KESKUSTELUFOORUMI

Lyhyesti oma tarinani narsistisen puolison kanssa:
Tapasin, ihastuin ja rekisteröin parisuhteen itseäni nuoremman narsistin kanssa. Tosin vielä tuolloin, muutaman kuukauden seurustelun, yhteenmuuton ja vielä parisuhteen rekisteröinnin aikoihin ei narsismista ollut tietoakaan, paitsi ystävieni ja sukulaisteni varoituksen sanojen muodossa. Olin niin rakastunut, että en ajatellut asiaa muuten kuin siten, että ystävät ja sukulaiset olivat pettyneitä minuun laitettuani entisen suhteeni pakettiin reilun kahdeksan vuoden yhdessäolon jälkeen nopealla vauhdilla tavattuani tämän silloin minulle rakkaan narskun.

Nopeasti huomasin kuitenkin, että hän ei halunnut panostaa parisuhteeseemme tai yhteiseloomme lainkaan, ei taloudellisesti, ei osallistumalla jokapäiväisiin arkisiin asioihin. Hän oli yhteydessä minuun 24/7, töihin hän soitteli vähintään tunnin välein, laittoi sähköpostia ja pikaviestiä, tekstiviestiä pukkasi jatkuvasti. Kokoajan hän tiedusteli missä menen ja mitä teen. Samaa kun häneltä yritti kysellä niin vastaus oli aina, että ei kuulu minulle. Hän piti minua hereillä öisin, koska omien sanojensa mukaan tekee töitä parhaiten silloin - työt hänen kohdallaan tarkoittivat opiskelua, aina silloin kun se hänelle sopi, yleensä useamman kaljan tai drinkin jälkeen, ja käytännössä Facebooksissa tuttujen kanssa seurustelua ja viestittelyä. Keskustella hänen kanssaan sai vain, jos hän aloitti keskustelun, muuten kuulemma häiritsin hänen tärkeää keskittymistään. Pian löysin hänen eri profiileitaan eri seuranhakupalstoilta, osassa kuvien kera. Tällöin vielä sain useamman tappelun jälkeen hänet sulkemaan nämä pettämisenä pitämäni profiilit, kun uhkasin jättää hänet - tätäkin kesti viikon ajan, kun ei kuulemma onnistunut nopeammin.

Pahinta yöllistä häirintää työviikkojeni aikana oli kuitenkin se, että hän piti kaikkia asunnon valoja päällä, tuli höpisemään jotain vähän väliä, ja koska hänellä on vielä pakko-oireinen mielialahäiriö, oli tämä helvettiä. Jos johonkin kysymykseen tai asiaan vastasi väärässä järjestyksessä alkoi koko rumba aina alusta ja vikahan oli minun, koska en ollut tarpeeksi paljon opetellut järjestystä missä asiat mennään ja alkoi loputon anteeksipyynnön tivaaminen ihmeellisillä perusteluilla miksi pyydän häneltä anteeksi. Useamman viikon, liki parin kuukauden, vähäunisuuden ja kostean vapaa-ajan jälkeen erään tappelun jälkeen olin niin väsynyt ja hämilläni elämäntilanteestani - ystävien kanssa en juuri voinut puhua, kun kaikki ystävyysä ja suuri osa sukulaisuussuhteista oli pistetty poikki, jos joku oli epäillyt hänen tarkoitusperiään minun suhteeni ja minähän olin suhteet lopettanut sokeana rakkaudesta - päätin tempaista ja popsin kunnon kodeiiniyliannostuksen päätyen viikoksi sairaalaan ensin tehostettuun valvontaan ja myöhemmin tavalliselle osastolle. Tällöinkin hän tuodessaan puhelintani ja kannettavaa tietokonettani, sekä lompakkoani minulle, väitti että hän on niin poissa tolaltaan, että lähtee kaveriensa kanssa dokaamaan. Niin hän tekikin, vieden luottokorttini mennessään (mitä en tuolloin huomannut) ja sitähän sitten vinguteltiin. Ja koska minä olin häntä loukannut, jouduin kaiken maksamaan. Hän vieraili päivittäin luonani kertaalleen, vaikka oli opiskelijana ja opinnot vielä kesätauolla. Tämä siitäkin huolimatta että aluksi ennusteeni oli todella huono, minulle annettiin maksimissaan kaksi päivää elinaikaa, joka onneksi ei toteutunut vaan tässä sitä vielä sinnitellään.

