KESKUSTELUFOORUMI

Hei kaikille!

Olen uusi täällä. Olen lueskellut kirjoituksianne ja saanut niistä apua vaikeisiin hetkiini. Kiitos siitä. Nyt haluan kertoa oman tarinani ja toivon mielipiteitä ja vastauksia.

En tiedä onko mieheni narsisti vai ei mutta omien pohdintojeni jälkeen olen melko varma siitä. Kertokaa mielipiteenne.

Suhde alkoi 6v sitten, tapasin komean ja kohteliaan miehen, joka rakastui minuun heti silmittömästi. Kehui minua ylitsevuotavasti, osti lahjoja, halusi naimisiin, halusi lapsia, yhteisen ikuisen ihanan elämän. Hän teki kaiken mahdollisen ja mahdottoman eteeni. Lämpenin häneen, rakastuin. Minulla oli jo heti alussa hieman varautunut olo tähän kaikkeen, vaisto varoitti jostain. En kuunnellut sitä. Hän joi paljon, päivittäin, mutta sanoi että ei ole ongelma, voi lopettaa.

Muutettiin melkein heti yhteen. Riidat alkoivat, juominen jatkui. Ensimmäisenä ongelmana alkoi valehtelu ja salailu ex ja muihin naisiin liittyvissä asioissa. Sopimusten ja lupauksien rikkomista liittyen alkoholin käyttöön. Ei kiinnostanutkaan enää lenkkeily ulkoilu yms. Ei tehnytkään enää kotona mitään. Ei ollutkaan enää kiinnostunut selvittämään minun kanssani asioita, ei enää välittänytkään.

Alkoholin käyttö on vuosien varrella vähentynyt paljon, mutta (henkisesti ja fyysisesti) agressiivinen käytös on läsnä lähes jokaisella juomakerralla.

Sitten alkoi olla satunnaista väkivaltaa humalassa, riitojen yhteydessä. Silloin vielä sanoin melko napakastikin jos hommat ei mennyt kuten on sovittu, tai kuten yleisen periaatteen mukaan parisuhteessa kuuluu mennä. Minua on lyöty, potkittu, kuristettu, pakotettu seksiin (ja sanottu että minusta ei ole muuhun kuin munan imijäksi). Olen juossut talvella sukkasilleen miesta karkuun pitkin teitä, istunut alushoususillaan keskellä yötä varastossa kun on suksitettu sinnu kuuluisaan v.....n. Hiuksista ja vaatteista on revitty usein. Tätä tapahtui 2. ja 3. vuotena. Selkeä väkivalta loppui kun keräsin tavarani ja muutin äidin luokse. Tajusi että se on sellainen asia millä se minut menettää. Kaikki väkivalta on tapahtunut humalassa.

Haukkumista on ollut alkuhuuman jälkeen koko suhteen ajan ja sen jälkeenkin. Rumia asioita on sanottu, en viitsi niitä tähän eritellä.

Valehtelu, salailu ja kertomatta jättämiset ovat olleet olennainen osa koko suhteen ajan. Hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat kuin vuorovesi. Elämä on stressaavaa ja varpaillaan oloa. Tulevaisuuden menoja ja tekemisiä ei voi päivää pitemmälle suunnitella kun ei tiedä milloin alkaa jopa yli kuukauden kestävä mökötys ja v-tuilu.

Olen tullut siihen tulokseen että hän ei osaa käsitellä tunteitaan eikä kestä asiallistakaan kritiikkiä. Alkoholi, toisen syyttäminen omista virheistä, vierailla naisilla uhkailu ja pakeneminen on ollut ratkaisu normaalien parisuhdekeskustelujen sijaan. Hän ei mielestäni tunne aitoa katumusta ja empatiakyä. Sanoin joskus itku silmässä että mua taitaa masentaa. Tokaisi vaan että on eksän masenteluja katellu eikä jaksa enää katella semmosta ja lähti töihin. Asia jäi siihen.

