KESKUSTELUFOORUMI

Tarvitsen nyt kipeästi apua ja neuvoja siihen kuinka päästä eroon narskusta?
Olen sitä nyt yrittänyt toista vuotta, siinä onnistumatta.

Asuntomme on minun nimissäni ja meillä on yhteinen lapsi, luonani asuu myös vanhempi lapseni. Joten lähteminen ei ole niin helppoa sillä en tiedä minne menisin.
Tämä monta vuotta kestänyt kyttääminen, vähättely, minun tunteideni mitätöiminen, välinpitämättömyys ja se ettei asioista voi hänen kanssaan puhua saati selvittää on vienyt voimani. Olen yksin hoitanut lapsemme vauvasta asti sillä mieheni kaikista lupauksistaan huolimatta ei jättänyt reissutyötään. Olen myös joutunut huoltehtimaan kaiken laskusta lähtien yksin sillä hän käyttää rahansa mielummin itseensä tai ryyppäämiseen. En ole lapsemme sairauden vuoksi nukkunut ainoaakaan kokonaista yötä yli kahteen vuoteen, olen opiskellut ja käynyt töissä että saisin rahat riittämään ja kaiken tämän takia jouduin nyt jäämään sairaslomalle, syynä väsymys.
Asioista kun yritän puhua vastauksena on yleensä syytöksiä, raivoamista, haukkumista ja uhkailua. Viimeisen vuoden aikana uhkailu on alkanut olla fyysistä. Hän uhkaa lyödä minua, tönii ja kerran hän on käynyt käsiksi.
Mieheni myös saattaa välillä kadota pitkäksi aikaa ja tulla sitten takaisin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Selitys katoamiselle on yleensä se että vika oli minun koska sanoin jotsin väärää tai tein jotain väärää. Kavereita minulla ei saa olla ja minnekkään en saisi mennä kotoa.

Sairaslomasta kertoessani hän nauroi minulle ja käski mennä hoitoon jos kerran olen niin loppu. Hän ei kuulema aio minua auttaa. Huusi vain että en osaa ajatella kuin itseäni. Ja se olikin nyt se viimeinen niitti, sillä olen alistunut kaikkeen hänen tahtoonsa huomaamattani tai koska olen pelännyt hänen rektiotaan ja olen kaikki voimani antanut tämän parisuhteen eteen. Nyt vain tarvisi löytää keino päästä hänestä eroon. Olen monesti pakannut hänen tavaransa ja käskenyt lähteä mutta ei. Hän ei lähde millään. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla. Yhtä monesti olen myös antanut periksi kun hän on kauniilla sanoillaan saanut minut vakuutettua että kaikki muuttuu hyväksi.
Kaiken kokemani jälkeen olen ihan hajalla, mutta olen silti alkanut uskoa taas siihen että ansaitsen jotain parempaa. Nyt vain tarvisin voimaa ja keinoja päästä tästä irti, sillä itseni ja lapsieni takia se on välttämätöntä.

Heippa Risko. Kaikki nuo sinunkin kertomat asiat kuulostavat täällä niin monelle tutulta. Itse lähdin turvakodin kautta ja sain kunnalta asunnon, minun mukana muutti 5 lasta. Helppoa se ei ollut, mutta oma pelko ja ahdistus kävi liian rankaksi ja omat voimat kertakaikkiaan loppui. Voisiko teidän kunnasta kysyä asuntoa? Vaikka asunto on sinun nimissä, mutta ukko ei hievahda minnekään, voisit vaikka toisesta asunnosta käsin ruveta miettimään keinoja häirikön poistamiseen. Älä ainakaan luota yhteenkään kauniiseen sanaan enää, se on keino pitää sut talutusnuorassa. Ne on sanahelinää, ei totta. Tsemppiä!

Laita asunto myyntiin ja muutat lapsien kanssa vuokralle! Tai kun lähtee niin lukkojen vaihto oviin/ uudelleen sarjoitus.
Kyllä on inhottava tilanne
Voimia ❤

Kiitos teille! ❤
Muuttaminen on vaan hieman vaikeaa, sillä asutaan tosiaan nyt jo vuokralla ja soppari on voimassa elokuuhun asti joten ennen sitä en pysty tästä lähtemään. Koska mulla ei yksinkertasesti ole varaa alkaa makselemaan kahta asuntoa tai muutakaan ylimäärästä.