Edellisen sairaalaepisodin jälkeen sama tahti jatkui, elimme vain ja ainoastaan minun palkkatuloillani, hän ei osallistunut mihinkään. Kaikki mitä hankin yhteiseen talouteemme olivat "lahjoja" hänelle - mukaanlukien hyvin kalliit taulu-TV ja PlayStationit, ulkomaanmatkat, jne. Jatkuva kontrollointi menojeni suhteen ja minun pitäminen hereillä kellon ympäri johti siihen, että menin työterveyden kautta psykologille ja vielä sen kautta psykiatrille aloittaakseni terapian. Olin vain niin uupunut, että en enää jaksanut työssäni, jossa harteilleni kasautui entistä enemmän paineita työkavereiden lähdettyä toisaalle töihin ja heidänkin töidensä kasaantuessa minulle kunnes seuraajat saatiin koulutettua ja ajettua sisään talon tavoille. Otin reilusti alkoholia, päästäkseni uneen ja etten heräilisi öisin jatkuvaan kiusaamiseen. Lopulta muutaman kuukauden jälkeen irtisanoin itseni töistä, en enää kokenut pystyväni hoitamaan työtehtäviäni 13 vuoden jälkeen. Tätä oli jo edeltänyt ja seurasi useamman kerran hänen väkivaltainen käytöksensä minua kohtaan. Hän kuristi minut tajuttomaksi, pyysi toki jälkikäteen anteeksi ja minä hölmö uskoin.

Kierre jatkui ja jatkui, kunnes hän eräänä päivänä löysin siivotessani hänen rahakätkönsä - kätkössä hänellä oli liki 20.000 euroa käteistä. Kun niistä kysyin, alkoi kova valehtelu - ensin rahat olivat perintöä (soitettuani vanhemmilleen näin ei ollut) sitten opintolainoja yms. Rahojen alkuperä ei koskaan minulle selvinnyt, ainoa mikä selvisi oli se että rahat katosivat ja siipeily minun rahoillani jatkui, vaikka olin juuri irtisanoutunut ja olin karenssilla. Muutin pois ja ollessani hakemassa tavaroitani meillä tuli jälleen tappelu. Hän kuristi minua ja tiesin, että jos kaadun lattialle, en siitä enää omin jaloin nouse ikinä. Pääsin karkuun, mutta hän olikin jo siirtynyt askeleen edelle ja soittanut poistumiseni jälkeen poliisin paikalle ja väittänyt minun pahoinpidelleen häntä. [Tähän välikommenttina, että olimme tästä asiasta käräjillä viikko sitten, mutta syyttäjä veti syytteet pois ja käräjät peruttiin, kun suostuimme oikeussalissa sopimaan asian]. Asuin ystävieni luona, totaallisen masentuneena ja ahdistuneena tilanteeseeni. Hänen jatkuva soittelunsa, viestittelynsä ja etsimiseni kaupungilta oli todella ahdistavaa. Kaikki entinen tavarani oli hänen, koska olin ne muka hänelle antanut. En saanut sovittua edes vaatteideni hausta, vaikka olimme ajan sopineet, mennessäni paikalle ei hän koskaan ollut kotona. Alkoi minun huorittelemiseni, olin kuulemma huora ja herra ties mitä ja hän uhri.

Yksi rasittavista asioista hänessä oli myös hänen erittäin suuri seksuaalinen viettinsä. Seksiä piti saada päivittäin useita joskus kymmeniä kertoja, paikasta välittämättä.

