KESKUSTELUFOORUMI

Hei ihmiset ja hyvää uutta vuotta. Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tänne...itselleni selvisi, että äitini on narsisti tuossa 2.1. Tuore juttu siis. Kun tajusin asian, oli kuin ilmat olis lähteny kehosta. Vaikka itkin ja tärisin, samalla tuntui ihan hullun helpottavalta. Löytyi syy sille kaikelle. Selkeä syy.

Olen nyt siis jo nelikymppinen, asunut poissa vanhempien luota jo parikymmentä vuotta ja toisella paikkakunnalla. Uuden vuoden aikaan satuin lukemaan artikkelin siitä millaista on olla kun on narsisti vanhempana...ja se iski. Se oli kuin täysin mun elämänkertani. Kaikki muistot lapsuudesta palas mieleen, kaikki ne jotka olin jo työntänyt jonnekkin mielen syvyyksiin. Tässä muutamia...

Olin 12-13 vuotias ja oltiin perheen kanssa vaateostoksilla. Olen aina ollut suht isokokoinen, tuolloin varmaan kokoa m tai l. Vaatteita ei tahtonut löytyä ja äitini on tuhahtanut "sulle täytyy kohta teettää vaatteet" tarkoittaen sitä kun olen niin lihava. Muistan vain painaneeni pääni alas ja muistan myyjän järkyttyneen ilmeen. Vastaavia tapauksia oli muitakin.

Olen aina ollut musikaalinen ja olisin 15-16 vuotiaana halunnut osallistua tangomarkkinoiden esikarsintaan omalla kotipaikkakunnalla. "Et kyllä mene sinne häpäisemään meidän perhettä" kuului äidin reaktio. (Äitini ei osaa itse laulaa...itse väitän osaavani.)

Lun muutin pois kotoa yhteen poikaystävän luo toiselle paikkakunnalle ja lopetin kotipaikan orkesterissa soittamisen, syyllisti äitini poikaystävääni vaikka päätös oli omani. Tämä poikaystäväni syyllistäminen oli teemana koko meidän parisuhteen ajan, välillä kierosti mutta silti. Viimeisin tapahtui vajaa pari vuotta sitten kun oltiin auttamassa vanhempiani muutossa mihin he eivät olleet valmistautuneet yhtään. Otimme siinä silloisen poikaystävän kanssa ohjat ja järjestelimme asioita edes jotenkin. Myös setäni oli mukana ja päivän päätteeksi äitini vuolaasti kiitteli setääni joka yritti sanoa että kyllä se oli poikaystäväni joka teki paljon. Äitini tuhahtaen vähätteli tätä. Tilanteet eskaloituivat tuolloin kun tajusin tämän käytöksen ja sen miten hän oli manipuloinut meitä ja annoinkin sitten palaa. Koskaan hän ei pyytänyt anteeksi tekojaan.

Luulin aina että kyse on alkoholismista. Mutta tutustuttuani aiheeseen enemmän, alkoholismi on "vain" seurausta. Viimeisin juttu oli kun kuulin toiselta sukulaiselta miten äitini oli väittänyt ex-mieheni olevan minulle vihainen kun matkustan työn ja opiskeluiden perään aika paljon. Asiahan on silkkaa valetta ja korjasinkin sen vauhdilla suvulle. Vaadin tästä selvitystä mutta vielä ei ole kuulunut.

Olen vielä aivan pöllähtänyt. Mutta silti...jotenkin katson maailmaa ihan eri tavalla. Ex-mies (jonka kanssa ollaan siis ihan väleissä) kuvasi asiaa mielestäni hyvin. Kun syvällinen tajuaminen asiasta iski, oli olo kuin matrix-elokuvasta, kun Neo on ottanut pillerin. Ensin kuristumisen tunne ja sitten järkyttävän huono olo kun kiskon putkia ja johtoja irti itsestäni. Herään siihen että olenkin ollut vain hyväksikäytettävää ruokaa. Pikkuhiljaa minuun sitten asentuu uusia ohjelmistoja kun tajuan että kaikki! oppimani pitää laittaa uusiksi. Kaikki käsitykseni itsestäni, seksuaalisuudesta jne. Asia on toki vielä tuore, mutta edelleen, saman elokuvan kohtaus kun Neo pysäyttää luodit...se ihminen ei voi enää millään satuttaa mua! Tapahtu mitä tapahtu.

Matkalla ollaan. Puhumisen ja käsittelyn tarve on melkoinen....

Heippa. Hyvin osasit kuvata ton heräämisen. Itse heräsin lopullisesti vuosi sitten. Olen maaliskuussa laittanut välit poikki äitini kanssa. Pian vuoteen en ole vienyt lapsiani enää heille. Jännä että lähes koko suku on kääntynyt mua vastaan kuulematta mua. Äitini marttyroi, kun olen niin kamala enkä anna hänen nähdä lapsia. Kuinka kylmä ihminen olenkaan. Äiti ei yleensä toimi itse, vaan laittaa toiset asialle (ei jää järkeviä todisteita). Usein puolustautuukin sillä että minä sekoilen ja kieltää vaan kaiken. Uskoo itsekkin ettei se ole totta. Sitä nuorempana lopulta uskoi itsekkin. Aika järjen vastasta ku tietää totuuden ja uskoo kuitenkin sen valheen. Mun äiti on mestari keksimään syyt ja selitykset jokaiseen asiaan.

Vuosien varrella oon oppinut lukemaan mikä on totta ja mikä ei (no osittain). Muut ei jostain syystä sitä näe. Kamalaa nähdä ja kuulla kun se soittaa kavereitaan läpi ja haukkuu toisen toiselle ja taas toiselle. Sitte samalla nuolee niiden perseitä. Se pitää mua kertakaikkiaan niin tyhmänä etten mä tajua. Siks se varmaan tekeekin sen niin avoimesti mun seurassa. Voi näitä esimerkkejä on niin miljoonia. Ja niitä tulee päivittäin lisää. Siis vaikkei olla oltu vuoteen pian missään tekemisissä.

Sitä jotenki on unohtanu ja sulkenut pois mielestään uskomattoman määrän kipeitä asioita.

Itse näin ainoaksi vaihtoehdoksi pistää välit poikki. Parasta olis kun pystyis vetään sen rajan selvästi toiselle. Mä en oo koskaan siihen pystyny. Äitini on liian vahva muhun verrattuna. Se on koko ikäni alistanu mut siihen.