KESKUSTELUFOORUMI

En tiedä enää kuvittelenko. Suurentelenko ongelmia ja asioita. Olenko seonnut. Hullu. Onko tilanne oikeasti edes vakava. Miksi herään tähän nyt. Vai heräänkö. Näenkö unta. Olenko aivan väärällä palstalla. Vai liian oikealla.

Tapasin miesystäväni kaksi ja puoli vuotta sitten. Siihen on mahtunut kolme eroa, yhteenpalaamiset. Kihlat. Niiden purku. Yhteinen katto pään päällä. Eri osoitteet. Jojoilua. Henkistä väkivaltaa. Seksuaalista väkivaltaa. Hiukan jopa fyysistä väkivaltaa. Kontrollointia. Haukkumista ja ylistystä. Raivoa. Mustasukkaisuutta. Päihteitä. Uhkailuja. Vahtimista.

Hän oli aluksi mielenkiintoinen, huumorintajuinen, huolehtiva, kiltti. Olin ihmeissäni, minä jolle oli satanut taivaalta paskaa niskaan vuosia olin tavannut aivan ihanan ihmisen.
Idiootti olin vaaleanpunaiset lasit nenälläni kun en tajunnut kuinka nopeasti etenimme. Liian nopeasti. En ollut koskaan tehnyt vastaavaa. Miksi sorruin siihen. Kumpa voisin pyörittää ajanpyörää taakse päin.'
En edes tajunnut heti parin treffien jälkeen miksi hän toi minulle hopeisen kaulakorun. Karsastin kyllä sitä mutta otin vastaan. Ja että kuinka noepasti aloimme yöpyä toistemme luona lapsinemme. Kolme kuukautta ja kihlat. Kuusi kuukautta ja yhteenmuutto. Helvetti alkoi.
Sormusten heittely. Seksiin painostus. Haukkuminen. Juominen. Rattijuopumukset. Raivoaminen. Miespuolisen ystäväni tappouhkaukset. Lopulta ajattelin että on väärin säilyttää miespuolista ystävää (tuntenut 10 vuotta) ja laitoin välit poikki suhteemme vuoksi.
Hälytyskellot ei edes silloin soineet tarpeeksi kun miehen sisko olisi halunnut hakea minut ja lapseni luokseen yöksi kun pelotti olla kotona kun en tiennyt milloin mies humalassa yöllä palaa. Ja kehoitti soittamaan poliisit jos tarve vaatii. Ei se tarve vaatinut, mutta sanat ja humalainen mölinä yöllä enemmän. Ajattelin että ei se mulle mitään tee. Niin kuin ei tehnytkään.
Toisen kerran en halunnut jäädä kotiin odottamaan milloin yöllä palaa kännissä riidan jälkeen vaan lähdin läheiselle yöksi. Raivo oli valtava kun en ollutkaan kotona odottamassa. Uhkasi hajottaa koko kodin.
Minä olin kotona lapsen kanssa tai hänen kanssaan tai hänen lasten. Ei omaa aikaa, ei vapaa aikaa. Ne harvat kerrat kun sain kutsun kaverilta ulos ja sain lapsen vahdin raivo oli valtava. Minun pitäisi olla hänen kanssaan. Tai hänen ja hänen ystäviensä. Minun ystäväni olivat epäluotettavia. Minä olin epäluotettava.
Kun pyysin sisareni poikaystävänsä kanssa istumaan meille iltaa neljästään kun saimme lapsivapaan hän kävi siskon mieheen käsiksi ja paiskasi lattiaan. Soitin poliisit.
Sen jälkeen päätin lopettaa. Lopetinkin ja hän muutti pois. Kuitenkin aneli takaisin. Kaikki muuttuu. Suostuin sillä ehdolla että hän pitää oman asuntonsa minä oman ja käy terapiassa. Kävikin mutta ei ollut hyötyä ja muutaman kuukauden kuluttua lopetti käynnit. Irtisanoi asuntonsakin sitä mukaa ja raahasi romunsa minun luo.
Sitten tuli luettelo ammateista missä en voi alkaa työskentelemään. Lista oli loputon. Olin hänen firmasssaan töissä tai lapsen kanssa kotona. Hän oli tyytyväinen. Minä en. Vankiloiduin kotiini. Ahdistuin.
Aina kun puhelimeni värisi edes facebook päivityksiä tms oli syyttely että faksailen vieraiden miesten kanssa. Olin puhunut leikkipuistossa toisen lapsen isän kanssa lastenohjelmista. Se oli väärin se ja sain haukut ja mökötykset.
Tietokoneeni heitettiin hajalle lattiaan kun en kuunnellut häntä. Kun minulla oli syntymäpäiväjuhlat ja seurustein siskoni kanssa enkä suonut hänelle huomiota sain tuntea nahoissani. Sain yöllä kotona ruuat ja juomat päälleni ja haukut.
Toisen kerran en taas huomioinut juhlissa minut kaadettiin selälleni tuolin kanssa lattialle. Oli vahinko.
Rattijuopumukset, seksiin painostus raivoaminen jatkui.