Loppujen lopuksi hän haki eroa, mutta koska hän joutui erohakemuksen tekemään, niin minähän olen hänelle tämän summan velkaa. Ero on vireillä harkinta-ajalla ja toivottavasti saa lopullisen sinettinsä pian. Sen jälkeen vaihdan kaikki yhteystietoni ja toivon että pääsen hänestä lopullisesti eroon. Vaikka olemme pian vuoden olleet erillämme on hänen yhteydenpitonsa minuun niin jatkuvaa ja kontrolloivaa, etten tiedä pääsenkö oikeasti hänestä koskaan eroon - ja kuten tavallista minä olen se joka häneen muka yhteyttä pitää eikä tahdo päästää hänestä eroon. Hänellä ei kuulemma ole muita kuin minä ja jos en vastaa, alkaa uhkailu että hän tappaa itsensä kun kukaan ei välitä hänestä, ei puhu hänelle tai hänellä ei ole muka ketään kenelle soittaa. Opiskelunsa hän on ajanut pisteeseen, että lentää pian koulusta ulos. Muutama opettaja on ollut minuun vuoden aikana yhteydessä hänen poissaoloihinsa kirjoittamien selityksien vuoksi: milloin olen ollut kuolemaisillani ja hän ollut minua hoitamassa vanhempieni kesämökillä, ja kaikkea muuta vastaavaa.

No, pahoinpitelykäräjät menivät onneksi hyvin, edessä vielä ero ja pesänjako. Toivottavasti saan edes siten osan tavaroistani takaisin. Hänellä ei ollut kuin muutama asia ja vaatteensa tavatessamme, nyt kaikki minun omaisuuteni. Lopputulema on kuitenkin, että koska jouduin maksamaan elomme kokonaisuudessaan, olen nyt työtön, suurissa veloissa ja hän porskuttaa kuin viimeistä päivää.

En olisi ikinä uskonut joutuvani tai kohtaavani narskua, joka tuhoaisi elämäni joka oli hyvin ja mallillaan. Reilussa vuodessa menetin kaiken. Onneksi ystäväni ovat sentään palanneet luokseni ja olen vaihtanut paikkakuntaa päästäkseni hänestä eroon. Puheluja ja viestejä tulee kuitenkin ja koen olevani niin heikko että olen niihin vastaillut, tuntuu kuten joku toinenkin kirjoitti, että on vaikea päästää irti ja että elämä on tyhjää ilman narskua. No henkisesti olen kuitenkin paljon tasapainoisempi, ahdistus ja masennus on helpottanut ja minulla on oikeita tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia, enää ei tarvitse ajatella minuutti, tunti, päivä tai pari kerrallaan omaa jaksamista vaan entinen pessimistinen ja luovuttamisen asenne on vähitellen muuttumassa positiiviseksi ja eteenpäin katsovaksi. Ikävää tässä minun tarinassani on se, että kun olin "ystävien" luona exääni paossa, tuntuu että kaikki nämä "ystävät" osoittautuivat myös osin narsisteiksi ja käyttivät minua ja tilannettani hyväkseen, tämän takia näin ja koen että paikkakunnan vaihto oli todella hyvä ratkaisu ja ne vanhat todelliset uskolliset ystävät alkavat palata elämääni.

Ei tullutkaan niin lyhyt ja tiivistetty kertomus kuin ajattelin, mutta sainpahan purkaa asian kerrankin auki

Hei
Tuli todella paha mieli puolestasi, että olet joutunut kokemaan kovia. Jotenkin taas samanlainen tarina. Kaikissa narsistitarinoissa on vaan niin paljon samaa.

Mutta ymmärrän myös ystäviäsi. En usko, että he olisivat narsisteja, vaan ehkä kokivat sinun väliesi laittamisesi poikki, että karma nyt sinulle näpäytti. Usko tästä lähtien, kun sinua varoitetaan sinulle tuntemattomasta tyypistä. Ei savua ilman tulta -sanonnassa on totuuden perää. Ei ihmiset järkevät huvin vuokseen olisi sinua varoittanut. Tätä en nyt sanonut pahalla, vaan sen takia, että voisitte ystävienne kanssa korjata välit. Sen ukon takia ei kannata ystäviä menettää, silloin hän voittaa.

