KESKUSTELUFOORUMI

Säälittävä ihmisraunio, jolla ei oo mitään omaa! Ei tunteita, tunnetiloja, elämää ei mitään. Narsisti ei ole mitään ilman meitä normaaleja ihmisiä, jos se ei saa uhria niin miten se elää? Ei mitenkään! Se varastaa muilta nämä asiat, varastaa sun elämän, kun ei sillä oo mitään elämää, ei mitään mikä tekee ihmisestä ihmisen ja NORMAALIN. Narsisti on loinen ja oksettava sellainen. Sillä ei edes mitään sanottavaa oikeasti, se toistaa MUIDEN ja SINUN joskus sanomia asioita kääntäen ne sua vastaan. Jos et anna sille mitään sanottavaa, niin se on kun papukaija tai pikkulapsi joka puhuu puutaheinää ja outoja juttuja. Kokeileppa. Hiljaisuus on pahinta narskulle, kun ei ne osaa keksiä itse mitään järkevää sanottavaa ja sä et annakkaan sille sanoja enää suuhun. Mä kokeilin tän ja toimii. Mua on helpottanut, kun ajattelin asiaa näin. Ne on kun tyhjiä astioita, joihin me kasataan sitä materiaalia. Kun se loppuu, narsku on hukassa. Sitten se alkaa keksimään niin outoja juttuja ettei niitä voi enää ottaa tosissaan.
Toivottavasti tästä oli apua jollekkin, luoda uudenlainen ajattelutapa narskusta. Yksi tapa nousta narskun yläpuolelle! Tsemppiä kaikille!

Tuo oli kyllä niin totta! Narsisti on loputtoman riippuvainen muista. Lisäisin vielä, että narsisti ei ole myöskään mitään ilman tukijoukkojaan: hurraavaa yleisöä ja lähipiiriä, joka uskoo sokeasti, kuinka väärin narskuparkaa on kohdeltu - uhrinsa taholta. Olen tullut siihen tulokseen, että narsistilla ei ole yhtään ihmissuhdetta ilman vihaa: Hän viettelee niin kumppanit kuin ystävätkin puolelleen nyyhkytarinoillaan eksästä tai kuka milloinkin on uhriksi valikoitunut. Yhteinen viha tätä kamalaa "väärintekijää" kohtaan on sitten käyttövoimaa narsistille ja hänen riippuvuussuhteilleen. On hyvin tyypillistä, että narsistin perusteluissa vilisee sana "me", ei suinkaan välttämättä "minä". Hän on niin äärettömän heikko yksin!

Tuokin on totta! Niin kauan kun narskulla on joku hovissaan, se jaksaa räyhätä! Yksin se on voimaton raukka!

Tää mun narsku on äärimmäisen rasittava, kuin pikku lapsi jolta on viety tikkari suusta. Länkyttää samaa asiaa eikä usko mitään. Enää ei ole edes pelottava tai millään tavalla pystyisi enää loukkaamaan minua. Ottaa enää siis hermoon sen jutut. Ei voi käsittää miten joku voi olla niin idiootti. Nyt kun on silmät kunnolla auki, niin tajuaa miten vajaa se ihminen on oikeesti. Jostain luin, että narsistiin pitäisi suhtautua kun murrosikäiseen lapseen, joka uhittelee.

Lisäksi se on sellainen, joka ei ole koskaan itse tehnyt mitään.aikuisen ihmisen lapsenomainen käytös ei voi jäädä huomaamatta.
Kaikki hänen tekemänsä asiat on muiden tekemiä. Jos on elatusmaksun tarkistusta narsistin kanssa, narsisti huolehtii toisen osapuolen rahapolitiikasta enemmän, kuin miettii mitään omaa ilmoitusvelvollisuuttansa. Hänen seurassaan olevat ihmiset/tai hän itse jos käyttäytyvät välivaltaisesti/huonosti/epäasiallisesti, niin narsistin mieli on niin vääristynyt, että se syyttää aina toista ihmistä. Hänellä ei ole todellakaan omaatuntoa. Hän luulee kävelevänsä muiden yli, hän luulee että oikeus toimii vain hänen kertomuksensa mukaisesti, eikä hän juuri koskaan ole huomannut että täällähän elää muitakin ihmisiä Periksi näille ei todellakaan kannata antaa.
Ei hänellä ole tilaa muille. On vain hän- suuri korkeutensa, ja toisten käytös, ei omaa - koskaan.

Juuri näin! Narsisti raukka luulee, että vain hänellä on oikeuksia ja muilla vain velvollisuuksia! Tiukasti on taisteltava omien oikeuksiensa ja rajojen puolesta!

Hei,

juuri tuo hiljaisuus on parasta. Mulla oli narskun kanssa parisuhde, hänet tuomittiin pahoinpitelystä. Sai tuomion ja korvauksia melkein 10 000. Mulla on nyt rahat, en oo vastannut vuoteen viesteihin (yli 300), puheluihin enkä meileihin... Kaveri on nyt tosi liemessä kun on uhkaillut mua ja läheisiäni... Ja sit se hokee kaikille (poliisit, syyttäjä) et mä oon valehtelija, ahne paska... Hieno puoli tässä on että se itse todistaa itsensä syylliseksi. Mun ei tartte tehdä mitään. Asun nyt toisaalla, mulla on hieno uusi parisuhde, jossa tunnen olevani kokonainen ja tulevani hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Tsemppiä kaikille!!!!!

