KESKUSTELUFOORUMI

Oma käytös muuttuu kokemuksen myötä .Kun elät tämänlaisen ihmisen kanssa, mietit yhdessä eläessä onko tämä näin, voiko tämä olla näin? ei ole kirjaa josta kaivat sivun ja siinä se lukee: toinen on väärässä, minä en. Oma käytöksen tutkailua riittää eroon saakka .Sen jälkeen etsit itsestäsi syitä ja seuraksia ja tunnet itsesi huonommaksi ,vaikka et ole juurikaan tehnyt mitään? Toinen on tuhonnut sinussa jotakin?! valitettavasti näin vaan on, usein. Mutta nykyäään minä reagoin kritiikkiin voimakkaasti, etsin itsestä vikoja ja on olo kuin "putoaisin syvälle kuiluun". Menee taas hetki että nousen. Haastavainta on se, että kerrot omista tunnoistasi ellaiselle, joka ei itse ole tämänlaisen ihmisen kanssa elänyt. Jotenkin on niin haavoilla, että kun tulee negatiivistä, siitä nouseminen kestää pidempää.Omat kokemukset on kyllä taustalla voimaakkasti. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia itsetutkisteluun.

Kyllä suhde vaikutti minuun. Häpeä ja syyllisyys ovat käsittelyssä toistuvasti. Itsekriittisyys sitä kautta. Yritän opetella armoa ja hassuttelua...

Jotkut ihmiset saavat minusta esiin tosi kärttyisän kimmokkeen, lähes raivon naiiviutta ja yksinkertaisuutta kohtaan. Ehkäpä se on katkeruutta omaa elettyä elämää kohtaan, etten ole viaton ja puhdas, vaan minulta riittää myös ymmärrystä ja samastumistakin kaikenlaista pahuutta kohtaan.

Näen paljon unia oikeus/vääryys aiheesta ja omasta roolistani siinä akselilla. Vime yönä unessani avasin junassa kerrossängyn verhon, ja löysin expuolisoni sieltä yläpediltä kahden esiteinipojan kanssa. Uikutin ja yritin tolkuttaa niille pojille että tulkaa nyt pois, tulin pelastamaan teidät, mutta he kaikki nauroivat minulle. Silloin suutuin että tämä on laitonta, ei vain minun päässäni, ja soitin poliisit.

Suhteen jälkeen olen joutunut miettimään normeja, arvoja ja moraalia, yhteiskuntaa, ihmistä yhteisöissä, ihan juurta jaksain selvittänyt päässäni mitä mieltä minä olen, koska niihin tuo mies ehti kajota kaikkein kovimmin. Ja tottavieköön itseään on joutunut käymään läpi, en tiedä välillä yhtään olenko kala vai lintu.

Kuopat ovat tuttuja, niin tuttuja. Hävettää nekin, että välillä katoan maailmalta pariksi kolmeksi päiväksi potemaan tyhjyyttä, omaa huonouttani, haisemaan kuopassani. Kaikki takapakit on ihan hirveitä.

Tottakai olen ollut tällainen ennenkin suhdetta, mutta tietyllä tapaa havahtuminen narsistisista suhteista laukaisi niistä ominaisuuksistani ongelman, joka lainehtii vielä monta vuotta ups and downs.