KESKUSTELUFOORUMI

Heippa! Ajauduin sivustolle etsiessäni tietoa narsisteista ja lukiessani muiden tekstejä parisuhteista narsistien kanssa, sain ideaksi jakaa myös oman tarinani aiheesta.

Erosin syksyllä viisi vuotta kestäneestä parisuhteestani, josta viimeiset pari kuukautta asuimme yhdessä. Parisuhteen alku oli kaikin puolin ihanaa aikaa ja mies vaikuttikin alkuun todella rehdiltä ja rakastavalta mieheltä, joka kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä. Ajan myötä miehen käytöksessä alkoi näkyä negatiivisia piirteitä ja kaikki se ihana katosi kuin tuhka tuuleen. Tilalle tuli tämä:

- Mies antoi jatkuvasti tyhjiä lupauksia asioissa, joilla tiesi olevan minulle suuri merkitys eikä koskaan pitänyt sanaansa. Teimme usein yhteisiä suunnnitelmia, vieläpä hänen aloitteestaan, jotka hän perui kertomatta minulle. Minua hän infosi vasta siinä vaiheessa, kun varmistin suunnitelmaa ja silloinkin antoi syyttävään sävyyn selityksen asialle. Hänen mielestään olin kohtuuton, kun loukkaannuin hänen käytöksestään ja usein riita päättyikin siihen, että minä jouduin pyytämään anteeksi "epäreilua" käytöstäni.

- Mies alisti minua usein ollessamme ystäviemme seurassa, mm. vähättelemällä minun onnistumisia koulunkäynnin suhteen. Hän piti itseään usein parempana, kuin minua, eikä koskaan kehunut minua, kun koin onnistuneeni haastavassa asiassa.

- Ollessamme juhlissa tai käviessämme ulkona ystäviemme kanssa, ei hän huomioinut minua lainkaan, paitsi kun joku muu mies puolinen henkilö antoi minulle huomiota. Silloin hän tuli paikalle ns."näyttämään reviirinsä" ja kun toinen mies poistui paikalta, alkoi hänkin käyttäytyä kuin minua ei olisi olemassakaan. Toisin sanoen hän huomioi minua ainoastaan silloin, kun se sopi hänelle.

- Hän suuttui joka kerta, kun keskustelimme vähänkin kuulumisia syvällisemmästä ja alkoi käyttäytyä välinpitämättömästi. Tilanteet, joissa minä itkin oli pahimpia, sillä mies saattoi ärsytyspäissään alkaa kohtelemaan minua inhottavasti. Hän mm. saattoi alkaa laulaa/hyräilemään puhumiseni päälle, usein tekstaili/räpläsi puhelintaan kun yritin hänelle puhua sekä saattoi myös kesken keskustelun sanoa, ettei hänellä ole mielenkiintoa keskustella asiasta juuri nyt. Hän ei koskaan lohduttanut, kun itkin, vaan ennemminkin itkuni tuntui ärsyttävän häntä ja usein hän saattoi jopa lähteä yhteisestä asunnostamme kesken keskustelun ja jätti minut itkemään kotiin. Palatessaan hän käyttäytyi, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

- Poikaystäväni sanoi minun olevan kohtuuton, jos pyysin häntä jättämään yhdet bileet väliin vuodessa ja ärsyyntyi jos kommentoin hänen alkoholinkäyttöä millään tavalla. Hän kävi ulkona lukuisia kertoja viikossa, eikä kiinnostunut yhteisestä ajasta lainkaan. Kun ehdotin treffejä/elokuvissa käymistä, hän sanoi, ettei rahaa ole, mutta saattoi samana iltana lähteä baariin ystäviensä kanssa. Kotiin hän tuli aina vasta viiden aikaan aamulla.

- Hänelle muihin tyttöihin tutustuminen oli todella tärkeää ja usein juhlien jälkeen lisäsikin facebook kaveriksi tyttöjä, joita oli kerran juhlissa tavannut. Hän saattoi myös viestitellä muiden tyttöjen kanssa, mutta ei pitänyt minuun mitään yhteyttä esimerkiksi pitkien koulupäivien aikana. Kun sanoin asian häiritsevän minua, olin jälleen kohtuuton ja nalkuttava akka, joka tekee elämisestä mahdotonta. Hän oli itse kuitenkin todella mustasukkainen, eikä pitänyt jos vietin aikaa muiden miespuolisten henkilöiden kanssa.(Jota en tehnyt lähes koskaan, sillä en kokenut sitä tarpeelliseksi.)