Nyt moni varmaan miettii miksi olen jäänyt tällaiseen suhteeseen näinkin pitkäksi aikaa. Miksi tein hänelle lapsen, miksi rakensimme talon, miksi menin naimisiin. Miksi rakastin ja itkin perään kun lähti baariin etsimään naisia. Siksi koska ne hyvät ajat. Ne valtavat hyvittelyt ja lupaukset väärin tekojen jälkeen. Sain isoja summia rahaa, lupauksen mitä saan jos vielä käy näin. Koska uskoin ja luotin. Luotin hänen puheisiinsa, että kaikki muuttuu kun muutetaan, kaikki muuttuu kun hän ei ole enää humalassa, kaikki muuttuu kun tulee lapsi, kun mennään naimisiin, kun sitä ja tätä tapahtuu tulevaisuudessa. Koska ajattelin että jos itse toimin toisin kaikki muuttuu. Siksi koska en osannut muutakaan. Elämäni oli pikkuhiljaa kietoutunut hänen ja hänen elämänsä ympärille.

Minulta jäi kaverit, harrastukset, koulu, työ, sukulaiset. Koska oli paha olla. Koska juominen ja baareissa käyminen lisääntyi, jos tein jotain. Ja juomisen myötä kaikki ikävät teot. Koska pelkäsin sitä juomista fyysisen ja henkisen turvallisuuteni ja luottamuspulan takia. Olen nähnyt hänen viettävän baari-iltaa vieraan naisen kanssa. Hän on usein sanonut baariin lähtiessään, että lähtee etsimään naista, kysynyt teenkö heille aamupalaa sen jälkeen ku he ovat naineet meidän aviovuoteessa. Olen kokenut asemani vaimona uhatuksi. Miksi minä en riitä.. vaikka tekisin kaiken hänen eteensä ja hänen mielikseen. En saanut suhdetta toimimaan, en hyvällä, eikä varsinkaan pahalla.

Olen väsynyt. Tämä suhde kulutti minua paljon.

Olen asunut nyt muutaman viikon omassa asunnossa lasten kanssa. Kiusaaminen ei loppunut siihenkään. Hän on puhunut minusta valheellisia asioita sukulaisilleni, ystäville, tutuille ja kylänmiehille. On juopotellut ja reissannut enemmän ja vähemmän, lasta hoitaa silloin kun hänelle sattuu sopimaan. Ei kysele, ei neuvottele, ilmoittaa. Välillä yrittää epätoivoisesti houkutella minua takaisin kotiin. Vannoo ikuista rakkautta, sanoo että minä olen hänen sydämensä ainoa valittu jne. Välillä kertoo, että hänellä on jo naisseuraa.

Aikoi lopettaa nyt juomisen kokonaan, loppuelämäkseen. Haluaa aloittaa minun kanssani alusta, puhtaalta pöydältä. Kaipaus omaan kotiin on järkyttävä. Uusi elämä ja yksinäisyys pelottaa. Lapsesta erossa olo ahdistaa, hoidetaanko sitä hyvin siellä. Välillä mietin, voisiko tätä saada vielä toimimaan. Entä jos se oikeasti on lopettanut sen juomisen. Kadunko tätä vielä, entä jos se muuttuu kuten on aikonut ja joku toinen saa sen minkä minä halusin...

Esimerkkejä, tapauksia ja asioita olisi vielä vaikka kuinka. Mutta taidan jättää tällä kertaa tähän. Kiitos kaunis, jos joku jaksoi lukea pitkän kirjoitukseni.❤

