KESKUSTELUFOORUMI

Pitkä ja kauhea tarina. Huumaa, pettämistä, syyttämistä, henkistä- ja fyysistä väkivaltaa. Miljoona tapaa tappaa sielu,,,
Lähes yhdentoista vuoden avioliitto päättyi kun en enää kestä että pieni tyttäremme näkee miten äiti näyttää mallia hyvästä parisuhteesta. Pelkoa, itkua, huutoa, epätoivoa, täydellistä turtumistä - halu vain saada kaikki loppumaan. Ja on PAKKO jaksaa lapsen takia. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Terapiassa olen käynyt säännöllisesti jo lähes 2 vuotta - hiljalleen olen päässyt yli hulluksi tulemisen pelosta ja siitä, että olen vaan jotenkin käsittänyt kaiken väärin ja TÄLLAISTA tämän parisuhteen kuuluukin olla.
Avioero astui voimaan maaliskuun puolessa välissä. Mutta sohvalla majaileva narsisti ei muuta. Käyttää minua piikana. Pankiksi ei ole enää alkanut ja siksi saan osakseni julmaa mitätöintiä. Aurinko on minulle maan matoselle laskenut. Ravintola- ja elokuvalippuja sekä kortsuja taskut täynnä.
Olen sanonut vaihtavani lukot, olen sanonut että NYT olisi aika hakea kämppää, olen sanonut muuttavani itse lapsen kanssa (omasta talostani). MIKÄÄN ei mene perille. Haukkuu minut pystyyn (en koskaan ymmärtänyt, tukenut, rakastanut, auttanut,,,ja on ollut kanssani vain säälistä) ja pahoittelee kun olen sitten maailman yksinäisin ihminen kun hän lähtee. Draamaa ja hirveitä loukkauksia. En kykene järkytykseltäni edes puhumaan, joten tilanteet ovat hänen yksinpuheluaan. Seuraavana päivänä kun olen edelleen turta kaikesta informaatiosta, hän jatkaa normaalia elämäänsä. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miten kenelläkään on pokkaa asua samassa tilassa toisen kanssa joka ei selvästikään sitä halua, tyhjentää ruokakaappi, vinkkailla että rahaakin tarvitsisi ja samaan aikaan loukata kaikella mahdollisella ja mahdottomallakin tavalla??? Luulisi, että olisi edes MUKAVA, jos jotain kerran haluaa.
Mitä vielä teen? Koen, että jos otan yhteyttä poliisiin, eivät voi auttaa ja sitten vasta saankin pelätä kotonani? Olen päättänyt, että tuo hirviö ei aja minua kodistani.
Alan olla jo ihan finaalissa

Mullakin oli sama tilanne etten saanu pois omasta kodista. Vuosi siihen meni. Olin yhteydessä lastensuojeluun ja heidän kans sovittiin sotasuunnitelma. Valehtelin myös suoraan hänelle että jos hän ei lähde kännäämästä mun asunnosta tytön vievät pois. Sitte lähti. Sen verran älysi. Keksu valheita ja pelaa samaa peliä kuin hän että saat hänet pois kodistasi.

Hankala on tilanne, mutta kyllä siitä eroon pääsee.. tapauksessasi taitaa olla ainut vaihtoehto päästä eroon narskusta, on muuttaa pois siitä vaihvikaan tavalla tai toisella. Muutto pitää tehdä silloin kun ko henkilö ei ole paikalla ja ilmoittamatta. Jos yhteinen omistusasunto kyseessä, niin ositus taitaa olla ainut ratkaisu ongelmaan, jos ei ole avioehtoa olemassa. Hintansa on kaikella, mutta nyt tärkeintä on ajatella omaa ja lapsen elämää, jotta se saadaan normalisoiuta mahdollisimman nopeasti. Toki Venican kertomakin toiminta voi toimia, mutta siinäkin on riskinsä olemassa..

sekin olisi tietysti vaihtoehto Asia on vain niin, että talo on perintöni (narsku vihaa sitä) ja omistan sen yksin. Avioehtomme oli täysin poissulkeva eli laillisesti en edes joudu asiasta kinaamaan.
Pelottaa vaan, että jos heittäydyn hankalaksi (vaihdan lukot, lähden tieheni tms.) niin sohva-asukki polttaa koko mökin ihan vain kiusaksi. Toivottavasti ei kuitenkaan niin, että olemma lapsen kanssa siellä sisällä.

Kun lähdin turvakodin kautta pois kotoa, exä uhkas polttaa kaikki lasten ja mun tavarat ja koko talon. Eipä ole vieläkään sitä tehny, mutta epätoivossa on helppoa uhkailla. On nimittäin hallitsevalle persoonalle kova paikka, kun käskytettävä lähtee. Viimeisiä keinoja on saada houkuteltua takaisin omaisuuden ja muun tärkeän asian avulla. Älä luovuta, sulla on parempi elämä tiedossa. Mutta lähteä sun täytyy ennenkuin lapset alkaa oireilee. Tsemppiä!