Jos en jaksanut väsyneenä illalla harrastaa seksiä sainkuulla kunniani ja kamala tunnelma jatkui seuraavan päivän tai viikon. Hommaa toisen naisen lisäkseni. Saa lämpimämmät välit exänsä kanssa kuin minun.
Uutena vuotena oli omien lapsiensa kanssa heidän kotonaan, hänen exänsä luona kun exä oli omissa menoissa. Ryyppäsi räyhäsi lapsilleen ja hajoitti puhelimensa seinään. Onneksi olin toisessa kaupungissa lapseni kanssa. Sääli hänen lapsiaan, onneksi pysyivät kunnossa. Hänen siskonsa haki lapset pois.
Sain tarpeekseni. Ilmoitin että harkitsen eroa. Hän suuttui ja lähti siltä istumalta juomaan. Ilman että edes puhui asiasta tai haki tavaroitaan alkoi hommata toista naista. Jäi kiinni ja silti tuli kotiini kuin mitään ei olisi tapahtunut vaati minua lopettamaan pelleilyn. En lopettanut. Avaimet pois, ulos. Toinen nainen sentään oli tarpeeksi vaikka teimmekin eroa.
Meni kuukausi. Olin vapaa. Onnellinen mutta ikävöin. Tuntui kuin olisin vapautunut vankilasta mutta kaiho jäi.
Mies piti jonkin verran yhteyttä. Suostuin päästämään vielä luokseni. Suostuin uudestaan. Sopimus oli että tapaillaan vielä mutta ei muita. Sopi minulle. Myöhemmin sain tietää että hän tapasi muitakin. Kuin "varalta". Kun jäi kiinni selitykset oli uskomatonta paskaa. Uskoin silti. Emmehän olleet yhdessä. Sitten taas olimme. Muut sai jäädä.
Taas jatkui. Hommaan uuden naisen jos lähdet sille alalle. Seksiin painostus. Rattijuopumukset. Oma asunto sentään pysyi.
Kävin viikon lomalla ilman häntä. Se täyttyi viesteistä ja puheluista. En ollut harrastanut seksiä ennen lomalle lähtöä enkä hyvästellyt tarpeeksi. Olin kylmä ja epäluotettava.
Taas tuli mitta täyteen. Hän ei osannut olla edes yhtä iltaa yksin vaan alkoi jo uuden naisen metsästyksen. Ja monen naisen.
Enää en vaan tuntenutkaan helpotusta. Päätin yrittää vielä kerran. Hän käy keskustelemassa. Minä myös. Samassa paikassa mutta eri aikaan. Pian pariterapia. Alkaa vaan vaikuttamaan siltä että hän ei käy itsensä tai käytöksensä takia vaan ainoastaan meidän suhteemme. Manipuloi ja osaa puhua hyvin. Kertoo asiat omalta kannaltaan valoisasti minua mustamaalaten. Onko tästä sittenkään apua minulle / meille ?
Terapeutti ehdotti miettimään hyviä ja huonoja puolia suhteeseen jäämisesssä ja suhteesta lähtemisestä. En tiedä kuinka kärryillä on.
Sain tietää edellisestä suhteestaan. 15 vuotta vaimonsa kanssa. Monta eroa ja paluuta. Väkivaltaa, erojen aikana vaimon tapaamien miesten pahoinpitelyitä. Poliiseja. Uhkaus räjäyttää koko talo. Veitsellä kaverinsa päälle joka suojeli vaimoa.
Koko perhe kävi terapiassa. Ex vaimo kauan. Yritti toistuvasti itsemurhaa. Mies sitä mieltä kun ei kestänyt hänen lähtöään. Lähestymiskielto väärinkäsitystä tai vittuilua. Lapsilla oppimisvaikeuksia ja yksi ei halua tavata isäänsä ja pelkää tätä.
Ex vaimo tottelee joka asiassa ja pelkää. Ei halua puhua tapahtuneista. Pysyy väleissä lasten takia.
Voiko tämä olla näin vai suurta väärinkäsitystä ? Onko hän aiheuttanut perheellen tämän ?
Onko mulla sama edessä ?
Mies on itse aina oikeassa, osaa kaiken. Muut paskoja huonoja kusipäitä. Töissä, perheensä, exänsä.
Hän haluaa huomiota, hellyyttä, seksiä. Minä olen tunnekylmä kun en anna sitä tarpeeksi.
Hän ei kestä kritiikiä. Ei arvosta virkavaltaa. Valta ja kontrolli tärkeitä. Hyvä kaveri, pidetty, auttaa ja tekee palveluksia. Ostaa ihmisiä. Tavaroilla, hyvillä teoilla. Lapset saa hevoset ja pratkät mutta heidän kanssaan ei olla. Jos jää kiinni väittää vastaan, raivostuu, syy oli minun, minun takiani käyttäytyi näin. Päihteet. On harrastanut paljon ja epämääräisiä seksisuhteita. Jos ei tavoita heti raivostuu. Kun olin päiväunilla enkä vastannut puhelimeen olin pettämässä.
En tiedä onko tälläkin hetkellä treffipalstoilla vaikka vannoo rakkauttaan vaan minulle. On ylimielinen ja röyhkeä. Hän saa naisen vaikka kaupan kassalta. Hän rakentaa vaikka talon kun osaa senkin.
Hänellä hurja lapsuus. Hylätyksi tulemista, väkivaltaa, päihteitä.

