Voitin narskun
Lähetetty: 08 Marras 2013, 12:32
No niin, nyt on sitten voitto kotona niin sanotusti. Tuolla muilla alueilla olen kertonutkin tarinani, mutta tänään sitten mentiin oikeuteen valvottujen tapaamisten ja yhteishuoltajuuden suhteen. Päätin, että tämän show:n vedän minä, eikä narsku siis pääse väliin keräämään kaikkea huomiota. Matkalla sinne tuli hetkeksi sävähdys että mitä hittoa mä olen tekemässä, en mä pysty tähän, mutta jatkoin menoa ja päätin, että tämän päivän mä suureellisesti ajatellen omistan kaikille niille, jotka on samassa tilanteessa kuin minä.
Oikeustalolla tapasin asianajajani, jonka kanssa käytiin läpi vielä viimeisimpiä todisteita oikeudenkäyntiä varten. Seuraavaksi tulikin sitten narsku, vilkaisemattakaan meikäläiseen. Mä en ollut huomaavinani koko tyyppiä. Oikeuskäsittelyn ajan mumisi hiljaisella äänellä lähinnä asianajajalleen katsoen lähinnä pöytää. Minä katsoin rohkeasti ja selkä suorana kaikkia silmiin ja kerroin rohkeasti siitä, miksi olen alun perin valvotut tapaamiset halunnut ja miten sopiminen on mennyt. Kerroin nimittelystä, väkivallasta ja siitä, miksi olin huolissani korostaen sitä, että haluan hyvän suhteen tyttärelleni ja tämän isälle. Ensin vastapuolen asianajaja yritti sanoa ettei näyttöä väkivallasta ole, mutta siinä vaiheessa oma asianajajani kaivoi omat lappunsa esille ja kertoi lastensuojeluilmoituksista.
Lopulta keissi meni siihen, että tuomari jätti meidät neuvottelemaan keskenämme ja saatiinkin lopulta kaikki asiat sovittua. Narsku oli jo myöntynyt siihen että saan yksinhuoltajuuden ja ainoastaan valvotut tapaamiset oli kynnyskysymyksenä. No, ne saatiin sovittua! Narskun asianajaja tajusi että tästä on turha lähteä enää vääntämään ja maanitteli narskun siihen, että suostuu valvottuihin tapaamisiin.
Kun oltiin saatu homma sovittua ja tuomari tuli takaisin sisään, alkoivat kirjoittamaan tuomiolauselmaa valmiiksi (se siis annetaan vaikka kyseessä olisikin sovittu asia) ja me päästiin tauolle. Mä menin tupakointihuoneeseen jonne tuli myös narskun asianajaja ja tämä kertoi siitä, että saman kulttuurin sisällä asioita on helpompi käsitellä ja juteltiin sivistyneesti siitä, miten joistain muista maista tulleiden oli vaikea sulattaa sitä, että naiset päättää asioista. Sen jälkeen narskun asianajaja ja oma asianajajani alkoivat muistella hyvässä hengessä omia hassuja kokemuksiaan urallaan, minä keskustelussa mukana. Narsku mökötti vieressä penkillä ja huokaili tylsistyneenä, nousipa hetkeksi ylös ja lähti kävelemään edestakaisin mielenosoituksellisesti. Kun kutsu saliin tuli, se marssi vihaisena sinne ja käytännössä paukautti oven kaikkien naamalle. Tää on paras: Kukaan ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ei edes vilkaissut!!!
Kun oltiin saatu paperit, narsku lähti hirveää kyytiä pinkomaan oikeustalolta ulos ja varmaan kaahasi satasta takaisin kotiinsa. Että teki mieli soittaa perään ja sanoa, että mähän saatana sanoin että älä pelleile mun ja tyttäresi kanssa; se joko suostuu mun vaatimuksiin tai itkee ja suostuu. On ne käytöstavat kuitenkin mullakin.
Että tuntuu hyvältä kun mä olen noussut sitä vastaan ja kerrankin antanut sen maistaa omaa lääkettään. Mä en usko pätkääkään että nuo valvotut tapaamisetkaan oikeasti toteutuu. Se onnistuu ryssimään asiansa vielä moneen kertaan. Kuitenkin sillä ei ole enää minkäänlaista otetta meihin koska huoltajuus on mulla. Mitä ne sanookaan aina? Sitä saa mitä tilaa, niin sitä makaa kuin petaa ja mukaillen: helvetti ei ole mitään verrattuna loukatun naisen kostoon, varsinkaan sellaisen, jonka lasta on loukattu. Normaalisti mä olen rauhanenkeli, mutta yhtään epäröimättä voisin repiä kirjaimellisesti hampailla kurkun auki sellaiselta joka mun lasta uhkaa. Varsinkin, jos joku on noin - piip - että alkaa uhota naiselle, jota on huoritellut ja haukkunut ja kohdellut lasta miten haluaa. Juha Vuorisen sanoin: Mulle ei vittuilla.
