kummallinen käytös -
Lähetetty: 19 Marras 2013, 12:29
Hei kaikki
Olen muutaman kerran käynyt täällä lueskelemassa viestejänne - koettanut etsiä AVAINTA taikka PUUTTUVAA palaa, jota en millään löydä.
Kerron lyhyesti tarinani, ehkä voitte kertoa kokemuksianne, joista saatan saada punaisenlangan kiinni.
Muutama kuukausi sitten minulle kirjoitti facebookissa mies. Oli bongannut minut yhteisen tuttumme kautta. Viesti oli todella kohtelias ja miellyttävä - mutta silti hetken epäröin.
Minut kuitenkin saatiin vakuutetuksi, että kannattaa jatkaa kirjoittelua hänen kanssaan. Heti alussa (toinen viesti) hän oli sitä mieltä, että "meillä on koko elämä aikaa".
Kirjoittelimme todella paljon, sitten soittelimme ja lopulta tapasimme. Ekalla tapaamisella hän oli hyvin varma itsestään ja tunteistaan. Oli ollut sitä jo muutaman viikon kirjoittelun
perusteellakin. Rakkaudentunnustukset, kyyneleet silmissä (viesteissä luki), ikävä, halu olla ikuisesti yhdessä... näitä tuli todella runsaasti joka ikinen päivä. Hän vakuutti olevansa erilainen
kuin muut, usein käytti lausetta "itseäni mitenkään sen enempää kehumatta..."
Tapailimme satunaisen säännöllisesti välimatkan vuoksi. Tapaamiset olivat aina kivoja ja hyviä. Viestittelyssä hän kuitenkin alkoi muuttumaan, eikä enää tunnustanut rakkauttaan kuten ennen.
Ihmettelinkin tätä hänelle. Kuitenkin olin edelleen niiden lauseiden lumoissa, joilla hän oli luvannut minulle hyvän loppuelämän... Uskalsin vihdoin luottaa, että tämä henkilö olisi erilainen kuin aiemmat suhteeni. Jaoin hänelle kaiken tunteistani. Hän sanoi kerran, että ei haluaisi olla niin läpinäkyvä, että hänestä voisi sanoa mitä ajattelee.
Jossain vaiheessa minua kiellettiin "innostumasta" liikaa ja kehumasta häntä. Minulla on tapana kertoa positiivisesti asioita ja kehuakin ihmisiä, jos koen sen aiheelliseksi. Tämä oli hänestä
hyvin ahdistavaa kuulemma. En saanut enää "jankata" rakkauttani häneen, mutta silti jatkoimme yhdessäoloa ja tulevan suunnittelua.
Tapasimme ja tapaaminen oli jälleen kerran ihana. Sitten vierähti viikko jonka aikana olimme yhteydessä ja hänkin suunnitteli paljon kaikkea kanssani. Kunnes eräänä iltana hän soitti - ääni oli kylmä ja kiukkuinen - sanoi ettei enää halua nähdä minua. Tulevaisuus kuulemma pelottaa. Tämä oli yksi versio, muutamalle tuttavalle antoi eri version....
mies huusi ja kiroili minulle, kysyin mitä tämä oikein on, kun edellispäivänä oli vielä niin tulevaisuudessa kiinni minun kanssani. Olin kuulemma ärsyttänyt häntä tarpeeksi. Hänen äänensä oli siis todella jäätävä, ihan kuin olisin jonkun automaatin kanssa puhunut, vieras ihminen.... menin shokkiin.
päätös oli häneltä täysin yksipuolinen. Olin hänet tavannut viikkoa ennen ja hän olisi voinut kertoa minulle kaikki silloin -- varsinkin kun itse olin aina valmis keskustelemaan ja huolehdin toisen tunteista. Olen kuulemma mustavalkoinen ihminen joka ei hänen tunteitaan huomioinut, ne oli hänen mukaansa minulle kuin ilmaa. Nimenomaan minä olen suhteessa se, joka huolehtii kaikkien ihmisten hyvinvoinnista, siis kyselen lapsilta/ystäviltä etc että miten meni päivä, mitä kuuluu...jne...
Tässä mennyt nyt päiviä ihan sekamelskassa. Toisinaan ymmärrän ja toisinaan en. Tajuan sen, että IKINÄ en tule saamaan vastausta häneltä, mutta haluaisin oman mielenrauhani takia kuulla teidän tuntemuksia ja näkemyksiä. Tässä on tarinani todella tiivistettynä, mutta sen sisällä on myös yrityksiä muuttaa minun ulkonäköäni, asioiden maksattamista minulla, tunteiden epävakaisuus (heilahtelut ääripäästä toiseen), "poissaoleva"- olotila (kuin miettisi tarkkaan mitä sanoa...)... Pahinta kuitenkin on, että lupauksia lupauksien perään, ottamatta mitään vastuuta. Olo on itselläni todella pettynyt, lähinnä ITSEEENI. ja tavallaan myös pettynyt häneen aikuisena ihmisenä, kun kyse ei ole kuitenkaan kovin nuoresta pojanklopista.
