Minulle on vasta nyt viisi vuotta eron jälkeen valjennut millaisesssa liitossa olen elänyt lähes kaksikymmentä vuotta. Tämä ei ole katkera tilitys, enemmänkin synninpäästö ja helpotus, kun tajuaa, ettei kaikki ollutkaan minun puutteellisuudesta johtuvaa.
Koko yhdessäolon aikana puolisoni ei koskaan sanonut edes tykkäävänsä minusta puhumattakaan, että olisi sanonut rakastavansa. Avoimesti lämpimiä tunteita ei ollut sovelias näyttää missään. Hän oli tarkka omista ystävistään. Olimme asuneet useamman vuoden yhdessä ennen kuin tapasin yhtäkään heistä. Enkä myöhemminkään ollut tervetullut mukaan mihinkään yhteiseen näiden ystävien kanssa. Voin yhden käden sormin laskea ne kerrat, kun hän kutsui näitä ystäviään kotiimme. Tämä tapahtui vasta viimeisinä vuosina ja enemmänkin mökille saunomaan ja haravoimaan ystäväporukassa. Minun työnkuvaan kuului olla kuski ja ruuanlaittaja. Puolisoni ei pitänyt siitä, että puhuin tai nauroin hänen ystävien kanssa, sain kuulla aina nälvimistä siitä, joten lopetin yrittämästä, enemmänkin varoin avaamasta suutani muusta kuin hyvin yleisluontoisesta asiasta.
Yhteisen elomme aikana puolisoni vietti yhden joulun kanssani. Muuten hän meni aina äitinsä luokse viettämään joulua veljiensä ja näiden puolisoiden kanssa. Minua ei kutsuttu mukaan. Olimme asuneet yhdessä useita vuosia ennen kuin hänen sukulaisilleen ilmeni minun olemassaoloni. Opin myös nopeasti etten kutsunut omia sukulaisiani kotiimme tai omia ystäviäni, sillä heistä sain kuulla kuukausia erilaista nälvimistä.
Minulla oli aina sellainen olo, että olin jotenkin viallinen, vääränlainen. Etten osannut olla sellainen kuin pitäsi. Nyt jälkeen päin ymmärrän miten paljon tämä vaikutti psyykkiseen hyvinvointiini, kuinka murenin hitaasti mutta varmasti. Ja tästäkin sain kuulla puolisoltani, kuinka olin epävakaa luonteeltani.
Vasta nyt tajuan koko asian laajuuden ja kiitän "polvet ruvella" onneani, että puolisoni sitten lopulta jätti minut. Ja mitä tähän tulee, ei sekään mennyt mitenkään selkeästi, vaan hän lähti mökille ja jäi sinne. Pikku hiljaa kuljetti kaikki henkilökohtaiset tavaransa sinne, kun yritin kysyä asiaa sain vältteleviä vastauksia tai asia kääntyi jotenkin ihmeelliseksi minun viakseni.
Nyt olen onnellinen omassa kodissani, toipuminen kesti kauan. Itsesyytökset ja häpeän tunteet istuivat syvässä. Ja kyllä tämä "henkinen vankila" on muokannut minua niin paljon, etten oikein tunne itseäni luonnolliseksi ihmisten seurassa, enkä varmaan osaa enää solmia läheisiä suhteita ihmisiin. Olen kuin kultakala lasikulhossa. Kiitollinen sellainen.
Se en ollutkaan minä...
Valvojat: Purple, NinniAnniina
Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (Narsismin uhrien tuki ry) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.
Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.
Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.
Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (Narsismin uhrien tuki ry) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.
Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.
Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.
Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
-
kanssasisar
Re: Se en ollutkaan minä...
Hei Kultakala!
Hämmentävää lukea tekstiäsi - kuin omasta elämästäni nuo ystävien tapaamiset ja joulun vietot! Moni muukin tällä sivustolla kerrottu tilanne ja käyttäytymiskuvio on valitettavasti tuttu.
