KESKUSTELUFOORUMI

Hei, rohkaistuin kirjoittamaan nyt tänne. Tosin pieni pelko siitä, että mieheni tunnistaisi tekstin, jos tänne eksyisi/jostain syystä tietäisi minun olleen tällä sivulla. Anyway, nothing to lose?
Eli luulen vahvasti joutuneeni suhteessani narsistin koukkuun. Tapasin tämän ulkomaalaisen miehen 1.5v sitten. Hän oli totaalisen hurmaava ja sai minut jättämään 10v suhteeni takiaan. Luulin löytäneeni sen mistä olin aina haaveillut ja tylsä 10v suhde sai väistyä. Nyt mikä tahansa tylsä ja turvallinen olisi parempi kuin nykyinen pään sekaisin saava suhde.
Suhteen alku oli upeaa, hän sai minut tuntemaan itseni erittäin upeaksi ja halutuksi. Lupasi perustaa kanssani perheen josta haaveilin jne. Olin onnellinen, erittäinkin. Alussa myös ystäväni ja siskoni pitivät hänestä paljon. Ihmettelivät miten noin ihana ihminen voi olla olemassa edes. Ensimmäiset merkit toisesta puolesta näkyivät muutaman kk jälkeen. Raivokohtauksia! Valtavia sellaisia, tavaroiden paiskomista. Pelästyin, mutta laitoin stressin piikkiin kun on yksityisyrittäjä. Yritin ymmärtää. Sai minut ottamaan yli 10 000 e lainaa pankista hänen yrityslaskuilleen. Halusin olla avuksi. Ilmapiiri kotona muuttui, tein kaiken väärin. En siivonnut hänen mielestään tarpeeksi, vaikka olen siisti ihminen. En kokannut tarpeeksi. Vaatteet olivat väärää materiaalia tms vaikka olin ollut aina kehuttu tyylistäni. En riittänyt vaikka omien töiden lisäksi annoin kaiken vapaa-aikani hänen firmalleen. Jätin harrastukset ja hiljalleen ystävien tapaamiset. Hän manipuloi minua toimissani niin että toimin kuin sätkynukke. 8kk jälkeen tuli iso riita. Riitatilanteissa hän haukkui minut lyttyyn ja sen jälkeen ignoorasi. Tällä kertaa yritin sovintoa. Hän tarrasi käteeni ja heitti voimalla päin sängyn päätyä, niin että mätkähdin lattialle. Mustelmia oli paljon, suurin reidessä 25cm pituudeltaan ja pysyi siinä 3vkoa. Pakenin siskolleni, kävin lääkärissä ja mietin eroa. Mies väitti että olin paiskautunut sänkyä vasten tahallani!!!!!Häneltä kesti 3 pvää myöntää itse tekemäänsä pahaa. Hälytyskellot soivat ja otin yhteyttä hänen ex-vaimoonsa. Oli tunne ettei väkivalta ollut ensimmäinen hänelle. Ei ollut, ex-vaimo oli pahoinpidelty suhteessa useita kertoja rankasti Ja ex oli joutunut pakenemaan useita kertoja turvakotiin. Tämä avasi silmiäni hetkeksi, mutta mieheni puhui minut ympäri ja kuvittelin kaiken olevan hyvin. Kevät jatkui ihan ok ja kesällä menin hänen firmaansa töihin. Virhe! Käyttäytyminen minua kohtaan paheni: järkyttäviä riitoja töissä, monesti ajoi minut sieltä pihalle. Tai ensin käski lähteä ja kun olin lähdössä, niin tuli oven eteen esteeksi. Aloin käsittää, että suhde alkoi saamaan todella epänormaaleja piirteitä. Yritin uskotella että se johtui kulttuurista, että mieheni on vain temperamenttinen. Hän on alkanut haukkua minua itsekkääksi vaikka olen antanut tälle suhteelle kaiken mitä minusta irti lähtee. Kesä oli kamala ja pakkasin tavarani kolmeen eri otteeseen yrittäessäni lähteä. Hän kiristi, sanoisi minut irti. En uskaltanutkaan lähteä. Nyt palkkakin on alkanut tulla myöhässä ja kesällä yhden riidan aikana hän kaatoi päälleni juomat. Otin yhteyttä hänen elämänsä taas, hän kertoi tarkemmin omista kokemuksistaan suhteessa. Hän oli pelännyt kotonaan loppuvaiheessa koko ajan ja oksentanut mennessään kotiinsa koska siellä oli niin ahdistavaa. Minulla tämä huono olo on jatkuvaa nyt, on vahdittava kodin siisteyttä pilkun tarkasti välttääkseen raivarit, tunnustettava ilmapiiriä, milloin on hyvä Päivä, milloin Ei. Hän haukkuu minua lapseksi joka ei osaa mitään ja kuitenkin omaan akateemisen tutkinnon. Nyt hän on ilmoittanut ettei minusta ole äidiksikään joten vauvahaaveet saa unohtaa. Usein kuulen sanat mikä sä oikeen kuvittelet olevasi. En enää mikään. Minut on nopeasti saatu nujerrettua suositusta hymyilevästä kauniista naisesta naiseksi joka on vain kotona ja töissä, ei välitä 3kk juurikasvustaan hiuksissaan eikä uskalla lähteä koska ei enää usko pärjäävänsä missään. Varsinkaan elämässä yksin. En tiedä mitä teen. Hän saa kelkkani käännettyä jatkuvasti haluamaansa suuntaan. Raivostuttaa kun vielä ulkopuoliset kehuvat häntä ylistävin sanoin ja että pidä kiinni tuosta miehestä kun sellaisen olet saanut. Huh, kumoa tietäisivät. Mutta ulkokuori on kiillotettu ääriään myöten upealla autolla, kohteliaalla käytöksellä yms. Mutta läheisiäni hän on oppinut vihaamaan sillä he ovat auttaneet minua hädän hetkillä. Mitään ei olisi suhteesta saanut ulkopuolisille kertoa. No olen kertonut. Mitä ihmettä teen. Toisaalta välillä arki rullaa ihan kivasti, kunhan teen kaiken niin kuin tiedän hänen haluavan.

