Aloitan alusta koko tarinan. Kaikki alkoi kun olin ylä-asteella 16 vuotias koululainen, ja kaverin kautta aloin tapailla itseäni 6 vuotta vanhempaa narsistimiestä. Olin todella nuori ja rakastunut ja en varsinaisesti edes tuntenut siinä iässä sanaa "narsisti"
Ensimmäiset 2 vuotta menikin alkuhuumassa hyvin ja sain ainutlaatuisiksi kokemiani kehuja itsestäni. Luulin varmaankin että kehuista kuuluu maksaa hintansa ja ottaa käsittämätön määrä lokaa niskaansa! Luulin sitä kaikkea normaaliksi, kun en tiennyt mistään paremmasta. Olin tietenkin muuttanut narsistin luo asumaan 3 kk seurustelun jälkeen. Vanhempani pitivät hänestä koska arvelivat minun olevan onnellinen hänen kanssaan. Ei ollut mitään vaikeampaa kuin kertoa heille, etten ollut enää onnellinen.. Koin todella usein itse syyllisyyttä tilanteesta. Narsistin luona asumisesta alkoi alamäki! EN saanut enää tavata ystäviäni, joka luonnollisesti tappoi tärkeitä ihmissuhteitani! Jos viivyin koulun jälkeen kauemmin jossain, perääni tuli vihaisia viestejä ja kotona rahapussini, kännykkäni ja autoni tutkittiin tarkasti! Jos ostin uuden paidan, tuli kyselyitä että "kenet aion iskeä sillä" ? jne... Jos puhuin ulkona puhelimessa siskoni kanssa, oli narsisti sitä mieltä että olin puhunut salaiselle rakkaalleni! Aina kun sanoin vastaan enkä halunnut ottaa syitä niskoilleni asioista joita en ollut kokenut tekeväni, narsisti pystyi pitämään 2-4 päivän mittaisia mykkäkoulujaksoja minulle. Muille hän oli täysin kohtelias, neutraali ja mukava! 
Anelin anteeksiantoa monet monet kerrat saadakseni mykkäkoulut loppumaan! Sain osakseni myhähdyksiä joilla hän mitätöi kaiken!Kaikki kääntyi AINA minuun, olin kaiken pahan alku ja loppu. Olin koko suhteen ajan alipainoinen ja silti narsisti koki että olin lihonut pienessä ajassa merkittävästi! Kun olimme ulkona syömässä hän muistutteli aiheesta aina. Silloin kun minulla oli vielä muutama hyvä ystävä ja olin päättänyt lähteä viihteelle heidän kanssaan, minua huoriteltiin ja lompakkoni piilotettiin, sekä heiteltiin perään kysymyksiä "meinaatko saada tänään siellä baarissa". En siis saanut milloinkaan lähteä hyvällä mielellä minnekään, vaan murtuneena ettei minulla varmasti vain olisi liian hauskaa!
Hälytyskelloni alkoivat todella soida vasta kun säikähdin narsistin humalakäyttäytymistä! Kerran hän kuristi, kerran sain avokämmenestä, ja kerran hän "vitsikkäästi" sytytti aamutakkini tuleen selästä! Lisäksi töniminen ja nurkkaan ahdistaminen, sekä julkinen nöyryyttäminen olivat hauskaa viihdykettä hänelle. Kyseisten tapahtumien jälkeen omat hieman varttuneet aivoni käskivät minun lähteä suhteesta.
