narsismia? turvattomat kiintymyssuhteet? on-off
Lähetetty: 23 Syys 2016, 14:50
Piip, piip, piip, piip. Tekstaria pukkaa 20 putkeen, viikonlopun aikana puolin ja toisin jopa 400. Haukku/riitelyviestit olen jo siirtänyt roskapostiin, nykyään rakkaudenlurittelutkin. Feikkiähän ne on.
Tavattiin 2 vuotta sitten deittipalstan kautta. Ensivaikutelma hänestä oli hieman surullinen, jäyhä, hyvännäköinen, seksikäs mies. Hän hieman heräsi eloon treffien aikana ja flirttailin hänelle. Pyysi uudelleen ulos pubiin, ensisuudelma oli kipinöivä, osoitti paljon lämpöä ja että tuntee minuun vetoa. Kuulemma myös ihastui noilla treffeillä minuun. Edettiin pidemmälle, hän sanoi ettei ole valmis olemaan vielä kenenkään mies, koska hänen rakkaussuhteensa on juuri särkynyt (nainen oli jättänyt). Minä mietin yhtä toista ihastustani, pitäisikö edetä hänen kanssaan. Soitteli joka ilta monen tunnin puheluita ja meilasi paljon. Mutta ei edes pystynyt harrastamaan kanssani seksiä yrityksistä huolimatta, koska oli edelleen niin rakastunut entiseensä. Yksi pe oli sovittu että nähdään, ilmoitti pubista että tämä on tässä. Itkin katkerasti, sydän särkyi koska olin jo ehtinyt ihastumaan. Oli palannut exänsä kanssa yhteen vaikka ei ollut varmaa onnistuisiko heidän juttunsa enää. Soitti perään että ajattelee mua paljon, mutta näin oli tehtävä hänen lastensakin takia.. koska lapset tykkäsivät ex naisesta.
No ero siitä tuli pian ja otti yhteyttä. Oli aivan romuna kun rakasti niin hirveästi exäänsä. Sainkin kuunnella tarinoita hyvästä ja pahasta heidän suhteessaan, kuinka rakasti, millainen hän olikaan ja mua verrattiin häneen ja välillä hän halusi suhdetta mun kanssa, välillä ei. Viestit oli niin intensiiviä, että jos kävin välillä kaupassa enkä tekstannut, hän oli jo ehtinyt toteamaan ettei tästä tuu mitään hyvästi. Syytti etten pysty antaa hänen tilaa toipua. No en pystynytkään koska olen takertuva kun ihastun. Nähtiin harvakseltaan, perui näkemisiä rahaongelmien yms takia. Olin mustasukkainen ja pelkäsin onko hänellä muitakin naisia. Kertoili paljon mitä naisessa pitää olla varsinkin seksuaalisesti ja millainen luonne pitää olla. Arvosteli jokaista mielipidettäni. Ekan kerran riideltiin kun sanoi ettei tiedä onko minussa tarpeeksi munaa ja naista hänelle. Loukkaannuin ja vetäydyin. Hän paasasi 4 tuntia yöllä mulle asiasta, hänen naisen pitää olla semmonen ja tämmönen. Lähes vapisin raivosta.