No ainakin tarina kuulostaa juuri siltä, että olet löytänyt oikeaan osoitteeseen...

Omat neuvoni sinulle on, että lue täällä tarinoita ja etsi löydätkö yhtään, jossa onnellinen loppu olisi saavutettu jäämällä suhteeseen (todella hyviä kirjojakin on paljon). Kuuntele hälytyskelloja, yleensä ne ei soittele turhaan, vaikka soisikin toisen ex-puolison suunnalta. Eniten toivon, ettet hanki lapsia sen ihmisen kanssa. Jos jonain päivänä löydätkin uskon ja voiman lähtemiseen, yhteinen lapsi sitoo teidät toisiinne tuskallisen pitkäksi ajaksi.

Toivon voimia sinulle <3

Olen allekirjoittanut vuokrasopimuksen ja yritän lähteä kuun vaihteessa. Toivon että olen tarpeeksi voimakas. Täällä tapahtuu niin kummallisia juttuja, minut suljettiin parvekkeelle pakkaseen, kun luuli että mulla toinen mies (puhuin asunnonvälittäjän kanssa), minua heiteltiin tyynyllä (koska hän saa omassa kodissaan heitellä tyynyjä). Minun käsketään painua helvettiin, nukkumaan sohvalla (minua se ei haittaa), mutta kun menen siihen itse oma-aloitteisesti, niin minulle huudetaan että miksi sä sinne sohvalle jäät. Mikään ei hyvä. Nyt en saisi enää mennä juoksemaankaan, juoksu on ollut henkireikäni. Olen aina ajatellut, että vaikka mulla ei muuta ois niin juoksu on. Mutta kun hänkään ei ole ehtinyt salille yli vuoteen! Jeps, nyt ajattelen että juoksussa ei ainakaan ole mitään väärää, että vaikka se sais mut tuntemaan että teen kaiken väärin, niin sen tajuan että juoksu ei ole synti. Itse asiassa se avasi mun silmiä kun se puuttui tohon. Olen kyllä aistinut vihailmapiirin kun olen lähtenyt juoksemaan. Miten sairasta! Eli tavoite on koti jossa saan elää rauhassa, ilman että joku heittää mua sängyn päätyä päin mustelmille, ilman että mun käsketään painua helvettiin, ilman että normaali viikkosiivous täytyy käsittää vuosisiivoukseksi, ilman että mua jätetään oman kodin parvekkeelle paljain jaloin pakkaseen, ilman että mun päähän kaadetaan kaadetaan fantat, ilman että mua syytetään terveellisestä juoksuharrastuksesta, ilman että mun oman kodin avaimet viedään multa jos pakenen riitaa. Yms. Haluan rauhan!!!!

Toivottavasti pääsit lähtemään! Voimia, puolisosi ei jätä sinua varmaankaan rauhaan silti. Kaikki viestit talteen ja hakemaan lähestymiskieltoa tarvittaessa. Olisi kiva kuulla mitä sinulle nyt kuuluu!