Olen muutaman kerran käynyt täällä lueskelemassa viestejänne - koettanut etsiä AVAINTA taikka PUUTTUVAA palaa, jota en millään löydä.
Kerron lyhyesti tarinani, ehkä voitte kertoa kokemuksianne, joista saatan saada punaisenlangan kiinni.
Muutama kuukausi sitten minulle kirjoitti facebookissa mies. Oli bongannut minut yhteisen tuttumme kautta. Viesti oli todella kohtelias ja miellyttävä - mutta silti hetken epäröin.
Minut kuitenkin saatiin vakuutetuksi, että kannattaa jatkaa kirjoittelua hänen kanssaan. Heti alussa (toinen viesti) hän oli sitä mieltä, että "meillä on koko elämä aikaa".
Kirjoittelimme todella paljon, sitten soittelimme ja lopulta tapasimme. Ekalla tapaamisella hän oli hyvin varma itsestään ja tunteistaan. Oli ollut sitä jo muutaman viikon kirjoittelun
perusteellakin. Rakkaudentunnustukset, kyyneleet silmissä (viesteissä luki), ikävä, halu olla ikuisesti yhdessä... näitä tuli todella runsaasti joka ikinen päivä. Hän vakuutti olevansa erilainen
kuin muut, usein käytti lausetta "itseäni mitenkään sen enempää kehumatta..."
Tapailimme satunaisen säännöllisesti välimatkan vuoksi. Tapaamiset olivat aina kivoja ja hyviä. Viestittelyssä hän kuitenkin alkoi muuttumaan, eikä enää tunnustanut rakkauttaan kuten ennen.
Ihmettelinkin tätä hänelle. Kuitenkin olin edelleen niiden lauseiden lumoissa, joilla hän oli luvannut minulle hyvän loppuelämän... Uskalsin vihdoin luottaa, että tämä henkilö olisi erilainen kuin aiemmat suhteeni. Jaoin hänelle kaiken tunteistani. Hän sanoi kerran, että ei haluaisi olla niin läpinäkyvä, että hänestä voisi sanoa mitä ajattelee.
Jossain vaiheessa minua kiellettiin "innostumasta" liikaa ja kehumasta häntä. Minulla on tapana kertoa positiivisesti asioita ja kehuakin ihmisiä, jos koen sen aiheelliseksi. Tämä oli hänestä
hyvin ahdistavaa kuulemma. En saanut enää "jankata" rakkauttani häneen, mutta silti jatkoimme yhdessäoloa ja tulevan suunnittelua.
Tapasimme ja tapaaminen oli jälleen kerran ihana. Sitten vierähti viikko jonka aikana olimme yhteydessä ja hänkin suunnitteli paljon kaikkea kanssani. Kunnes eräänä iltana hän soitti - ääni oli kylmä ja kiukkuinen - sanoi ettei enää halua nähdä minua. Tulevaisuus kuulemma pelottaa. Tämä oli yksi versio, muutamalle tuttavalle antoi eri version....
mies huusi ja kiroili minulle, kysyin mitä tämä oikein on, kun edellispäivänä oli vielä niin tulevaisuudessa kiinni minun kanssani. Olin kuulemma ärsyttänyt häntä tarpeeksi. Hänen äänensä oli siis todella jäätävä, ihan kuin olisin jonkun automaatin kanssa puhunut, vieras ihminen.... menin shokkiin.
päätös oli häneltä täysin yksipuolinen. Olin hänet tavannut viikkoa ennen ja hän olisi voinut kertoa minulle kaikki silloin -- varsinkin kun itse olin aina valmis keskustelemaan ja huolehdin toisen tunteista. Olen kuulemma mustavalkoinen ihminen joka ei hänen tunteitaan huomioinut, ne oli hänen mukaansa minulle kuin ilmaa. Nimenomaan minä olen suhteessa se, joka huolehtii kaikkien ihmisten hyvinvoinnista, siis kyselen lapsilta/ystäviltä etc että miten meni päivä, mitä kuuluu...jne...
Tässä mennyt nyt päiviä ihan sekamelskassa. Toisinaan ymmärrän ja toisinaan en. Tajuan sen, että IKINÄ en tule saamaan vastausta häneltä, mutta haluaisin oman mielenrauhani takia kuulla teidän tuntemuksia ja näkemyksiä. Tässä on tarinani todella tiivistettynä, mutta sen sisällä on myös yrityksiä muuttaa minun ulkonäköäni, asioiden maksattamista minulla, tunteiden epävakaisuus (heilahtelut ääripäästä toiseen), "poissaoleva"- olotila (kuin miettisi tarkkaan mitä sanoa...)... Pahinta kuitenkin on, että lupauksia lupauksien perään, ottamatta mitään vastuuta. Olo on itselläni todella pettynyt, lähinnä ITSEEENI. ja tavallaan myös pettynyt häneen aikuisena ihmisenä, kun kyse ei ole kuitenkaan kovin nuoresta pojanklopista.
TODELLA surullista... 