Hirveätä on-off suhailua jatkui sen jälkeen, sanoi rakastavansa. Sitten bongasin hänet parin kuukauden päästä sattumalta samalta deittipalstalta missä oltiin tavattu! Kysyin asiasta niin ”ei ees muistanut että se ilmoitus oli siellä”. Ostin katseluaikaa ja näin, että oli kuukauden sisällä kirjautunut palstalle 700 kertaa ja lähetellyt viestejä muille naisille ja oli silläkin hetkellä online vaikka olin jo tekstannut tunteja sitten ja odotin vastausta. Siellä kyllä kerkesi istumaan. Sitten tunnusti heti kun jäi kiinni ja oli mielin kielin, poisti ilmoituksenkin, mutta kun tarkastin niin olikin seuraavana päivänä taas aktivoinut sen ja oli jälleen online selkäni takana! Meilasin mustasukkaisena yhdelle naiselle, kelle oli kirjoitellut ja kysyin että mitäs mies oli jutellut, oli kehunut kauniiksi ja että kunpa nainen asuisi lähempänä ja ihan tosimielellä seuraa hänestä etsinyt. No sain tietysti hirveet raivarit jolloin hän päättikin lopettaa suhteemme siihen. Pari päivää aiemmin oli ollut puhe että tapaisi mun äidin ja oli puhunut kihloihin menosta, vaikkakin sanoi kesken rakastelun, että en tuu koskaan olemaan kuin hänen exä, vetäytyi pois ja lähti kotiinsa ja oa osittain syytti mua hänen kiihottumisongelmistaa, kuinka mun hellä tyyli koskettaa ja puhua ym ei kiihota, hän tarttis sitä ja tätä ja tota, kunnon paneskelua. Viestitolkulla, kk tolkulla.
En pystynyt silti irroittaa hänestä, olin liian ihastunut, vaikka mietinkin että mikä ihmeen hullu hän onkaan. Meilailimme edelleen päivittäin kk ajan. Hänen takki oli jäänyt mun luo eikä suostunut tulla hakemaan, sanoin että nyt tää lentää roskiin tai nähdään ja annan tän. Pitkin hampain näki ja kaikki tunteet palasi heti häntä kohtaan. Käytiin pubissa, suuteli ja alkoi ehdotella että mennäänkö vessaan panee. No enpä lähtenyt ja sanoi sitten että kyllä mä jonkun hyvän miehen vielä löydän ja lähti kotiin. En pystynyt vieläkään irroittaa ja jatkoimme meilailua. Alkoikin yhtäkkiä päästä exästään yli ja harkita minua elämänkumppaniksi. Yritin tapailla nollaluottamuksella. Arvosteli jälleen tekojani ja mielipiteitäni ja kun suutuin/olin eri mieltä niin häippäsi moneksi viikoksi elämästäni ja lähetteli haukkuviestejä ja etten ole hänelle Se Oikea. Lupasi nähdä juhannuksena ja mun synttärinä. Perui juuri ennen (tunti/pari) ilman ihmeempää syytä, rahaongelmat ym selityksiä.
Sain syksyllä syöpädiagnoosin syövän esiasteesta, säikähdin pahan kerran ja pelkäsin kuolevani ja mitä nyt seuraisi. Hän vähätteli asiaa, halasi pienen hetken kun viimein vaivautui näkemään ja sitten alkoi dissaamaan kuinka vauhkoan ja olen niin kamalan pessimisti että hän ei jaksa kuunnella mun marinoita. Yritin kovasti olla positiivisempi. Nähtiin samaa kerran kuussa-tahtia eli olin jatkuvasti yksinäinen ja itkin hänen peräänsä. Monesti viestitin kuinka ikävä on ja oon yksinäinen, hän vastasi mm. pitäähän aikuisen naisen pärjätä itsekseen. Soita äidilles. Hommaa ystäviä. Älä marise. Jos kerran on yksinäinen niin sille pitää itse tehdä jotain. Kaipasin nimenomaan kumppania, häntä, läheisyyttä, seksiä! Lupasi tulla syöpäleikkaukseeni mukaan, mutta perui kun olin taas jotenkin loukannut häntä juuri ennen (kun hän kritisoi ensin taas mun luonnetta ja mielipiteitä). Ei nähty ees kun toivoin leikkauksesta. Sit kun vihdoin nähtiin pubissa ja koitin kertoa huolestuneena että vieläkin tulee verta, niin sanoi että hän ei todellakaan haluu tietää mitä sun alapäästä tulee (kohdunkaulan syöpä oli), eihän hänkään kerro minkälaisia kakkapökäleitä häneltä tulee! Loukkaannuin ja olin hiljaa pubissa, josta toki alkoi ilkkumaan ja ivaamaan. Sit kun hieman toivuin tästä ja purin kynttä, niin repäisi sormen ihmisten nähden mun suusta ja sanoi että älä pure kynttä! Hieno/kaunis nainen ei pure kynttä julkisella paikalla! Kaupassa ja ihmisten ilmoilla puhuin kuulemma liian kovaa jne. Ja lihastakaan ei oikeen oo, oon laiha läski. Mut muuten superseksikäs jne. Ja loukkaantui jos en hypännyt ilmaan hänen kehuistaan, kyllähän nyt pitää olla itseluottamus kunnossa ja sanoo että niin oonki kaunis!