Minäkin koitin oman eksäni uutta varoittaa. Hän kumminkin jätti lastensa isän tämän takia. Ei uskonut, vaan minä olen hullu.
Mutta nyt toivottavasti jatkossa et näin toimi, vaan katsot rauhassa ensin kun muutat yhteen tai naimisiin. Narsisti on sellainen, että kiirehtii suhteessa ja saa kaiken kuulostamaan ihanalta ja romanttiselta.

Hienoa, että avasit tarinasi. Toivottavasti tämä saa monet muut naiset heräämään ja eroamaan mahdollisimman pian. Harmi, että narsistia luonteita on aika paljon nykyaikana.

Ei missään nimessä ollut tarkoitus olla sinulle julma, mutta jotenkin tunsin, että kun minua ei kuunneltu, vaan on haukuttu ja mustamaalattu (narsistin toimesta eteenpäin), että ymmärrän ystäviesi toimiakin. Ehkä ystäväsi yrittävät suojella itseään, koska olet paranemisvaiheessa, niin silloin sitä on energian imijä. Ainakin minä olin, joten olen kokenut, että ystävät kaikkoaa, jos jankkaa liikaa. Tiedän, että sinun pitää saada jankata. Saada paha olo pois sisältäsi. Aina kun tulee se heikko hetki, muista se kaikki paska mitä hän on tehnyt ja varmasti kaikella tavalla jatkaa. Varaudu kaikkeen. Jos on liika hiljaista pitkään, sieltä on tulossa jotain. Minuakin vielä mustamaalataan, vaikka erosta 2 vuotta kohta. Nyt myös tytön kautta koittaa kostaa, eikä ole omaa lastaan nähnyt kohta vuoteen.

Ehkä tilanne on teille ystävyksille vielä liian tuore, niin ehkä jonkin ajan kuluttua, voitte olla ystäviä taas. Toivon kaikkea hyvä sinulle ja voimia kovasti <3

Kiitos Venica!

En todellakaan loukkaantunut tai ottanut itseeni, kerroit sen tosiasian, jonka minä pidemmän ja kantapään kautta sain ymmärtää: Hyviä ystävyyssuhteita ja ystäviä tulee arvostaa ja he varmasti ovat ja olivat aidosti huolissaan nähdessään mihin suuntaan olin elämässäni menossa.

Tosiasiat eivät koskaan ainakaan minua loukkaa, enemmän seläntakana puhuminen ja kyräily. En varmasti ystäviäni kuormita kokemuksellani, olen aiemmin tottunut olemaan se olkapää jota vasten itketään ja puretaan pahaa oloa, eli minulle on vaikea tätä ystäviltäni vaatia tai edes pyytää. Yleensä yritän pärjätä itse omien ongelmieni kanssa, vaikkei se aina ihan viisasta ole. Uskon että tästä foorumista on minulle apua ja on jo ollutkin ja sydämestäni toivon, että myös jollekin toiselle.

Hyvää ystävänpäivää sinulle ja kaikille muillekin!

Kiitos samoin ihanaa ystävänpäivää.

Suosittelen numeron vaihtamista ja laitat sen uuden sitten salaiseksi. Kaikessa sosiaalisessa mediassa estäminen ja sähköpostilla myös on ihan paikallaan. Koita silti täällä mahdollisimman paljon purkaa. Minua se on auttanut tosi paljon ja auttaa myös sinua. Elä pähkäile yksin, ettei mene ajatuksen solmuun ja jää koukkuun ja ala ahdistamaan enempää.

Frii kanavalla näkyy myös näitä psykopaatti ohjelmia esim. Murhaaja kotonani. Olen niistä löytänyt tosi paljon yhteisiä piirteitä eks narskuuni ja olen aina ajatellut, että onneksi pääsin hänestä eroon. TArkoitus ei ole häntä muistella, vaan voimistaa sitä ajatusta päässäni, että näin on hyvin ja samalla pikku hiljaa ne tunteetkin kuoleutuu pois, kun tajuaa miten "hullu" se on.

