Uusi suhde
Lähetetty: 17 Loka 2016, 13:07
Kesti todella kauan ennenkuin uskalsin kirjoittaa tänne. Olen lukenut kaikki ketjut, mutta en löytänyt itseeni viittaavaa ketjua.
Eli aloin seurustella kohta vuosi sitten miehen kanssa ja alusta asti aistin jotain outoa? No monen mutkan kautta sitten selvisi, että hänen ex-vaimo
on narsisti ja hän ei ole osannut irrottautua hänestä eron jälkeenkään (4v. sitten erosi).
Varasin hänelle ajan terapeutille ja lainasin kirjastoista aihetta käsitteleviä kirjoja, joita hän on lukenut ja käy myös terapiassa.
Nyt on vaan niin, etten tiedä jaksanko minä enään?
Tunnen olevani enemmän terapeutti kuin parisuhteessa, kokoajan tulee uutta infoa tältä ex.ltä minulle sähköpostiini (kirjoitin tyhmänä hänelle kun ajattelin jotenkin rauhoittavani hänet) joissa hän haukkuu miestäni vaikka mistä. Hän myös on alkanut "ohjailemaan" minua ja esim. lasten tapaamiset hän vaan ilmoittaa lapsille, että silloin menette, vaikka ei ole kysynyt käykö tämä meille (muksut jo 17- ja 18v) kun haluaa "omaa aikaa" uuden kumppanin kanssa.
Mieheni ei jotenkin osaa tai ehkä uskalla vastustaa tätä naista ja kokoajan on joku traama menossa.
Uskon tai haluan uskoa, että mies rakastaa minua, mutta aina välillä herää epäily, josko hän hakee vain tukea ja normaalia "perhe-elämää" minusta?
Olen todella suurten kysymyksien edessä, selviääkö hän koskaan siihen normaaliin elämään (olivat 30v naimisissa) ja miten kauan minä jaksan?
Olen todella väsynyt ja haluni luovuttaa on todella suuri (istun monet yöt miettien ja välillä itkien) koska en tiedä mitä pitäisi tehdä.
On kuin meitä asuisi täällä kolme, minä, mieheni ja tämä ex, enkä todellakaan sitä halua vaan normaalin elämän, mitä se sitten onkin?
Minä otan neuvoja mielelläni myös yksityisviestein
Eli aloin seurustella kohta vuosi sitten miehen kanssa ja alusta asti aistin jotain outoa? No monen mutkan kautta sitten selvisi, että hänen ex-vaimo
on narsisti ja hän ei ole osannut irrottautua hänestä eron jälkeenkään (4v. sitten erosi).
Varasin hänelle ajan terapeutille ja lainasin kirjastoista aihetta käsitteleviä kirjoja, joita hän on lukenut ja käy myös terapiassa.
Nyt on vaan niin, etten tiedä jaksanko minä enään?
Tunnen olevani enemmän terapeutti kuin parisuhteessa, kokoajan tulee uutta infoa tältä ex.ltä minulle sähköpostiini (kirjoitin tyhmänä hänelle kun ajattelin jotenkin rauhoittavani hänet) joissa hän haukkuu miestäni vaikka mistä. Hän myös on alkanut "ohjailemaan" minua ja esim. lasten tapaamiset hän vaan ilmoittaa lapsille, että silloin menette, vaikka ei ole kysynyt käykö tämä meille (muksut jo 17- ja 18v) kun haluaa "omaa aikaa" uuden kumppanin kanssa.
Mieheni ei jotenkin osaa tai ehkä uskalla vastustaa tätä naista ja kokoajan on joku traama menossa.
Uskon tai haluan uskoa, että mies rakastaa minua, mutta aina välillä herää epäily, josko hän hakee vain tukea ja normaalia "perhe-elämää" minusta?
Olen todella suurten kysymyksien edessä, selviääkö hän koskaan siihen normaaliin elämään (olivat 30v naimisissa) ja miten kauan minä jaksan?
Olen todella väsynyt ja haluni luovuttaa on todella suuri (istun monet yöt miettien ja välillä itkien) koska en tiedä mitä pitäisi tehdä.
On kuin meitä asuisi täällä kolme, minä, mieheni ja tämä ex, enkä todellakaan sitä halua vaan normaalin elämän, mitä se sitten onkin?
Minä otan neuvoja mielelläni myös yksityisviestein