Pahimpia erossa oloja ja txt riitoja putkeen oli 7 viikkoa. Sinä aikana hakeuduin terapeutille jatkuvan ahdistuksen takia, jota tunsin tässä ”suhteessa”. Sain diagnoosin itselleni: epävakaa persoonallisuushäiriö ja läheisriippuvainen. Kuinka monet viikonloput vietin yksin, toivoen että saisin vaan rakastaa ja että muuttuisin sellaiseksi, että hänkin voisi rakastaa minua. Välillä oli lämpimiäkin hetkiä.. mutta usein ilkkumista ”heh sulla on vaaleenpunaset sukat tms”. Joulua ei sentään perunut ja uusivuosikin meni yhdessä. Mutta mikään ei muuttunut. Ostin ja remontoin asunnon, hän oli taas 3 viikkoa poissa ties ja millä verukkeella. Lopulta ajauduin pettämään, koska kaipasin niin paljon kosketusta ja välittämistä ja arvostusta. Olin sitä ennen kysynyt miljoonannen viime hetken perumisen jälkeen (yleensä 5 min. ennen kuin pääsin töistä ja töiden jälkeen piti nähdä jolloin olin jo meikannut ja oottanut näkemistä kovasti ja mairittelevasti tai pahoittelevasti sanoi että nyt on liian väsynyt tms.. monesti keksikin näitä syitä) että ollaanko me ees parisuhteessa kun ei koskaan nähdä, hän vastasi: mee muihin miehiin vaan. Kerroin pettämisestä ja totta kai hän sai hirveet raivarit ja syytökset ja ettei hän pääse ikinä tän yli eikä voi enää ikinä luottaa. Haukkui mut pataluhaksi monta viikkoa ja kännipäissään tönäisikin. Mut sit heltyi ja jopa autteli remontissa (koska se ois kyläpaikka hänen lapsilleen) ja kuten oli ollu mulla toiveena, muutettiin hetkeksi yhteen. Riitoja oli joka päivä eikä ne loppuneet taas millään, yötolkulla paasausta ja huutamista.. ”enkö ees ovea jaksa avata”, ”oot kuin lammas”, ”en jaksa sun paijauksia ja lässytyksiä”, ”älä jauha”, ”sä oot yliherkkä”, ”eihän sulle voi sanoa mitään kun aina loukkaannut ja pidät mua pahana”, ”oo hiljaa”, ”älä tuijota”, ”oot laiska”, "sä et osaa säädellä tunteitas",”hommaa ittelles seinävaatemies ni voitte vaa hempeesti rakastella koko ajan, haluun panna kunnolla”, ”kylhän sä tiedät seksistä kun oot xx määrää miestä elämässäs paneskellu”(tämä tuntuu vaivaavan koska luku on korkeampi kuin hänen omansa),”etkö ees postiin kykene yksin mennä, pitääkö tulla pitää kädestä sinneki”.. Monesti syyllistin itseäni viikkotolkulla siitä kuinka laiska ym. oonkaan ja en oo riittävä, mun pitää muuttuu, kuinka tarvitseva oonkaan, oon liian intensiivinen, vaadin huomioo jne. Eli aloin uskoa noita kommentteja että tosiaan, enhän mä mitenkään kelpaa tällaisena. En sitten osannut enää olla mitenkäänpäin oma itseni ja varoin tuntemasta mitään ettei tulis riitaa eli yritin niellä kaikki ilkeät kommentit.