Hei Jessi! Luin kirjoituksesi ja se kosketti. Saman olen minäkin ja hyvin moni muukin täällä kokenut. Olin 12 vuotta sen unelmien prinssin kanssa, joka alussa joi kohtuullisesti, oli hyvää yhteistä elämää. Mutta sitten 3 vuotta sitten juominen lähti uusiin ulottuvuuksiin, aina myöskin kuulin että voi aina lopettaa milloin vain, uskoin, toivoin, mutta ei. Luonne muuttui erittäin törkeäksi, lapsiakin pelotti kännisen käytös. Toimin kuin robotti kotona, oli kadottanut itseni, pidin huolta enää lapsista. Uhkaili samalla tavalla muista naisista, erosta ja aina oli heivaamassa meitä v...uun. En jaksa koko tarinaa kertoa, mutta vaihderikasta helvettiä elin. No yli vuosi sitten laittoi eropaperit riidan jälkeen, sitten oli kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ahdistus kasvoi sisälläni ja olin valmis hyppäämääm seuraavan rekan alle päästäkseni maanpäällisestä helvetistä. En kuitenkaan voinut sitä lasten takia tehdä. Sitten tilanne kärjistyi ja lähdin turvakotiin. Parasta mitä minulle on tapahtunut. Siellä sain kerättyä itseäni, sain tukea siihen, etten ansaitse sellaista elämää. Muutin omilleni, no mies sai palaamaan, koska oli lopettanut juomisen. Ei mennyt kun noin kuukausi kun asiat taas repesivät, minä olin se paska, en arvosta enkä kunnioita hyvää parisuhdetta!! ym. No tällä kerralla laukut oli jo valmiiksi pakattuina (en ollut niitä edes purkanut), lähdettiin omaan asuntoon takaisin. Lastensuojelu hoitaa lasten asioita ja koska minua uhattu kaikella mahdollisella, hän ei ilman heidän lupaa saa tavata lapsia. Eikä ole tavannut, koska juo taas. Sääli, koska kun selvinpäin, hän on oikeasti hyvä isä. Tällä kertaa aloitan oman elämän ilman jatkuvaa pelkoa, epävarmuutta tekemistäni asioista ja aion saada itseni kuntoon henkisesti, koska tiedän että olen hyvä ihminen ja ansaitsen parempaa. Tsemppiä sinulle Jessi, veikkaampa ettei se sinunkaan mies muutu ellei suostu sitoutumaan ulkopuoliseen hoitoon alkon vuoksi sekä ehkä jopa vihanhallintakurssille. Yksin sinulle lupaamalla ei muutu. Sori kun sanon suoraan, voimia

Narsisti ei muutu vaikka lopettaisi juomisen ja kävisi mitä kursseja. Sitä voi vaikuttaa ainoastaan omaan toimintaan, ei toisen. Narsisti lupaa aina paljon ja kun saa tahtonsa periksi, lupauksia ei pidetä. Ihan tuttu kaava, kun uhri yrittää irti niin luvataan kuuta taivaalta ja mustamaalataan kaikille. Olet tehnyt oikean päätöksen ja lähtenyt. Narsistia ei voi parantaa eikä narsisti voi parantua. Voimia ❤

Kokemuksenne jessi ja nyyti ovat todella järkyttäviä. TOivon koko sydämestäni että ette kumpikaan palaa entiseen vaan jaksatte taistella oman ja lastenne elämän puolesta. Surusydän tuossa sanoiki että Narisiti ei muutu koskaan vaikka heittäisi juomisenkin.
Voimia teille kummallekin.

Voimia jessi ja nyyti. Olette oikealla tiellä. Kyllä meillä on ollut huono tuuri kun olemme narsistin tavanneet. Minulla myös on rankkaa tämän narskun kanssa ja elämänilo on melkolailla latistunut, jotenkinhan meidän on päästävä etenemään jo lastenkin vuoksi. Miksi se tuntuu aina vaan vaikealta, heti kun tuntee olon paremmaksi narsku saa sen hetkessä pilattua pitkäksi ajaksi. Jotenkinhan tämä pitäisi järkeillä että olemme päässeet pois ja uusi elämä on edessä, mutta kun ei jaksais odottaa sitä tulevaa, aika ei vain kulje tarpeeksi nopeaa. Jos hel.etti on olemassa niin se on narsistin vaikutuspiirissä. Olipa negatiivista, anteeksi siitä, mutta joskus vaan ei löydä mitään positiivista.

Ihminen joka näkisi kaiken positiivisena ei olisi täysin normaali. Näissä tilanteissa on NORMAALIA joutua mukaan tunteiden vuoristorataan. Tietenkin tilanne on todella ikävä ja siitä kärsii jokainen.
Malttamattomuus ei ole hyvä mutta eihän kukaan Normaali ihminen haluakaan elää jatkuvassa syöksykierteessä vaan tahtoo siitä pois. Siksi kannattaa rauhoitta omaa mieltään ja vaikka ottaa kuppi kahvia, teetä tai mitä vain joka rauhoittaa,laittaa hyvää rahoittavaa musiikkia päälle ja nostaa jalat pöydälle, silmät kiinni ja kiitollisena ajatella että ollaan kuitenkin terveitä ja tuntevia normaaleja ihmisiä. Sekin rauhoittaa ja voi taas mennä eteenpäin vähän kevyemmin mielin.

