KESKUSTELUFOORUMI

Tämä on monelle teistä varmaan samaa,vanhaa tuttua juttua,mutta mulle uutta.Tulee ehkä pitkähkö stoori mutta jonnekkin on pakko purkautua.Koittakaa jaksaa lukea ja antaa tukea/kommentteja.
Kaikki alkoi siitä kun rakastuin ensisilmäyksellä mieheen ja tunen oli ilmeisesti hänellä samanlainen.Suhde eteni nopeasti ja olin taivaassa.En voinut uskoa,että kaiken paskan jälkeen ,mitä olin kokenut edellisissä suhteissa, voisin löytää ihmisen,jonka kanssa tuntui kaikki sujuvan kuin tanssi.Olin ihan huumassa ja sekaisin.Hän soitteli ja laittoi viestejä jatkuvasti, kuunteli ja vaikutti tosi empaattiselta ja rehdiltä tyypiltä. Sitten hän päätti myydä oman asuntonsa, josta jäisi rahaa yhteiseen elämiseen ja halusi muuttaa luokseni.Ok,tämä oli mielestäni hienoa ja hyvinkin sopivaa.Alussa oli ihanaa,seksi oli taivaallista ja muutenkin miellä oli mukavaa.Naurettiin paljon ja käytiin yhdessä eri paikoissa.Pikkuhiljaa kaikki on muuttunut.Mun itsetunto on kadonnut olemattomiin, olen lihonut, takana itsariyritys, jonkun verran terapiaa ja masennuslääkitys. En kuulemma oikein osaa mitään, en siivoa kotia tarpeeksi usein/hyvin.Jos minulta unohtuu vaikka kahvikuppi pöydälle niin hän kysyy siitäkin,että "mitä tää tekee tässä" En tule toimeen ihmisten kanssa (minä, jolla on aina ollut positiivinen asenne ihmisiä kohtaa ja hyviä ystäviä, joita rakastan).
Tiedän,että hän on puhunut asioitani yhteisille tuttaville.Seksi on nykyään sitä,että olen se tyhjennysastia.Kaikki asiat tapahtuvat hänen aikataulunsa mukaisesti.Hänelle tulee karhukirjeitä eri instansseilta jokaikinen päivä ja asiat ovat muka "hoidossa". Olen ottanut lainaa, jotta sain hänen erään ison maksunsa maksettua, nyt hänellä ei ole enää autoakaan eli ajaa minun toisella autolla yms yms.Epäilen itseäni,että olen hullu,vainoharhainen, ruma ja kyvytön tekemään yhtään mitään.Jos haluan keskustella asioista ja suhteestamme, se on "jatkuvaa jauhamista", jota hän ei kuuntele.Puhelimessakaan se ei onnistu,koska katkaisee puhelun. Ei halua kertoa totuutta omista raha-asioistaan minulle. Ei maksa vuokraa,ostaa kyllä ruokaa...Muiden ihmisten mielestä hän on todella ihmeellisen mukava ja ihana ja kätevä mies.Mä olen jotenkin ihan loppu tähän ja mietin,onko hänella narsistisia piirteitä vai olenko mä niin hullu,että vaan kuvittelen.Itseasiassa tahtoisin vaan kuolla pois.Olen nyt muutaman kerran kehoittanut häntä muuttamaan mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta.Muutamat tuttavuussuhteetkin ovat menneet poikki:( Itse käyn töissä ja hoidan kotia ja yitän harrastaa jotain mutta alkaa tuntua siltä,etten uskalla mennä oikein minnekkään,koska olen niin onneton ihminen.Elämänpiiri on hänen jälkeensa supistunut,itsetunto nolla, lääkkeet pelissä,masennusta.Eikä noita ollut ennen hänen tapaamistaan.Lohduttakaa nyt jotenkin,tämä on ihan kamalaa.Tai sanokaa sitten,että se olen minä, jolla päässä viiraa.Kumpikin helpottaisi kovasti. Kiitos,jos jaksoit lukea ja ehkä vielä kommentoida tai kysyä jotain.

Lisäksi pahinta on se,että rakastan tuota ihmistä vielä.Silloin kun asiat on hyvin,ajattelen ja toivon,että ne säilyisivätkin niin mutta aina tulee takapakkia.Ihan naurettavaa,että aikuinen ihminen on taantunut tälle tasolle.