No, hän lähti jälleen kerran kesken viikonlopun juhannusperjantaina 2016 ja samalla alkoi mun kesäloma ja arvasin että halus päästä pois koska ajatus mun kanssa olosta 3 viikkoa 24/h alkoi ahdistaa. Päätin että nyt itken tän tyypin lopullisesti ja päätän tän paskan, roudasin omalla kustannuksella sen kamat mun luota hänelle, koska ei pyynnöistä huolimatta niitä hakenut. Silloin vähän säikähti kai. Oltiin erossa 5 viikkoa kunnes jotain leperteli että haluu vielä yrittää. Ja toki taas annoin mahdollisuuden. Mikään ei muuttunut. Viimeisin solvaus oli eilen yöllä. Tekstailtiin kun mielestäni nukkuvan ihmisen paneskelu on rikos ja hän kerran herätti mut työntymällä mun sisään enkä tykännyt siitä ja oli luullut että oon hereillä. Syytti että pidän häntä hyväkskäyttäjänä rikollisena. Että hän on kyllästynyt mimmosen roiston kuvan hänestä teen ja syyllistän ja joku muu nainen kyllä rakastais ja arvoistais ja on niin tehnykin. Muistutin hänen alussa lähettämästään runkkausvideosta ja kuinka kehuskeli miten mimmiseuraa löytyy millon missäkin ja pillastui ja sanoi että ”mee sä jakaa persettäs”. Ja monesti on laittanut että tämmöisestä naisesta ei ainakaan vaimoa halua ja hullu ois jos loppuelämäänsä mun kanssa viettäis.
Olen lukenu miljoonia itsehoito-oppaita ja parisuhteenhoito-oppaita ja narsistikirjoja.. onko kellään mitään samanlaista ollut? Miltä tämä kuullostaa? Psykiatri kyllä sanoi henkiseksi väkivallaksi mutta mies syyttää siitä MINUA. Kerran riidan aikana nosti nyrkin mun kasvojen eteen vihaisena, ei lyönyt kyllä. Monesti vihaisena paasaa monta tuntia ja nälvii ja haukkuu eikä lopeta vaikka mulla ois töihin meno parin tunnin päästä.
Tavattiin 2 vuotta sitten deittipalstan kautta. Ensivaikutelma hänestä oli hieman surullinen, jäyhä, hyvännäköinen, seksikäs mies. Hän hieman heräsi eloon treffien aikana ja flirttailin hänelle. Pyysi uudelleen ulos pubiin, ensisuudelma oli kipinöivä, osoitti paljon lämpöä ja että tuntee minuun vetoa. Kuulemma myös ihastui noilla treffeillä minuun. Edettiin pidemmälle, hän sanoi ettei ole valmis olemaan vielä kenenkään mies, koska hänen rakkaussuhteensa on juuri särkynyt (nainen oli jättänyt). Minä mietin yhtä toista ihastustani, pitäisikö edetä hänen kanssaan. Soitteli joka ilta monen tunnin puheluita ja meilasi paljon. Mutta ei edes pystynyt harrastamaan kanssani seksiä yrityksistä huolimatta, koska oli edelleen niin rakastunut entiseensä. Yksi pe oli sovittu että nähdään, ilmoitti pubista että tämä on tässä. Itkin katkerasti, sydän särkyi koska olin jo ehtinyt ihastumaan. Oli palannut exänsä kanssa yhteen vaikka ei ollut varmaa onnistuisiko heidän juttunsa enää. Soitti perään että ajattelee mua paljon, mutta näin oli tehtävä hänen lastensakin takia.. koska lapset tykkäsivät ex naisesta.