Voi, sinä olet kokenut todella paljon samaa kuin minäkin ja moni muu näköjään täällä. Vaikka järki sanoo, että itse en todellakaan voi palata enää ikinä menneeseen, on tunteet välillä ihan sekaisin. Erossa täytyy luopua jostain. Toisesta ihmisestä, elämänkumppanista, kodista, unelmista, haaveista, yhteisestä vanhemmuudesta yhdessä/joskus jopa kokonaan, yhteisistä tutuista/ystävistä, toisen sukulaisista (jos niihin sai edes pitää yhteyttä)....jne. Se sattuu. Se loukkaa. Se tekee kipeää. Välillä tuntee vihaa, välillä itkee silmät päästä surusta. Silti kaikki tunteet ovat normaaleja ja ne on käytävä läpi, että pääsee eteenpäin. Joskus helpottaa... ensin vain hetken päivässä. Kohta jo tunteja ja pian voi olla sitten se päivä, jolloin et enää mieti mennyttä ollenkaan koko päivänä. On pakko luopua jotta voi saada tilalle jotain uutta. Ja se uusi pelottaa. Mutta se tuo mukanaan sen uuden elämän, entistä paremman ja vahvemman. Näin minä uskon. Vaikka ei minustakaan siltä tunnu kokoajan. Voimia ja jaksamista, et ole yksin!

