KESKUSTELUFOORUMI

Erosin vaimostani 3 vuotta sitten ja minulla on yhteishuoltajuudessa 9 vuotias lapsi. Vuosi eron jälkeen tapasin itsenäni yli kymmenen vuotta nuoremman naisen. Suhde eteni nopeasti ja 4-5 kuukauden päästä hän käytännössä alkoi asumaan minun kanssani yhdessä. 'Oireita' alkoi tulla vähitelleen muuton jälkeen. Huonekalut ja vaatetus piti vaihtaa hänen mieleisekseen (ei sillä että ne olivatkaan täysin 10 arvoisia). 8 kuukauden seurustelun jälkeen alkoi tulla ihme kohtauksia: raivoa pienistä asioista, mielen muutoksia, huomion kerjäämistä mielialavaihteluilla, 11 kuukauden päästä seurustelun aloittamisesta hän kävi ensimmäisen kerran kimppuuni. Meillä oli n. 4 kk jakso satunnaisia tappeluita, joka on nyt toistaiseksi loppunut. Raivokohtauksen toimintaa saattaa olla esineiden rikkominen, autolla erittäin kovaa kaasuttelu tai pelkästään kova huutaminen.

Hän alkoi syyttämään minua 'meidän elämän pilaamisesta', koska olen menettänyt puolet rahoista avioerossa sekä tehnyt 'tärkeät asiat' ex-puolison kanssa (avioliitto, lapsi). Satunnaisesti on outoja kohtauksia kuten raivoa, surua, jne. Hän alkoi myös kontrolloimaan mitä vaatteita lapseni pitää päällä, mitä vaatteita palautetaan äidille ja mitä pidetään meillä. Pahinta myrkkyä on minun yhteydenpito ex-puolisooni (joka on 100% lapsen tarpeisiin). Hän lähtee mukaan jokaiseen mahdolliseen lapsen vaihtotilanteeseen ja on erittäin suuttunut jos juttelen ex-puolison kanssa minuutteja. Hän kontrollio mielipiteitäni suuttumalla, suremalla tai väittelemällä jos olen eri mieltä hänen kanssaan.

Hän on myös alkanut 'eristämään' minua aika salakavalasti. Asumme minun aluperäisessä kodissa ja pihapiirissä on ex-puolisoni kavereita. Ex-puoliso käy heillä satunnaisesti ja sen vuoksi hän on alkanut syrjimään naapureita. Se on ilmennyt siten, että minulle syötetään koko ajan pientä negatiivista ajatusta naapureista (jotka ovat olleet hyviä ystäviäni) ja itse hän 'mullistelee' naapureille tervehtimättä. Tilanne kärvistyi kun naapuri nosti kissan pöydälle hänen käytöksestään. Minä puolustin raivoisasti avo-puolisoani ja pistin välit poikki naapureihini. Tähän havahduin enkä ole uskoa itseäni!

Olen ymmärtänyt että hänellä on aikaisemmin ollut masennusta ja kiusaamista. Lapsena hänen äitinsä on ilmeisesti pahoinpidellyt häntä. Mitä mieltä olette tilanteesta?

Tuo naapureille raivostuminen on ensimmäinen ulkoinen 'kontrolloimaton' merkki siitä että minäkin alan oirehtimaan. Mitä minulle on tapahtumassa?

Minusta vaikuttaa todellakin natsistisen ihmisen käytökseltä.
Eikö olekin hirveä pettymys kun tajuaa minkälaiseen ihmiseen.on langennut?
Jaksamista. Koita päästä eroon mahdollisimman pian.

Venica kirjoitti:Minusta vaikuttaa todellakin natsistisen ihmisen käytökseltä.
Eikö olekin hirveä pettymys kun tajuaa minkälaiseen ihmiseen.on langennut?
Jaksamista. Koita päästä eroon mahdollisimman pian.

Hirveä pettymys ja todella hämmentävää. On myös paljon ihania hetkiä sekä tilanteita joissa epäilee että manipuloidaanko minua vai ei. Viimeaikoina hän on ollut rauhallisempi, 'paremmalla tuulella'. Onko tämä vain uusi vaihe?

Niitä vaiheita on, heti kun haistaa, että alat miettimään tilannetta tai etääntymään alkaa kiltti vaihe/hurmausvaihe, jotta saa sut taas pihteihinsä. Nyt vaan akka äkkiä pihalle! Narsisti ei muutu koskaan, aiheuttaa vaan suurta kärsimystä sinulle ja lapsellesi. Lapsesi on henkisesti suuressa vaarassa narsistisen ihmisen kanssa. Joudut olemaan todella tiukkana kyllä, narsisti pistää hanttiin eikä lähde suosiolla!

Voisi ajatella näin, että lähtökohtaisesti, jos parisuhteessa ikäero on 10 vuotta, niin jommalla kummalla saattaa olla persoonallisuushäiriö. Mielestäni muijasi ei kuitenkaan tuon kirjoituksen perusteella osoita omaavansa narsistista, tai epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä. Aloituksen perusteella lähtisin ehkä miettimään joko epävakaata, huomionhakuista, tai riippuvaista persoonallisuutta.

Narsistiset ja epäsosiaaliset, mutta myös huomionhakuiset ja epävakaat naiset ovat yleensä kovempia luita, kuin tämä sinun kuvauksesi.

Veikkaan ehkä vahvimmin epävakaan persoonallisuushäiriön terveempää muotoa, ns. impulsiivista muotoa aka "pikku rajatilaa". Mutta tarkan diagnoosin tekeminen tällaisen perusteella ei ole mahdollista.