No ero siitä tuli pian ja otti yhteyttä. Oli aivan romuna kun rakasti niin hirveästi exäänsä. Sainkin kuunnella tarinoita hyvästä ja pahasta heidän suhteessaan, kuinka rakasti, millainen hän olikaan ja mua verrattiin häneen ja välillä hän halusi suhdetta mun kanssa, välillä ei. Viestit oli niin intensiiviä, että jos kävin välillä kaupassa enkä tekstannut, hän oli jo ehtinyt toteamaan ettei tästä tuu mitään hyvästi. Syytti etten pysty antaa hänen tilaa toipua. No en pystynytkään koska olen takertuva kun ihastun. Nähtiin harvakseltaan, perui näkemisiä rahaongelmien yms takia. Olin mustasukkainen ja pelkäsin onko hänellä muitakin naisia. Kertoili paljon mitä naisessa pitää olla varsinkin seksuaalisesti ja millainen luonne pitää olla. Arvosteli jokaista mielipidettäni. Ekan kerran riideltiin kun sanoi ettei tiedä onko minussa tarpeeksi munaa ja naista hänelle. Loukkaannuin ja vetäydyin. Hän paasasi 4 tuntia yöllä mulle asiasta, hänen naisen pitää olla semmonen ja tämmönen. Lähes vapisin raivosta.
Hirveätä on-off suhailua jatkui sen jälkeen, sanoi rakastavansa. Sitten bongasin hänet parin kuukauden päästä sattumalta samalta deittipalstalta missä oltiin tavattu! Kysyin asiasta niin ”ei ees muistanut että se ilmoitus oli siellä”. Ostin katseluaikaa ja näin, että oli kuukauden sisällä kirjautunut palstalle 700 kertaa ja lähetellyt viestejä muille naisille ja oli silläkin hetkellä online vaikka olin jo tekstannut tunteja sitten ja odotin vastausta. Siellä kyllä kerkesi istumaan. Sitten tunnusti heti kun jäi kiinni ja oli mielin kielin, poisti ilmoituksenkin, mutta kun tarkastin niin olikin seuraavana päivänä taas aktivoinut sen ja oli jälleen online selkäni takana! Meilasin mustasukkaisena yhdelle naiselle, kelle oli kirjoitellut ja kysyin että mitäs mies oli jutellut, oli kehunut kauniiksi ja että kunpa nainen asuisi lähempänä ja ihan tosimielellä seuraa hänestä etsinyt. No sain tietysti hirveet raivarit jolloin hän päättikin lopettaa suhteemme siihen. Pari päivää aiemmin oli ollut puhe että tapaisi mun äidin ja oli puhunut kihloihin menosta, vaikkakin sanoi kesken rakastelun, että en tuu koskaan olemaan kuin hänen exä, vetäytyi pois ja lähti kotiinsa ja oa osittain syytti mua hänen kiihottumisongelmistaa, kuinka mun hellä tyyli koskettaa ja puhua ym ei kiihota, hän tarttis sitä ja tätä ja tota, kunnon paneskelua. Viestitolkulla, kk tolkulla.
En pystynyt silti irroittaa hänestä, olin liian ihastunut, vaikka mietinkin että mikä ihmeen hullu hän onkaan. Meilailimme edelleen päivittäin kk ajan. Hänen takki oli jäänyt mun luo eikä suostunut tulla hakemaan, sanoin että nyt tää lentää roskiin tai nähdään ja annan tän. Pitkin hampain näki ja kaikki tunteet palasi heti häntä kohtaan. Käytiin pubissa, suuteli ja alkoi ehdotella että mennäänkö vessaan panee. No enpä lähtenyt ja sanoi sitten että kyllä mä jonkun hyvän miehen vielä löydän ja lähti kotiin. En pystynyt vieläkään irroittaa ja jatkoimme meilailua. Alkoikin yhtäkkiä päästä exästään yli ja harkita minua elämänkumppaniksi. Yritin tapailla nollaluottamuksella. Arvosteli jälleen tekojani ja mielipiteitäni ja kun suutuin/olin eri mieltä niin häippäsi moneksi viikoksi elämästäni ja lähetteli haukkuviestejä ja etten ole hänelle Se Oikea. Lupasi nähdä juhannuksena ja mun synttärinä. Perui juuri ennen (tunti/pari) ilman ihmeempää syytä, rahaongelmat ym selityksiä.