MUOKS: Aahahaha, nyt narsku on yrittänyt saada ainakin yhtä mun ystävää kääntymään mua vastaan sillä, että se on valjastanut uuden muijansa selittämään että minä olisin kiero ämmä ollut aina ja mua ei kannata uskoa
Mun käy sääliksi niitä, eikö niillä todellakaan ole parempaa tekemistä kuin jauhaa musta? 
Oikeustalolla tapasin asianajajani, jonka kanssa käytiin läpi vielä viimeisimpiä todisteita oikeudenkäyntiä varten. Seuraavaksi tulikin sitten narsku, vilkaisemattakaan meikäläiseen. Mä en ollut huomaavinani koko tyyppiä. Oikeuskäsittelyn ajan mumisi hiljaisella äänellä lähinnä asianajajalleen katsoen lähinnä pöytää. Minä katsoin rohkeasti ja selkä suorana kaikkia silmiin ja kerroin rohkeasti siitä, miksi olen alun perin valvotut tapaamiset halunnut ja miten sopiminen on mennyt. Kerroin nimittelystä, väkivallasta ja siitä, miksi olin huolissani korostaen sitä, että haluan hyvän suhteen tyttärelleni ja tämän isälle. Ensin vastapuolen asianajaja yritti sanoa ettei näyttöä väkivallasta ole, mutta siinä vaiheessa oma asianajajani kaivoi omat lappunsa esille ja kertoi lastensuojeluilmoituksista.
Lopulta keissi meni siihen, että tuomari jätti meidät neuvottelemaan keskenämme ja saatiinkin lopulta kaikki asiat sovittua. Narsku oli jo myöntynyt siihen että saan yksinhuoltajuuden ja ainoastaan valvotut tapaamiset oli kynnyskysymyksenä. No, ne saatiin sovittua! Narskun asianajaja tajusi että tästä on turha lähteä enää vääntämään ja maanitteli narskun siihen, että suostuu valvottuihin tapaamisiin.
Kun oltiin saatu homma sovittua ja tuomari tuli takaisin sisään, alkoivat kirjoittamaan tuomiolauselmaa valmiiksi (se siis annetaan vaikka kyseessä olisikin sovittu asia) ja me päästiin tauolle. Mä menin tupakointihuoneeseen jonne tuli myös narskun asianajaja ja tämä kertoi siitä, että saman kulttuurin sisällä asioita on helpompi käsitellä ja juteltiin sivistyneesti siitä, miten joistain muista maista tulleiden oli vaikea sulattaa sitä, että naiset päättää asioista. Sen jälkeen narskun asianajaja ja oma asianajajani alkoivat muistella hyvässä hengessä omia hassuja kokemuksiaan urallaan, minä keskustelussa mukana. Narsku mökötti vieressä penkillä ja huokaili tylsistyneenä, nousipa hetkeksi ylös ja lähti kävelemään edestakaisin mielenosoituksellisesti. Kun kutsu saliin tuli, se marssi vihaisena sinne ja käytännössä paukautti oven kaikkien naamalle. Tää on paras: Kukaan ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ei edes vilkaissut!!!
Että tuntuu hyvältä kun mä olen noussut sitä vastaan ja kerrankin antanut sen maistaa omaa lääkettään. Mä en usko pätkääkään että nuo valvotut tapaamisetkaan oikeasti toteutuu. Se onnistuu ryssimään asiansa vielä moneen kertaan. Kuitenkin sillä ei ole enää minkäänlaista otetta meihin koska huoltajuus on mulla. Mitä ne sanookaan aina? Sitä saa mitä tilaa, niin sitä makaa kuin petaa ja mukaillen: helvetti ei ole mitään verrattuna loukatun naisen kostoon, varsinkaan sellaisen, jonka lasta on loukattu. Normaalisti mä olen rauhanenkeli, mutta yhtään epäröimättä voisin repiä kirjaimellisesti hampailla kurkun auki sellaiselta joka mun lasta uhkaa. Varsinkin, jos joku on noin - piip - että alkaa uhota naiselle, jota on huoritellut ja haukkunut ja kohdellut lasta miten haluaa. Juha Vuorisen sanoin: Mulle ei vittuilla.
MUOKS: Aahahaha, nyt narsku on yrittänyt saada ainakin yhtä mun ystävää kääntymään mua vastaan sillä, että se on valjastanut uuden muijansa selittämään että minä olisin kiero ämmä ollut aina ja mua ei kannata uskoa