Kertokaa hyvät ihmiset onko järkeä katsoa tuo terapia kortti?
Voiko tämä olla muuta kuin narsismia ?
Ja jos ei niin miten helvetissä pääsen enää irti, tuntuu etten enää pääse.

On kuitenkin aina kiltti minun lapselleni. On lopetellut päihteitä. Hoitaa työt, auttaa kotitöissä, lastenhoidossa. Kehuu ja juttelee. Haluaa läheisyyttä. Voiko kaikki tämä olla esitystä.

Tässä minun tarinani. Ja loppua ei näy. En enää tiedä mihin suuntaan lähteä.

Lähde pois... pakoon... niin äkkiä kuin voit! Ei kannata YHTÄÄN pähkäillä mitä tehdä ja onko edistystä tai mitään. Jos suhteessa on YHTÄÄN väkivaltaa, painostusta seksiin, henkistä väkivaltaa, tai tuollaista kuin kerroit, ei ole MITÄÄN syytä jäädä. Ainoastaan syitä lähteä - ja lujaa!
Tietenkin lähteminen on vaikeaa. Mutta entä jääminen? Ihan varmasti mies ei siitä muutu. Terapia ei auta noin äärimmäisissä tapauksissa. Väkivaltainen on aina väkivaltainen ja pyytää anteeksi ja uusii tekonsa. Aina. Kierre jatkuu. Katkaise se, heti!
Hanki itsellesi oma terapeutti ja pyydä apua, avaudu ystävillesi. Katkaise KAIKKI siteet mieheen, blokkaa pois fabosta, puhelimesta, sähköpostista. Älä ota yhteyttä äläkä vastaa hänen yrityksiinsä ottaa yhteyttä. Älä usko mihinkään lupauksiin muuttumisesta tai muusta. Nämä jutut on nähty. Naiset palaavat usein niin monta kertaa, että loppu voi olla traaginen. Älä tee sitä virhettä, vaan lähde pois kun vielä voit.
Ratkaisu on vaikea, mutta tee se. Jos teet toisen ratkaisun, uskon, että tulet katumaan. Sinä kuten kuka tahansa muu ansaitsee parempaa. Ei anneta enää miesten kohdella meitä miten vain! (Eikä tietenkään miesten pidä antaa naisten kohdella heitä miten vaan, jos ja kun niitäkin tilanteita on...) Älä suostu tällaiseen kohteluun. Miettikää, jos kukaan meistä ei olisi suostunut eikä kukaan nainen enää suostuisi... mitenkä "miesparkojen" sitten kävisi? Naistenkin pitäisi olla lojaaleja toisilleen, eikä hypätä heti tilaisuuteen napata toisen mies... ja huomata sitten, että paskaanpa hyppäsi. Mies, joka on valmis pettämään on yleensä sontakasa, ja pian se toinen nainen on itse toinen nainen.
Mutta sinun tapauksessasi... muista se sääntö, ettei mitään kontaktia enää koskaan. Ole kuin mies olisi sinulle kuollut. Kestää hetken, ja sen jälkeen et enää edes halua yhteydenpitoa. Sinnittele! Voimia sinulle.

Kiitos vastauksesta!
Vielä on yksi tapaaminen edessä. Tavaroiden palautus. Pelottaa että puhuu vielä ympäri jatkamaan. Yritän pysyä vahvana. Ja jatkaa elämääni. Olen onneksi läheisilleni kertonut tilanteen ja lopettavan suhteen. Tosin he ovat nähneet sen toistuvan jo kolme kertaa aiemminkin..

Hui sentään. Järkyttävää Olet kokenut kamalia Toivottavasti käyt terapiassa ja saat rauhan asioista. Lue vaikka tuo tekstisi aina kun tulee "ikävä" miestä.