KESKUSTELUFOORUMI

Olen vaikean narsistisen (edesmenneen) isän tytär. Isäni kuoleman jälkeen (tammikuu 2012) sain tietää, että isäni oli tedella vaikea ihminen jopa papereiden mukaan. Oli tyrmistyttävää lukea viranomaispapereista, että isäni oli keskivaikea psykopaatti. Diagnoosi oli annettu Vaasan sairaalassa. Olen etsinyt vertaistukea, ja toivon jos tätä kautta löytyisi sellaisia.

Kriisivaihe on edennyt siihen (kun järkytyin noista tiedoista isäni suhteen), että nyt seinällämme on ikään kuin kivitaulu, jossa lukee "psykopaatin" tytär. Tuota on ollut vaikea niellä. Apua tilanteeseen en ole saanut mistään.

Ei kai tuota kannata noin ottaa että taakaksi sen ottaa että mitä isä on ollut, olette eri ihmisiä ja eihän lapsi voi valita vanhempiaan, jokainenhan tuon tietää..., voimia.

Voimia ja jaksamista täältä! Itsekin aina yritän ja haluan nähdä ihmisissä vain hyvät puolet ja uskoa heidän hyvyyteensä, mutta kun totuuden tajuaa ja se iskee, on kamalaa huomata millaisten "sievistelevien lasien" läpi on narsistista tai psykopaattista ihmistä katsonut. On tullut syyteltyä itseään huonosta kohtelusta ja niin turhaan. Muista, ettet ole kuin isäsi. Et myöskään ole millään tavalla syyllinen hänen elämässään tekemiin valintoihin tai tekoihin. Jos sinulla on muita perheenjäseniä, voisitte ehkä puhua isästänne ja jakaa kokemuksianne, jos se helpottaisi? Minulle kyseinen auttoi.

Vasta vähän aikaan sitten havahduin faktaan, että isäni on narsisti. Halusin olla miettimättä sitä ja keksin aina tekosyitä; ehkä hänellä on vain huono päivä, ehkä minä/muut tekivät jotain väärin, ehkä työstressi on liian suuri. Mutta mikään edellä mainituistakaan ei oikeuta muiden perheenjäsenten törkeään ja aggressiiviseen kohteluun. Olen nyt tehnyt päätöksen vähentää yhteyttäni ja lopettavani sen kokonaan häneen.

Toivon elämääsi paljon valoisia päiviä ja rakkautta.