Epävakaan persoonallisuushäiriön vaikeampi muoto on naisella sellainen, että hän kokee normaalit miehet narsisteiksi ja muodostaa läheisriippuvuussuhteen narsististen ja psykopaattisten miesten kanssa. Tyypillistä on, että tällainen nainen vaihtaa miestä puolen vuoden välein ja leimaa kaikki miesystävät narsisteiksi ja ottaa poliisin ja terveydenhuollon mukaan miesten lyömiseen... kun nainen lopulta löytää itselleen psykopaattiäijän, hän ei päästä ukosta irti, vaan jää kiukuttelemaan sen lahkeeseen ja sietää hyväksikäyttöä loputtomiin. Nämä naiset ovat yleensä bi-seksuaaleja.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö naisella on sellainen, että sulla olisi tässä vaiheessa HIV ja taskut tyhjänä ja nainen jonkun adoniksen kanssa Tyynenmeren saarilla lomailemassa sinun rahoilla.
Foxilta tulevassa Good Behaviour sarjassa päähenkilö Letty Rainesilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Sarjassa Lettyn persoonallisuus on poikkeuksellisen tarkasti ja oikeaoppisesti kuvattu, kannattaa katsoa sarjan jaksot alusta lähtien.

Olen kyllä hyvin eri mieltä saviolan kanssa. Ensinäkin mun mielestä meidän tehtävä ei ole epäillä onko joku narsisti vai ei. Kyllä tänne päätyvät ovat jo selvittäneet asioita ja tietävät minkä kanssa ovat tekemisissä. On riittävän rankkaa muutenkin, että tarvitsee täällä vielä puolustella itseään. Viestistä sai kuvan, että epäilisit kirjoittajaa itse narsistiksi, tuskin tarkoitit tätä?

Meidän tehtävä on tukea, ei epäillä ja arvostella.

Toinen asia, narsisteja on hyvin eri asteisia. Tietyt piirteet ovat samat, mutta erojakin on. Eikä meistä kukaan voi ylipäätään sanoa, että tuo on narsisti ja tuo ei, voi vain arvailla, koska narskuhan ei mene hoitoon. Fiksu narsisti käyttäytyy täysin eri tavalla, kun tyhmempi lajitoverinsa ja psykopaatti on ihan oma lukunsa. Tuskin on kahta identtistä narskua, kuten ei miutenkaan kahta samanlaista ihmistä. Eletty elämä vaikuttaa siihen mikä meistä kasvaa, ihan samanlailla narskuunkin.

En pyrkinyt tässä diagnosoimaan aloittajaa, vaan toin tähän esiin omia näkemyksiäni aloittajan kuvauksesta näiden eri persoonallisuushäiriöiden suhteen ja pyrin sitäkautta tukemaan aloittajaa.
Mielestäni on mahdollista, että tällä kuvatulla naisella on narsistinen persoonallisuushäiriö ja lienee selvää, että hänellä on jokin persoonallisuushäiriö. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että kun kyseessä on narsistinen, tai epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, niin etenkin noin pitkään jatkuneessa suhteessa tilanne on 99% tapauksista se, että se toinen osapuoli on näennäisesti riippuvainen tästä narsistista/psykopaatista/sosiopaatista ja tämä narsisti/psykopaatti/sosiopaatti menee miten tahtoo ja pettää jne. Aloituksen tapauksessa nainen tuntuu olevan epätoivoisen riippuvainen aloittajasta. Tällä perusteella uskoisin näin yleisellä tasolla, että naisella olisi mieluummin epävakaa, tai riippuvainen persoonallisuus.

Eroavaisuuksia kuitenkin on, kuten sanoit ja esim. narsistisen persoonallisuushäiriön sisällä on paljon vaihtuvuutta. Jotkut ovat lähellä psykopaattia ja jotkut ovat melko passiivisia ja huomaamattomia.
Sitten on vielä sellaisia, kuten epäluuloinen persoonallisuus jne.

Jos aloittaja hakee vastausta kysymykseen, onko naisella narsistinen persoonallisuushäiriö, niin minun vastaukseni on, että kuulostaisi siltä, että naisella on jokin persoonallisuushäiriö, mutta ei välttämättä juuri narsistinen persoonallisuushäiriö.

Sen verran voisi oikeastaan vielä kommentoida, että tämä juttu lapsena pahoinpidellyksi tulemisesta on sellainen asia, minkä todenperäisyyttä kannattaa miettiä.
Itsellä on kokemuksia naisista, joilla on takanaan "surullinen tarina". Tämä tarina ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tällaisella tarinalla tämä henkilö pyrkii oikeuttamaan omaa käyttäytymistään toisen silmissä ja hakemaan sääliä. Kun toinen säälii, niin nainen saa samalla siimaa toimia häiriintyneellä tavalla.

Olen samaa mieltä saviolan kanssa, tarina lapsuuden koettelemuksista voi olla valhetta. Nämä on niin kovia paskanjauhajia kun olla voi. Tää mun häirikkö narsisti kertoi mulle semmoisen tarinan, että itkin kun kuuntelin, se oli niin surullinen. Jälkeenpäin kuulin, että ihan sontaa koko juttu. Sitten sitä alkoi tulla jo niin paljon, ettei voinut enää uskoa yhtään mitään. Kaikki oli ollu niin sairaita, siinä perheessä ei ollut tervettä ihmistä eikä eläintä. Meni ihan överiksi. Kaikilla ollu joku henkeä uhkaava sairaus, josta oli sitten ihmeellisesti selvitty paitsi elukat, niitä on menny muutamassa vuodessa kuulemma kuka mihinkiin sairauteen ihan nuorella iällä ja taas on sairas elukka kotona. Sekin varmaan kohta kuolee