Sain syksyllä syöpädiagnoosin syövän esiasteesta, säikähdin pahan kerran ja pelkäsin kuolevani ja mitä nyt seuraisi. Hän vähätteli asiaa, halasi pienen hetken kun viimein vaivautui näkemään ja sitten alkoi dissaamaan kuinka vauhkoan ja olen niin kamalan pessimisti että hän ei jaksa kuunnella mun marinoita. Yritin kovasti olla positiivisempi. Nähtiin samaa kerran kuussa-tahtia eli olin jatkuvasti yksinäinen ja itkin hänen peräänsä. Monesti viestitin kuinka ikävä on ja oon yksinäinen, hän vastasi mm. pitäähän aikuisen naisen pärjätä itsekseen. Soita äidilles. Hommaa ystäviä. Älä marise. Jos kerran on yksinäinen niin sille pitää itse tehdä jotain. Kaipasin nimenomaan kumppania, häntä, läheisyyttä, seksiä! Lupasi tulla syöpäleikkaukseeni mukaan, mutta perui kun olin taas jotenkin loukannut häntä juuri ennen (kun hän kritisoi ensin taas mun luonnetta ja mielipiteitä). Ei nähty ees kun toivoin leikkauksesta. Sit kun vihdoin nähtiin pubissa ja koitin kertoa huolestuneena että vieläkin tulee verta, niin sanoi että hän ei todellakaan haluu tietää mitä sun alapäästä tulee (kohdunkaulan syöpä oli), eihän hänkään kerro minkälaisia kakkapökäleitä häneltä tulee! Loukkaannuin ja olin hiljaa pubissa, josta toki alkoi ilkkumaan ja ivaamaan. Sit kun hieman toivuin tästä ja purin kynttä, niin repäisi sormen ihmisten nähden mun suusta ja sanoi että älä pure kynttä! Hieno/kaunis nainen ei pure kynttä julkisella paikalla! Kaupassa ja ihmisten ilmoilla puhuin kuulemma liian kovaa jne. Ja lihastakaan ei oikeen oo, oon laiha läski. Mut muuten superseksikäs jne. Ja loukkaantui jos en hypännyt ilmaan hänen kehuistaan, kyllähän nyt pitää olla itseluottamus kunnossa ja sanoo että niin oonki kaunis!
Pahimpia erossa oloja ja txt riitoja putkeen oli 7 viikkoa. Sinä aikana hakeuduin terapeutille jatkuvan ahdistuksen takia, jota tunsin tässä ”suhteessa”. Sain diagnoosin itselleni: epävakaa persoonallisuushäiriö ja läheisriippuvainen. Kuinka monet viikonloput vietin yksin, toivoen että saisin vaan rakastaa ja että muuttuisin sellaiseksi, että hänkin voisi rakastaa minua. Välillä oli lämpimiäkin hetkiä.. mutta usein ilkkumista ”heh sulla on vaaleenpunaset sukat tms”. Joulua ei sentään perunut ja uusivuosikin meni yhdessä. Mutta mikään ei muuttunut. Ostin ja remontoin asunnon, hän oli taas 3 viikkoa poissa ties ja millä verukkeella. Lopulta ajauduin pettämään, koska kaipasin niin paljon kosketusta ja välittämistä ja arvostusta. Olin sitä ennen kysynyt miljoonannen viime hetken perumisen jälkeen (yleensä 5 min. ennen kuin pääsin töistä ja töiden jälkeen piti nähdä jolloin olin jo meikannut ja oottanut näkemistä kovasti ja mairittelevasti tai pahoittelevasti sanoi että nyt on liian väsynyt tms.. monesti keksikin näitä syitä) että ollaanko me ees parisuhteessa kun ei koskaan nähdä, hän vastasi: mee muihin miehiin vaan. Kerroin pettämisestä ja totta kai hän sai hirveet raivarit ja syytökset ja ettei hän pääse ikinä tän yli eikä voi enää ikinä luottaa. Haukkui mut pataluhaksi monta viikkoa ja kännipäissään tönäisikin. Mut sit heltyi ja jopa autteli remontissa (koska se ois kyläpaikka hänen lapsilleen) ja kuten oli ollu mulla toiveena, muutettiin hetkeksi yhteen. Riitoja oli joka päivä eikä ne loppuneet taas millään, yötolkulla paasausta ja huutamista.. ”enkö ees ovea jaksa avata”, ”oot kuin lammas”, ”en jaksa sun paijauksia ja lässytyksiä”, ”älä jauha”, ”sä oot yliherkkä”, ”eihän sulle voi sanoa mitään kun aina loukkaannut ja pidät mua pahana”, ”oo hiljaa”, ”älä tuijota”, ”oot laiska”, "sä et osaa säädellä tunteitas",”hommaa ittelles seinävaatemies ni voitte vaa hempeesti rakastella koko ajan, haluun panna kunnolla”, ”kylhän sä tiedät seksistä kun oot xx määrää miestä elämässäs paneskellu”(tämä tuntuu vaivaavan koska luku on korkeampi kuin hänen omansa),”etkö ees postiin kykene yksin mennä, pitääkö tulla pitää kädestä sinneki”.. Monesti syyllistin itseäni viikkotolkulla siitä kuinka laiska ym. oonkaan ja en oo riittävä, mun pitää muuttuu, kuinka tarvitseva oonkaan, oon liian intensiivinen, vaadin huomioo jne. Eli aloin uskoa noita kommentteja että tosiaan, enhän mä mitenkään kelpaa tällaisena. En sitten osannut enää olla mitenkäänpäin oma itseni ja varoin tuntemasta mitään ettei tulis riitaa eli yritin niellä kaikki ilkeät kommentit.
No, hän lähti jälleen kerran kesken viikonlopun juhannusperjantaina 2016 ja samalla alkoi mun kesäloma ja arvasin että halus päästä pois koska ajatus mun kanssa olosta 3 viikkoa 24/h alkoi ahdistaa. Päätin että nyt itken tän tyypin lopullisesti ja päätän tän paskan, roudasin omalla kustannuksella sen kamat mun luota hänelle, koska ei pyynnöistä huolimatta niitä hakenut. Silloin vähän säikähti kai. Oltiin erossa 5 viikkoa kunnes jotain leperteli että haluu vielä yrittää. Ja toki taas annoin mahdollisuuden. Mikään ei muuttunut. Viimeisin solvaus oli eilen yöllä. Tekstailtiin kun mielestäni nukkuvan ihmisen paneskelu on rikos ja hän kerran herätti mut työntymällä mun sisään enkä tykännyt siitä ja oli luullut että oon hereillä. Syytti että pidän häntä hyväkskäyttäjänä rikollisena. Että hän on kyllästynyt mimmosen roiston kuvan hänestä teen ja syyllistän ja joku muu nainen kyllä rakastais ja arvoistais ja on niin tehnykin. Muistutin hänen alussa lähettämästään runkkausvideosta ja kuinka kehuskeli miten mimmiseuraa löytyy millon missäkin ja pillastui ja sanoi että ”mee sä jakaa persettäs”. Ja monesti on laittanut että tämmöisestä naisesta ei ainakaan vaimoa halua ja hullu ois jos loppuelämäänsä mun kanssa viettäis.
Olen lukenu miljoonia itsehoito-oppaita ja parisuhteenhoito-oppaita ja narsistikirjoja.. onko kellään mitään samanlaista ollut? Miltä tämä kuullostaa? Psykiatri kyllä sanoi henkiseksi väkivallaksi mutta mies syyttää siitä MINUA. Kerran riidan aikana nosti nyrkin mun kasvojen eteen vihaisena, ei lyönyt kyllä. Monesti vihaisena paasaa monta tuntia ja nälvii ja haukkuu eikä lopeta vaikka mulla ois töihin meno parin tunnin päästä.
Voitteko kertoa vähän lisää, millaista teillä on? Ootteko pitkiä aikoja erossa ja yhdessä, pyyteleekö anteeksi? Kauanko "hyvää tuulta" kestää? Joskus kun palaa mun luokse niin arvostelu tai tylyily alkaa jo samana iltana