Voit heittää viestillä jos siltä tuntuu.

Oxim oli todella rajua luettavaa ja hienosti olet päässyt eteenpäin. Minulla näyttää olevan pieni ongelma tuon sinun jutun suhteen, mutta minulla on ongelmana tuo kova ahdistus ja toivon myös että jotenkin pääsisin eteenpäin niinkuin sinäkin. Paljon tsemppiä sinulle jatkoon.

oxim, todella karmeaa luettavaa. Aivan hirveää että Narisisti on saanut sinut sairastumaan henkisesti ja jopa sanomaan itsesi irti töistä. HUH kaikkeen ne pystyy. OLen todella pahoillani puolestasi. Olet kuitenkin päättänyt muuttaa elämääsi ja olet vaihtanut paikkakuntaa. Hyvä juttu.Toivottavasti pääset uuden elämän alkuun.
Älä anna N:lle mahdollisuutta pitää sinua henkisesti koukussaan.

Minullekin sanotiin kun tämä vuosia jatkunut kiussaminen alkoi, että vaihda paikkakuntaa.... mietin asiaa ja päätin että en tee sitä. Minulla on koko elämä täällä missä olen aina asunut. En uskaltanut enkä jaksanutkaan lähetä mihinkään. Päätin vain yrittää selvitä ja olen taatusti sen vuoksi, että olen pitänyt puoliani N:ää vastaan talaoudellisissa asioissa, joutunut vainon kohteeksi. Kaikki väitteensä siitä kuinka olisin häiriköinyt kumottiin oikeudessa koska minulla todistaja joka todisti asioiden olevan juuri päinvastoin mitä ex nyxänsä kans väittivät.
Sen jälkeen tehdyt tutkintapyynnöt ovat koskeneet väitteitä minun rikollisuudesta. Viiminen tuollainen perätön ilmianto tapahtui viime kesänä joka sekään ei edennyt esitutkintaa pidemmälle. Sen jälkeen olen kyllä kuullut syytöksiä kuinka olisin häiriköinyt ex ja nyxää jossain ravintolassa josta minut olisi kahden vahdin voimin kannettu ulos. Mikä myöskään ei pidä paikkaansa koska en ole vuosiin käynyt missään ravintolassa. Tuollaiset valheet ovat ärsyttäviä mutta olen nyt jo oppinut että niihin ei usko kukaan muu kuin he itse ja ne hovinsa jäsenet jotka on/ovat onnistuneet manipuloimaan työkaluikseen.

VAikka ero narisista fyysiseti selvä niin henkinen koukuttaminen ulottuu vaikka kuinka pitkälle, juurikin noiden pahojen puheiden ja yhteyden pitämisen kautta.
Päätetään jokainen uhri että nuo maineenpilaamisyritykset ja perättömät väitteet meistä ja meidän teoista sivuutetaan kohauttamalla olkapäitä että voi, voi NLtä puuttuu oikea elämä
Kaikkea hyvää sinulle uuteen elämään.

Pitää vielä lisätä omaan kertomukseen, että kun minua silloin kehotettiin muuttaan paikkakuntaa enkä jaksanut niin nyt en osaa sanoa että miten olisin tuossa tilanteessa päättänyt jos olisin tiennyt etukäteen että kiussaminen kestää vuosia. JOs minulle olisi kerrottu kiusan kestävän 8. niin ehkä olisin päättänyt toisin.
ME teemme omat ratkisumme aina sen tilanteen mukaan missä milloinkin olemme, ja joudumme kantamaan niistä vastuun. Olisiko säästynyt vuosia kestävältä kiusalta jos olisin muuttanut paikkakuntaa, en tiedä. Tänään näyttää kaikki hyvältä, olen onnellinen ja itsenäinen. Uutta suhdetta en ole enää edes ajatellut.En kaipaa sitä.