumisen luokkaa. Sitten tuli suvantovaihe ja olin vähän aikaa "asian päällä" (samaan aikaan muutin kovalla kiireellä toiseen kaupunkiin, koska tiesin, että en selviä tästä ilman muuttoa pois.
Koitin olla kanssakäymisissä tämän ex kanssa, mutta se sai minut aivan romahduspisteeseen, koska hän sai minut joko tuntemaan syyllisyyttä tai sitten, että hänellä menee niin hyvin, että hän ei ole koskaan ollut onnellisempi ja miksen minä pääse yli. En ollut enää 3kk jälkeen vaimo enkä nainen, vaan "tosi hyvä frendi". Lisäksi tietysti kuviossa on rivien välistä ilmoitettu, että "hyvin viihdytään erään henkilön kanssa" (joka siis oli pantu alulle jo noin vuosi sitten "ystävänainen" tittelillä)
Nyt olen täynnä inhoa. Se vie minulta voimat. Pelkään, inhoan ja kavahdan tätä tyyppiä. Hiki valuu ja mun pitää sulkea kanavia, että hän ei saa minuun yhteyttä. Olen alkanut joka päivä muistaa kauheita asioita, mitä tapahtui kaiken aikaa, jotka olen painanut syvälle tiedostomattomaan osaan (esim. väkivaltaa, väkivallan jatkuvaa uhkaa, rahan lainaamista jatkuvasti, asuntoon virtsaamista ja minua siellä niitä siivoamassa) Pääni meni silloin sekaisin, koska mistään näistä ei saanut puhua, vaan niistä piti olla hiljaa kaikille. Ne eivät olleet tapahtuneet ja en olisi ollut hänen arvoisensa, jos olisin "laulanut".
Kysynkin siis, millaisia vaiheita on ja olette kokeneet. Mitä minun tulisi tehdä esim. tämän inhon kanssa? Voinko muuta kuin elää sen läpi? Ilmeisesti sen oli tultava, mutta olen niin uupunut. Milloin tämä helpottaa...kaikkea.