Koko vuosien yhdessäolomme on ollut jatkuvaa jojoilua. Kun sain selville hänen ulkopuolinen naissuhteensa ja uskottomuutensa, minulle kostettiin palaamalla entiseen kotiin, entisen avovaimon ja lasten luo. Ulkopuolinen suhde oli tuolloin jo päättynyt. Vika ei tietenkään ollut hänessä, vaan minussa, koska en viettänyt aikaa hänen kanssaan päivisin, sillä olin töissä. Hän taas teki vuorotyötä.
Jokaisen riidan päätteeksi hän laittoi vuokrahakemuksia uhaten muuttaa pois yhteisestä kodistamme. Monena perjantai-iltana tulin kotiin sydän pamppaillen, odottaen huonekalujen ja vaatteiden hävinneen sillä välin jonnekin. Koitin vakaasti olla riitelemättä tai arvostelematta.
Minun työtäni tai opiskeluani hän ei arvosta, ei mielipiteitäni, ei tekemisiäni, eikä myöskään ystävieni. Hänen ystävänsä, työnsä ja harrastuksensa nostetaan korokkeelle ja kaikki hauska tapahtuu aina jossain muualla heidän kanssaan. Kannettavaa, tablettia ja kännykkää vartioidaan kaiket illat mustasukkaisesti. Käydään chat-keskusteluja milloin kenenkin naispuolisen kollegan kanssa ja naureskellaan ääneen. Vaikka tiedän, että hän värittää näitä suhteita ja yrittää provoisoida, en voi olla loukkaantumatta.
Kuviot toistuvat samanlaisina vuodesta toiseen. Nyt vasta olen alkanut epäillä narsismia. Sen kautta jopa ymmärrän tätä tilannetta, enkä sorru taas taputtelemaan villaisella tätä viimeisintä suhdesotkua. Voimia se vaatii silti.
Hämmentävää lukea tekstiäsi - kuin omasta elämästäni nuo ystävien tapaamiset ja joulun vietot! Moni muukin tällä sivustolla kerrottu tilanne ja käyttäytymiskuvio on valitettavasti tuttu.
Koko vuosien yhdessäolomme on ollut jatkuvaa jojoilua. Kun sain selville hänen ulkopuolinen naissuhteensa ja uskottomuutensa, minulle kostettiin palaamalla entiseen kotiin, entisen avovaimon ja lasten luo. Ulkopuolinen suhde oli tuolloin jo päättynyt. Vika ei tietenkään ollut hänessä, vaan minussa, koska en viettänyt aikaa hänen kanssaan päivisin, sillä olin töissä. Hän taas teki vuorotyötä.
Jokaisen riidan päätteeksi hän laittoi vuokrahakemuksia uhaten muuttaa pois yhteisestä kodistamme. Monena perjantai-iltana tulin kotiin sydän pamppaillen, odottaen huonekalujen ja vaatteiden hävinneen sillä välin jonnekin. Koitin vakaasti olla riitelemättä tai arvostelematta.
Minun työtäni tai opiskeluani hän ei arvosta, ei mielipiteitäni, ei tekemisiäni, eikä myöskään ystävieni. Hänen ystävänsä, työnsä ja harrastuksensa nostetaan korokkeelle ja kaikki hauska tapahtuu aina jossain muualla heidän kanssaan. Kannettavaa, tablettia ja kännykkää vartioidaan kaiket illat mustasukkaisesti. Käydään chat-keskusteluja milloin kenenkin naispuolisen kollegan kanssa ja naureskellaan ääneen. Vaikka tiedän, että hän värittää näitä suhteita ja yrittää provoisoida, en voi olla loukkaantumatta.
Kuviot toistuvat samanlaisina vuodesta toiseen. Nyt vasta olen alkanut epäillä narsismia. Sen kautta jopa ymmärrän tätä tilannetta, enkä sorru taas taputtelemaan villaisella tätä viimeisintä suhdesotkua. Voimia se vaatii silti.
-
Narnian
- Viestit: 2
- Liittynyt: 30 Loka 2013, 17:28
Re: Se en ollutkaan minä...
Hei!
Voimia sinulle!
Voimia sinulle!
-
Narnian
- Viestit: 2
- Liittynyt: 30 Loka 2013, 17:28
Re: Se en ollutkaan minä...
Hei!
Voimia sinulle!
Voimia sinulle!