Järkyttävää ja surullista Voimia kaikille! Minun täytyy kuitenkin kyllä yhtyä muihin täällä - narsisti ei muutu. Eikä myöskään väkivaltainen ihminen. Viina tuo esiin jotain, mitä hän ei selvinpäin näytä, mutta ei se ihmisen luonnetta muuta. Väkivalta muhii jossakin, ja sen voi laukaista jossain välissä jokin muukin asia - ja joka kerta käy pahemmin ja pahemmin ja luvataan enemmän ja enemmän. Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä lupauksia! Väkivallan kierre jatkuu niin kauan, että sattuu jotakin todella traagista Alkoholisti ei myöskään jätä alkoholia noin vain. Itse kuuntelin lupauksia onneksi vain seitsemän kuukautta, mutta siinäkin on seitsemän kuukautta liikaa. Onneksi minulla ei kyseisen miehen kanssa ole lapsia, eikä meillä edes ollut mitään "parisuhdetta", olin ainoastaan hoitaja, ruoanlaittaja, vuokranmaksaja ja taksikuski. Omien ja muiden tuntemieni ihmisten kokemusten perusteella juominen jatkuu... alkoholisti ei parane. Alkoholisti on aina alkoholisti, silloinkin kun ei enää juo. Ja raitis alkoholisti sairastuu pisarastakin, vaikka voikin pysyä terveenä lopun ikäänsä, mutta siinä tarvitaan todella lujaa tahdonvoimaa. Kenenkään toisen takia alkoholisti ei muutu, ainoastaan jos on itse vakaasti päättänyt muuttaa elämänsä, ja tämä ei tapahdu yleensä parisuhteessa ollessa. Silloin riittää lupaukset, mikäli toinen palaa aina takaisin joka tapauksessa. Kun alkoholisti putoaa ns. tyhjän päälle mitataan se, onko hänellä oikeasti omaa halua hakeutua hoitoon vai jatkaako hän juomista. Muutaman kuukauden raittiuttakaan ei kannata uskoa. Tie paranemiseen on pitkä, ja riippuu kuinka kauan ihminen on juonut, niin pysyvä "lopettaminen" on uskottavaa vasta useiden kuukausien jälkeen. Alkoholistille jokainen päivä on taistelua viinanhimoa vastaan. Jotkut repsahtavat uudelleen jopa vuosien raittiuden jälkeen, koska siihen riittää vain se "yksi pieni ryyppy vain".
Miehesi tosiaan kuulostaa narsistiltakin, ja juominen voimistaa näitä piirteitä. Narsistille taas on tyypillistä juuri lupailut ja uhriensa hamuaminen takaisin. Heille se on voitto, josta he saavat "polttoainetta" - narsisti elää toisen kärsimyksestä! Ja nauttii siitä, että voi "pudottaa" toisen haaveista aina uudestaan ja uudestaan. Jokainen "uusi alku" on aina vaan ruusuisempi - koska se takaa sen, että sitä seuraava hylkääminen sattuu joka kerta enemmän. Muista, että narsisti ei oikeasti osaa rakastaa - paitsi ehkä itseään. Hän osaa ainoastaan näytellä ja matkia tunteita. Niin surullista kuin se onkin - oma exäni (eri henkilö kuin tuo alkoholistimies), jonka kanssa olin naimisissa ja saimme pojan, teeskenteli hienosti charmikasta - ja myös välittävää isää. Uskoin, että kyllä hän sentään lastaan rakastaa. Meillä oli yhteishuoltajuus, kunnes mies näki minun olevan henkilökohtaisessa elämässäni heikoilla, ja silloin iski narsistinen kosto (narsisti voi odottaa jopa vuosia, mutta kostonhalu varsinkin hänen korkeutensa hylänneille elää aina!) Mies lähti hakemaan yksinhuoltajuutta pojastamme, jota oli tavannut siihen asti joka toinen viikonloppu. Oli aivan järkyttävää miten röyhkeitä ja satuttavia valheita hän levitti minusta, jotta olisi voittanut jutun. Mustamaalauskampanja oli aikamoinen - ja koko tänä aikana hän näytteli huolestunutta ja rakastavaa isää. Onneksi hän pudotti muutamaan otteeseen naamionsa (kun oikeusjärjestelmä ei kumartanutkaan häntä, eikä ojentanut lasta hänelle tarjottimella...) ja näytti oikeat kasvonsa ja niitä koristavat veriset torahampaat! Onnistuin hänen omien "lipsahdustensa"lisäksi kumoamaan hänen valheensa (paperi vaan joka asiasta, joka todisti väitteet vääräksi... kuluttavaa, mutta se oli pakko tehdä). Kun mies ei saanut yksinhuoltajuutta, hänen asianajajaltaan tuli viesti, että minä saan yksinhuoltajuuden, hän ei tavoittele enää edes yhteishuoltajuutta - eikä tapaamisoikeutta tarvitse merkitä myöskään sopimukseen. Joulukuussa 2012 ex haki pojan joulupäiväksi luokseen - ja se oli viimeinen kerta, kun poika näki isäänsä. Isä ei myöskään soitellut eikä ollut millään lailla kiinnostunut yhtäkkiä enää mistään pojan asioista. Hän ei ole nähnyt viimeiseen reiluun neljään vuoteen edes valokuvaa pojasta. En olisi ikinä uskonut kenenkään pystyvän moiseen... jättämään lapsen, johon oli kuitenkin luonut siteet 11 vuoden ajan! Lapselle olisi ollut parempi, jos hänet olisi jätetty jo vauvana. Nyt murrosikää lähestyvä poika joutui yhtäkkiä kokemaan sen, että isä häipyi elämästä. Ja häipyi varmaankin siksi, että tiesi, että pääsee satuttamaan minua parhaiten satuttamalla poikaani. Pahin isku olisi ollut pojan vieminen minulta (ja hän oli jo kertonut sukulaisilleen, että minulle ei saa edes kertoa kuulumisia tai lähettää kuvia pojasta sitten kun hän "saa" yksinhuoltajuuden! Niin varma narsisti on omasta "oikeutuksestaan" ja siitä, että häntä tulee kohdella aivan erityishenkilönä) Kun ex ei siihen kyennyt, seuraavaksi pahin ja satuttavin teko oli riistää pojalta isä - eli hän hylkäsi oman lapsensa. Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna pojan on parempi ilman isää kuin tuollaisen isän kanssa, mutta tottahan tuo satutti, koska alati pohdin, kuinka tuo kylmä pojan jättäminen äijän edes taakseen katsomatta tulee vaikuttamaan lapseeni jossakin vaiheessa elämää. Ei tuollaista asiaa voi vaan "unohtaa", vaikka nyt 15-vuotias poikani väittääkin, ettei isäänsä kaipaa, koska hän oli "paskiainen"
Tämä oli vain esimerkki siitä, että jos olet tekemisissä narsistin kanssa, ja luulet, että hän ei voi alemmaksi vajota, niin tulet yllättymään. Narsistin alla ei pohjaa edes näy. Osaan odottaa tuolta henkilöltä jo mitä tahansa, ja olenkin menossa oikeuteen elatusmaksuista, joita hän ei enää tahdo maksaa. Kiusaaminen ei lopu. Ei niin kauan kuin narsisti ei ole tyytyväinen "kostoonsa". Näin suuri ero voi olla rakastavaa, välittävää, reilua, mukavaa, hurmaavaa, hauskaa jne. näyttelevällä narsistilla ja naamion kääntöpuolella, jossa on hänen aidot, vääristyneet, irvokkaat kasvonsa . Exäni ei käyttäytynyt enää loppupeleissä kuten ihminen käyttäytyy. Ei kukaan normaalilla tai edes pikkusen vinksahtaneella tunneälyllä varustettu henkilö tee tuollaista lapselleen. Ainoastaan ihminen, joka on täysin kylmä ja vailla empatiaa. Poika ei ollut exälle yhtään mitään muuta kuin lyömäase ja pelinappula, mutta voi kuinka hienosti mies sai toiset hetken uskomaan jotain aivan muuta!
Eli mies, jonka edes epäilet olevan narsisti kannattaa kiertää kaukaa. Alussa se voi sattua, mutta koittaa aika, jolloin olet kunnon parisuhteessa ja kiität luojaasi, että pääsit miehestä eroon! Ja väkivaltaa ei pidä sietää YHTÄÄN, oli se sitten humalassa harjoitettua tai ei. Yksikin lyönti, niin juoskaa henkenne edestä! Se EI tule jäämään siihen. Saattaa kuulostaa siltä kuin "olisin tietäväni" asioita, mutta tiedän kyllä nämä jutut ihan omakohtaisten kokemusten ja useiden, todella useiden tositarinoiden kautta. Minä en vaan voi sietää sitä, että tuollaiset hirviöt pääsevät kerta kerran jälkeen toteuttamaan karmeita halujaan ja tallaavat siinä samalla kaikkien toisten tarpeet, oikeudet, ihmisarvon, ihan kaiken! Älkää pliis antako heidän sitä tehdä - ihan varmasti parempi elämä odottaa, mutta vasta, kun olette parantuneet näitten monstereitten jättämistä arvista, ja ymmärtäneet, että ansaitsette parempaa. KUKAAN ei ansaitse tulla kohdelluksi tuolla tavoin. Ansaitsette onnenne. Ja ihan varmana kukaan toinen ei saa miestä, josta haaveilit - todennäköisesti joku toinen naisparka saa vain valheellisen haavekuvan, joka tulee jossain vaiheessa rymisemällä alas, ja taas yksi nainen kärsii ihan samoista oireista. Lupauksista ja lyönneistä, lupauksista ja lyönneistä. Vain sanomalla ei voidaan tälle tappavalle kierteelle panna pisteen... ja nyt tämä täti lakkaa saarnaamasta Voimia kaikille - tähdätkää parhaaseen, ei toiseksi parhaaseen, eikä petolliseen kulissiin parhaudesta, koska se on kaikkea muuta - helvetti, jonne et halua enää joutua. <3

Onpa karua luettavaa Jessi

Kenenkään ei tarvitse eikä kuulu sietää tuollaista käytöstä. Järkyttävää alistamista esimerkiksi tuo, että lähtee hakemaan toisen naisen aviovuoteeseen ja pyytää tekemään aamupalat. Vitsiksi tarkoitettunakin ihan hemmetin sairas heitto.

Joku viisas on sanonut, että sanottuja sanoja ei saa enää takaisin. Siksi uskon, että mm. tuo edellä mainitun kaltainen henkinen väkivalta jää aina kalvamaan välejä. Ellei sanoja sitten jostain syystä ymmärrä käyttäytyneensä väärin ja narsistithan eivät tunnetusti käyttäydy omasta mielestään väärin.

Toivon, että pääset omillesi ja paremman elämän alkuun. Joskus päätökset tarvitsevat kypsyäkseen aikaa. Kun on oikea aika, päätös syntyy itsestään. Voimia kevääseen!

Lopuksi vielä silmiini osunut sitaatti, omalla kohdallani totta. Sitaatin alkuperäistä esittäjää en muista.

Miten helposti rakkaus uskoo kaiken mitä toivoo