Kuulostipa osittain tutulta. Minun ex-mieheni on narsisti ja jätin hänet maaliskuussa, enkä ole katunut.
Yritä hankkia tietoa narsismista, tieto lisää tuskaa, mutta se antaa myös varmuutta ja voimaa. Netistä löytyy valtavasti tietoa esim. hakusanoilla narsisti parisuhteessa.
Tuo, että sinulla on paha olla suhteessa on merkki siitä, että suhde ei ole sinulle hyväksi. Minusta sinun kannattaisi oman ruumiillisen ja henkisen hyvinvoinnin takia tehdä päätös suhteen lopettamisesta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni

Kuulostaa hyvin tutulta. Samat asiat kokenut. Ja lähtenyt oman hyvinvoinnin ja itsetunnon menetyksen vuoksi. Annoin monia mahdollisuuksia ja yritin keskustella asioista. Mutta viimeinen annettu mahdollisuus kesti 3.5 vuotta, jonka aikana itse paloin loppuun. Ei jaksanut enää, kun omilla sanomisilla ei ollut enää toiselle mitään arvoa. Päätös sinunkin on itse tehtävä, ei se helppoa ole, mutta siitä selviää. Elämä on niin lyhyt.

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut... Piti lukea monta kertaa ja todella, niinkuin minun kynästä.
Jos haluat kirjoitella yksityisesti niin laita yksäriä

Hei, kun lähtee johonkin niin vaihda lukot ja nosta tavarat ulos. Mitenkään muuten et pääse eroon. Kohta olet sinäkin veloissa ja makselet velkoja. Tsemppiä ❤

Minäkin olen samaa mieltä muiden kanssa. Heti kun olet valmis eroon vaan kylmästi. ja vaihda vaikka tarvittaessa puhelinnumerot ja laita estot päälle joka paikassa. Teillä ei ole sen jälkeen mitään syytä olla yhteydessä.

SE vaatii aikaa parantua, mutta se on sen arvoista, kun jäisit sitkeään suohon pyörimään ja lopulta "hukut" sinne.

Paljon voimia.

Muista vaikka tekisit mitä tai olisit erilainen muuttaisit itseäsi, hän ei muutu.

Hei taas ja kiitos kommenteista. Aluksi sellainen asia,että en saa lähetettyä privaviestejä eli olen siis ilmeisen onneton tämän homman kanssa:)
EIlen tuli mitta täyteen miehen suhteen ja taas pyysin häntä lähtemään.Ei tapahtunut mitään.Menin hänen kaapilleen ja otin ensimmäisen laukun,johon olisin pakannut tavaroita niin hän hyökkäsi huoneeseen ja aikoi lyödä. Kuulemma ei ole mitään asiaa koskea hänen tavaroihinsa.AIka pelottavaa sinänsä,koska olen kokenut erittäin väkivaltaisen lapsuuden.Sanoin hänelle,että miksi ihmeessä hän tahtoisi lyödä ja että en halua kotonani pelätä lapsuudesta johtuen.Ja kappas.käski katsomaan peiliin, miksi isä on minua hakannut....on kuulemma varmaan ihan oma syyni.Siis 5-vuotiaan pahoinpitely ja siitä eteenpäin vuosia onkin lapsen vika.
Pakko sanoa,että aika sanattomaksi vetää.Että näin.Ihminen,jota rakastin ,onkin muuttunut ihan toiseksi.

Siis hyvänen aika - olen lukenut täältä kaikkien tarinoita järkyttyneenä ja sympatiat ovat kaikkien teidän puolella jotka olette tällaista kokeneet.

Muistutan kaikkia siitä, että väkivalta ei koskaan ole sitä kokeneen syy. Vaikka miten olisi ärsyttänyt toista, se, joka lyö, on aina itse tehnyt sen valinnan olkoonkin, että kyseessä olisi persoonallisuushäiriö joka ei sinänsä ole sitä sairastavan vika. Se ei kuitenkaan muutu mihinkään, että aikuinen ihminen vastaa aina omista valinnoistaan. Aina. Ja kukin voi aina tehdä sen valinnan että kävelee pois kimppuun käymisen sijaan. Se nyt on vaan lakiinkin kirjattu että väkivalta on kielletty. Koskee ihan kaikkia.

Tsemppiä <3

Mulla tuo sama etten ole tullut toimeen ihmisten kanssa siitä asti kun olen ollu mieheni kanssa. Olen alkanut pälyilemään,olemaan jatkuvasti varuillani ja kuulostelemaan mitä mikäkin kommentti oikein tarkoittaa ja milloin minua vastaan taas kuittaillaan.

Olin ihanan ystäväni kanssa taannoin iltaa viettämässä ja hän on erittäin positiivinen ja muutenkin hyvä tyyppi. Siinä illan aikana tunsin että minussa on jokin mennyt vinksalleen koska oletan koko ajan jotain pahaa muista ihmisistä. Tuntui pahalta koska pelästyin että levittäisin olemuksellani muihin negatiivista oloa. Sen jälkeen yritin suhtautua luottavaisemmin ja hyvää odottaen koska se vaan ei ole tervettä odottaa aina pahaa. Tällaisia sivuvaikutuksia N:tin kanssa olemisesta on minulle tullut ja haluan niistä eroon,uskoa taas edes vähän.