Parisuhteen lopussa poikaystäväni paljasti valehdelleensa minulle jo vuosien ajan, ettei hänellä ole mielenkiintoa viettää aikaa muiden naisten kanssa ja koki minun jälleen olevan kohtuuton, kun loukkaannuin paljastuksesta. Hän ei myöntänyt parisuhteen aikana koskaan virheitään, vaan löysi aina tien kaataa syyt minun niskoilleni ja sai minut uskomaan olevani huono tyttöystävä. En tiedä olenko kohtuuton ja huono tyttöystävä, mutta suurimman osan ajasta kuuntelin hänen kritisointia minun toiminnastani ja siitä, kuinka olen vaikein tyttöystävä maan päällä.

Eron jälkeen lukuisat yhteiset tuttavamme (miehet) kiinnostuivat minusta, kun kuulivat minun olevan sinkku ja kun ex-poikaystäväni kuuli asiasta, tuli hän sanomaan haluavansa minut takaisin. Päästin hänet takaisin elämääni ja nyt pari kuukautta myöhemmin on hän alkanut jälleen käyttäytyä samalla tavalla, kun parisuhteen lopussa.Olen yrittänyt kysyä miksi hän käyttäytyy välinpitämättömästi, mutta hän ei suostu edelleenkään puhumaan minulle vaan ärsyyntyy. En tiedä, miksi ajaudun tähän tilanteeseen jatkuvasti hänen kanssaan, enkä tiedä mitä tehdä päästäkseni hänestä eroon.

Hei!

Kertoisin, jos osaisin, mikä on se viisasten kivi, jolla pääsee täydellisesti eroon huonosta parisuhteesta. Raitistuneet alkoholistit sanovat joskus, että he löysivät ensin oman pohjansa ja sitten raitistuivat. En tiedä, onko tämä hyvä vertaus, mutta jatkan silti. Jos löytää henkilökohtaisesti oman pohjansa narsistisen ihmisen kanssa eläessään, on mahdollisuus päästä irti. Tällöin huomaa, että suhde vie tuhoon, ei onneen. Narsistin hyvät puolet menettävät merkityksensä, kun on menettämässä oman itsenäisyytensä, luvan olla oma itsensä ja oman terveytensä.

Sinun täytyy tiedostaa ettei narsisti muutu koskaan. Tilanne tulee vain pahentamaan ajan myötä. Narsisti ei rakasta, eikä välitä, hän haluaa vain omistaa, eikä luovu omastaan ennenkuin löytää uuden uhrin. Narsisti tuhoaa ihmisen lopulta omaksi sätkynukekseen, vie oman tahdon, itsetunnon ja itsearvostuksen. Kannattaa lähteä suhteesta peruuttamalla, otat syyt niskoillesi, älä syyllistä narsistia. Esitä viileää, hän ei aidosti välitä tunteistasi, joten älä näytä niitä. Ei ole helppoa! Voimia sinulle ❤

Hei, tuo tarinasi oli suoraan minun elämästä, hetken luulin jo että olen sen itse kirjoittanut.

Emme ole eronneet vielä virallisesti, mutta nyt sain tietää että miehellä on uusi nainen(uhri) kiikarissa ja tällä kertaa mies on valmis pettämään minua vaikka asumme samassa taloudessa.

Joskus mietin, että mies ei vain rakasta minua ja siksi pystyy käyttäytymään todella huonosti ja epäinhimillisesti. Että ei olekaan kyse narsismista vaan vain rakkaudettomuudesta. Kuitenkin, todella moni ihminen jolle on tuskaani vuodattanut ja täältä luetut tarinat vahvistavat sitä asiaa, ettei mieheni ole aivan normaalin empatiakyvyn omaava ihminen vaan hänellä todellakin on piirteitä, jotka viittavaat narsismiin.

Se sattuu sillä itse olin todella rakastunut ja uskoin miehen satuihin ja yhteisiin tulevaisuudensuunnitelmiin jotka hän itse meille suunnitteli. Hän on onnistunut tuhoamaan itsetuntoni ja elämäni täysin.