Tosi upeeta kuulla tuo,olen iloinen sun puolesta ❤. Anna narskun räyhätä itsensä pahempaan liemeen! Onnea uudesta elämästä, olet sen ansainnut ❤

Nyt kun narsistista olen fyysisesti eroon päässyt, olen kuitenkin lukenut paljon aiheesta, jotta ymmärtäisin jos joskus vielä moinen vastaan tulee. En halua sanoa että olen irtaantunut helposti, enkä myöskään koe erityistä helpotusta. Mutta ei ole ollut (ainakaan vielä) ylitsepääsemättömän vaikeaakaan, lähinnä olen oppinut lukemani kautta ymmärtämään tuota narsistin käyttäytymistä.
Sellainen asia mietityttää, että miten narsisti kokee tunteet? Hämmentää ajatus, että enkö tunnistanut että toinen feikkaa, siis niinä hetkinä kun oltiin läheisiä ja kerrottiin rakastavamme. Puolin ja toisin.
Meidän suhde oli hyvin paljonkin on ja off, mutta niinä on-hetkinä vietettiin lähes kuherruskuukautta. Oliko se kaikki näytelmää hänen puoleltaan ja jos on ollut, niin miten en sitä siinä hetkessä tunnistanut? Tällaisia ajatuksia on noussut esiin...
Muutoin kaiken lukemani jälkeen palapelin palaset on loksahdelleet paikalleen ja monia ahaa-elämyksiä on tullut. Seurustelu hänen kanssaan oli juuri niin raskasta ja loppuvaiheessa ahdistavaa, että en todellakaan haikaile hänen peräänsä. Mutta kyllä ne lähes kaikki käytöksen kummallisuudet on sataprosenttisen selvästi luettavissa erilaisilta narsismista kertovilta sivuilta. Jotenkin hämmentävää että narsisti olisi niin älykäs, että on pystynyt vedättämään ihan 6-0 ilman, että olen huomannut ennenkuin vasta nyt. Vaikka olihan seurustelu hänen kanssaan monella tapaa suossa tarpomista ja hänen mielialojensa tarkkailua ja siihen mukautumista. Huokaus...missähän vaiheessa nämä ajatukset painuu taka-alalle. Koitan olla aktiivisesti ajattelematta kaikkea tapahtunutta, mutta ehkä niiden ajatusten on hyvä antaa tulla niin menevätkin päästä pois joskus...?

Narsku osaa todellakin teeskennellä tunteita loistavasti, jopa itkeä oikeasti. Narsku peilaa toisten tunnetiloja ja toimii sen mukaan, narsku osaa lukea ihmisen tunteita todella taitavasti. Lukea sen mitä toinen tahtoo kuulla, sinä kerrot sen kasvojen ilmeillä, eleillä ja sanoilla. Narsku kuuntelee, mutta ei sen vuoksi kun sitä luulee, vaan käyttääkseen tietoa hyväkseen mielistellessään tai sinua vastaan.
Me normaalit ihmiset emme voi uskoa, että joku voisi valehdella ja teeskennellä niin täydellisesti päin naamaa, koska meillä on MORAALI ja me oletetaan, että muillakin on. Mutta narskulla ei ole moraalia, empatiaa eikä mitään mikä rajoittaa sanomasta tai tekemästä ihan mitä sattuu. Narsku on pelien mestari ja osaa pelata, mutta pian se peli alkaa paljastumaan ja sitten alkaa ongelmat. Koska me normaalit halutaan selvittää asioita ja narsku taas kokee sen itselleen negatiivisena syytöksenä ja uhkana ja sitten narsku hyökkää!! Ja pyrkii kostamaan nämä loukkaukset. Siinä se kierre sitten on.

Huh, melko tiukkaa tekstiä, mutta ihan varmasti totta. Kyllä tämä taitaa aikansa ottaa, että tää kummallinen olotila minkä jälkeensä jätti menee ohi. Vai meneekö? Koitan ajatella, että ajan kanssa varmasti menee. Mutta juuri nyt monenlaiset ajatukset risteilee päässä, jotenkin käsittämätön on tää koko kuvio ollut. Tuntuu ihan käsittämättömältä että on tuohon mennyt mukaan. Mulla on pahin vihavaihe mennyt ohi, mutta tilalla on jonkinlainen tyhjä olo mitä ei oikein edes osaa selittää. Ikävää se ei ole, mutta jotain ennen kokematonta...jotenkin ei kiinnosta mikään/kekään ja tällä hetkellä olen vain kyllästynyt kaikkeen ...jopa itseeni tai tähän olotilaani. Millaisia olotiloja olette kokeneet narskusta päästessänne? Minä olen nyt itseni kanssa vähän hukassa kyllä, mietin jopa, että pitäiskö käydä jossain juttelemassa ja vähän jäsentelemässä päässä viliseviä ajatuksia. Outoo...