Olinkin päättäväinen ja muutin vanhempieni luokse kesän alussa! Hän EI anellut minua takaisin, vaan haukkui luuseriksi ja alkoi samalla iskeä/ yrittää muutamaa opiskelukaveriani. Sain jälkikäteen kuulla vasta näistä, kun toinen opiskelukaverini olikin jäänyt hänen haaviinsa ja ihastunutkin. Koin voimakasta mustasukkaisuutta mikä oli käsittämätöntä!!? Toisaalta nautin yksinolosta ja arjen helppoudesta, tapailin yhtä mukavaa poikaakin, mutta silti en saanut narsistia ja opiskelukaveria mielestäni! Olin tyhmä ja nuori ja halusin palata narsistin luo! Olin hakenut vanhemmilla asuessani vuokra-asuntoa toisaalta, ja sainkin sen. Tein virheen ja laitoin tapailun jäihin tämän mukavan nuoren miehen kanssa. Narsistin kanssa päätimme muuttaa kaksioon yhdessä. Minä jouduin narsistille tilittämään kaiken kuluneesta kesästäni, mutta hänen touhuista kysyessäni en saanut mitään järkevää vastausta! Jätin asian sikseen koska koin sen helpommaksi. Välit opiskelukaveriinkin menivät tietenkin kun jatkoin suhdetta narsistin kanssa. Narsisti koki voitonriemua koska oli saanut kaksi nuorta tyttöä koukkuunsa ja samalla rikkonut heidän välinsä! Yhdessä asuminen oli vuoristorataa ja menneen kesän esillekaivelua! (ajanhukkaa) Sitten seuraavana keväänä tapahtui totaalinen käänne elämääni. Olin ollut ystäväni kanssa baarissa ja tulimme aamuyöllä asunnolleni. Narsistimiestäni ei näkynyt aamuviideltäkään missään. Pienen hetken päästä hän tuli ovesta sisään ja marssi suoraan makkariin sanomatta sanaakaan!? Meni puoli tuntia lisää ja ovikelloni soi! Tunnistin ovella olevan itseäni nuoremman tytön.. Hän oli ollut samassa koulussa kanssani ylä-asteella. Hän kertoi että oli pahoillaan mutta narsistimies oli saanut hänet vieteltyä ja tajusin siinäkohtaa, että minua oli todella juuri petetty! Tipahdin täysin ja aloin miettiä miksi!? Se oli ikäänkuin viimeinen niitti surkealle suhteellemme. Seuraavana päivänä kehotin narsistimiestä keräämään tavaransa ja häipymään elämästäni! Narsisti sen KERRAN itki ja aneli etten jättäisi häntä!? Pidin pääni lujana sen KERRAN. Olen tyytyväinen nykyään että kykenin.
Tälle nuorelle tytölle nostan edelleen hattua rohkeudesta tulla kertomaan totuus. Ja olen kiitollinen joka päivä kun mietin missä olisin nyt jos en olisi saanut tietää? Olen kiitokset rehellisyydestä hänelle välittänytkin! Tottakai olin vihoissani ja pettynyt kaikkeen! jalkojeni alta lähti matto sinä hetkenä aivan täysin! Lopullinen ero narsistista tuntui vasta 2 kuukauden jälkeen hyvältä ja oli kovin outoa kun kukaan ei enää kytännyt mm. puhelintani, rahankäyttöäni, facebook-tiliäni ym.. Olin aivan täydellisessä kulttuurishokissa saadessani maistaa normaalia elämää eron jälkeen. Ero maksoi minulle koiranpennun. Se oli hankittu yhteiseen asuntoon reilu puolivuotta ennen eroa.. Narsisti oli päättänyt jo koiran hankinnan yhteydessä, että jos eroamme niin koira on hänen! Koirankin annoin mennä koska tiesin, että se oli vallankäytön ele narsistilta. Yritys saada minut vielä takaisin.
Sanotaan, että aika kultaa muistot ja niinkin on tietty osaksi käynyt sillä mahtuihan siihen 5 vuoteen hyviäkin hetkiä. Mutta tänäpäivänä ja tulevaisuudessa osaan varoa ja vältellä narsistisia ihmisiä ja tehokkaasti sulkea heidät elämästäni! Toivonkin että tarinastani olisi apua jollekin samojen asioiden kanssa painiville Siksi tämän tänne kirjoitinkin kun halusin käsitellä asian pois omasta päiväjärjestyksestäni.
Kukaan ei koukuta ja manipuloi kuten narsisti. Kukaan ei loukkaa ja lyttää maahan kuten narsisti. Kukaan ei valehtele yhtä taitavasti kuin narsisti.
3 vuotta tämän jälkeen oltuani normaalin ihanan miehen kanssa voin sanoa, että itseluottamus alkaa olla takaisin kohdillaan.
Kohtalotoverit uskaltakaa lähteä ovimaton roolista! Vain kerran kohtaamalla suuren kivun ja tyhjyyden jonka narsisti on aikaansaanut, voit ilman narsistia löytää viimein itsesi ja pikkuhiljaa uuden ehjän elämän. Kiitos kaikille ketkä jaksoivat lukea pitkän tarinani <3