Turvakotia olen kans miettinyt, mutta lähin on niin kaukana, että sinnekkään ei ole ihan niin helppo lähteä. Plus jotenkin ahistaa se lastensuojeluilmoitus minkä ne sieltä sit tekee. Koska eräs sairaanhoitaja joskus teki lastensuojeluilmoituksen mieheni käytöksen takia, sillä sanoin että pelkään häntä. Lopputulos oli se että mies pääsi kuin koira veräjästä, koska hänessähän ei ole mitään vikaa, ainakaan jos hänen puheitaan kuuntelee ja homma kääntyikin niin että sosiaalityöntekijä laittoi meille käymään perhetyöntekijän joka arvioi minun vanhemmuuttani. Miehen ei tarvinnut siis olla edes paikalla. Onneksi hän ei sitten kuitenkaan käynyt kuin pari kertaa ja totesi jo aluksi ettei minussa tai minun lastenhoidossani mitään vikaa ole. Mutta siitä jäi kuitenkin vähän huono maku tästä lastensuojelu touhusta.

Ahdistaa vaa niin paljon tämä tilanne, että välillä tuntuu että sekoan. Voimat on niin loppu että vois vaan itkeä.
Mutta sen verran olen ylpeä itestäni, että en enää ole uskonut miehen puheita. Toisaalta taas se on tehnyt hänestä entistä ilkeämmän minua kohtaan. Kai se on huomannut, että ei olekkaan enään voitolla.

Yritä sinnitellä sinne elokuulle ja kun aika koittaa muista olla valmiina lähtöön. Pohjusta asia turvakodin kanssa, sitä kautta on helpoin lähteä. Mutta älä ihmeessä vaan paljasta suunnitelmiasi. Ja nuo tarinasi lastensuojeluilmoituksesta ym. sinun pitää unohtaa kokonaan, menet vain kohti päämäärääsi, siihen asti elät niinkuin nytkin. Siedät sen, kun tiedät että parempi odottaa.
Älä paljastu, älä puhu lähdöstäsi kenellekään, sitten kun aika koittaa vaan lähdet sopivan tilaisuuden tullen esim. kun miehesi on pitkään poissa
kotoa. Lapset selviävät, tiedät että vaihtoehto on heillekin parempi kuin liitossa oleminen. Olet hyvä vanhempi, paras kaikista, sanoi kuka
mitä tahansa. Narsistit osaavat näytellä ja saada viranomaisetkin uskomaan tarinoitansa kun ovat "fiksuja ja filmaattisia". Näin se menee.
Päivä kerrallaan, jos et pääse kämpästä niin odota. Selvitä kuitenkin mitä sanktioita tulee jos lähdet aikaisemmin, soita vuokranantajalle ja
kerro tilanteestasi. Kerro että ette jatka enää yhdessä ja se on siinä.
Ota homma haltuun ja eikun menoks, kohti uusia seikkailuja. Muista että turvakodin jälkeen kun muutat sieltä niin paa osoitteesi salaiseksi ja
tietysti aina parempi jos muutat mahdollisimman kauas puolisostasi. Lasten tapaamisasian kanssa voit varautua mahdollisiin ongelmiin mutta
se on sen ajan murhe se. Nyt, tämä päivä ja huominen, ajattele niitä ensin, elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Onnea matkaan

Hei Risko. Tsemppiä sinne, kyllä sä onnistut. Aluksi se on vaikeaa ja tuntuu että kaikki asiat vyöryy päälle. Mutta kun otat avun vastaan kun sitä tarjotaan, etkä ajattele itseäsi epäonnistujana, niin kaikki lopulta sujuu. Mulla on ollut lastensuojelu mukana koko ajan ja ainakin mun kohdalla on käynyt niin että vaikka kuinka toinen osapuoli on yrittänyt näytellä viatonta ja raitista, niin kiinni on jäänyt joka kerta. Syyllistänyt, mustamaalannut ja haukkunut minua, mutta ei ole mennyt läpi. Todelliset ammattilaiset kuuntelee molempia, eikä tee toisen sanoista johtopäätöksiä. On aika itsestäänselvää, että sinä olet se, joka on huolehtinut lapsista ja kaikesta muusta, joten ei sitä olla arvostamatta. Usko pois. Kyllä se aurinko paistaa vielä sinne risukasaankin. Niin se on mullakin tehnyt jo nyt, ja olen niin onnellinen.