KESKUSTELUFOORUMI

Olen täällä sivulla vieraillut noin vuoden verran.

Tapasin Hänet viime vuoden toukokuussa, salamarakkaus, avoliitto, pikakihlat. Hän lahjoi ja romantisoi mut aivan pyörryksiin. Puhui ja puhui, kuinka tarjoaa parhaat mahdoliliset puitteet mulle ja mun lapsille. Tekee kaikkensa että me ollaan onnellisia. Minä jätin työni, harrastukseni, asuntoni, lasten koulut, harrastukset, vuoroviikkosysteemi, kaikki, ja muutin jälkikasvuni kanssa toiselle paikkakunnalle miehen luokse.

Helvetti alkoi samana päivänä kun viimeinen muuttokuorma oli kannettu sisään. Miehen mielenkiinto mua kohtaan loppui kuin seinään. Se joka aiemmin ei voinut pitää näppejään irti, ei koskenut enää edes pyydettäessä. Se joka halusi niin kovasti olla maailman mahtavin isäpuoli, ei ottanut lapsiin kontaktia. Kävi töissä, tuli kotiin, nukkui 3 tunnin päiväunet, pelasi pleikkaria tai hyppäsi muissa harrastuksissa. Ja viikonloput viihteellä.

Viikonloput viihteellä tarkoittaa sitä että syödään huonosti, juodaan paljon, käydään baarissa, tullaan kotiin jatkoille, laitetaan musiikit soimaan ja jatketaan juomista. Pisimmillään seuraavaan päivään ja iltapäivään. Niin kauan, että sammuu. Joko yksin tai samanlaisten ongelmakäyttäjäkavereiden kanssa. Luoja tietää miten pelkään viikonloppuja. Niihin on mahtunut fyysistä väkivaltaa, karkuunlähtöjä, olen lähtenyt lasteni kanssa jo ennalta pois, en jäänyt odottamaan hänen paluuta.

Raivarit alkoi yhteenmuuton aikoihin. Aluksi oli kauhean mustasukkainen, nykyään olen hänelle niin hyödytön ettei ole sitäkään. Harrastaa niin täydellistä välinpitämättömyyttä. Ei koske, ei katso. Yritän puhua, Turhaan, tiedän.

Parisuhteesta puuttuu yhteinen tekeminen, seksi, läheisyys, luottamus, turvallisuus, välittäminen, huolenpito, rakkaus. Minä pyöritän kodin yksin. Lapset yksin. Koiran, joka ostettiin yhdessä, yksin. Ei ole olemassa keinoa millä saisin läheisyyttä. Seksi on kanssani vastenmielistä.

Olen laittanut hanttiin, taivas tietää kuinka paljon olen laittanut, puolustanut omia rajojani ja oikeuksiani. Nyt alkaa olla voimat loppu. Ja silti se saa jotenkin mut aina jäämään. Vihaan sen ilkeää pistävää katsetta, kuinka sen kasvonpiirteet ja koko olemus muuttuu yhtäkkiä. Vihaan sitä millä äänensävyllä ja kuinka ilkeästi se puhuu mulle. Syyllistää, syyllistää loputtomiin.

Ja sitten kun poistutaan kotoa, vedetään parempaa päälle ja naamaria päähän. Unelmavävy, tyylikäs, kohtelias, aikaansaava, menestyvä, varakas supliikkimies. Oksettaa mennä kotiin, kun tiedän että kolmessa sekunnissa tuo ihminen muuttuu ihmishirviöksi joka piereskelee mun edessä, muistuttaa joka päivä siitä kuinka hän haluaa musta eroon, mahdollisimman kauas, pilaan sen kesäloman ja kaiken muunkin ajan, oon vittumainen ja hankala ja hän ei mua jaksa enää. Eikä silti päästä menemään.

Minä yritän pysyä mukana, vaikka en kyllä todellakaan tiedä miksi.

Todellakin klassinen tarina. Samalla kaavalla itsellänikin, ehkä sillä erolla, että puhuu rakkaudesta, mutta teot on muuta. Omat lapseni juuri aikuistuneet, mutta traumatisoituneet ja oireilevat esim. masennuksella ja syömishäiriöillä. Yhteinen lapsi itkee, että haluaisi kuolla. Nyt olen salaa hankkinut oman asunnon ja sekavin tuntein järjestelen muuttoa salaa. Tukihenkilö olisi tarpeen, koska vastassa voi olla vielä mitä vaan. Mutta toiveet on korkealla.

Aloittajalle, älä missään nimessä laita mihinkään talolainoihin enää nimeäsi!
Tuo on vain narsistille imagon kohotusta ja syy saada sinut sitoutumaan häneen tiukasti rahallisesti, että on vaikea lähteä. Narsisti haistaa kyllä muutoksen sinussa ja ennakoi lähtö aikeita.

Maijalle voimia irtaantumiseen ja toivottavasti lapset toipuu ja toipuukin, kun haet niille apua ja valvotut tapaamiset, jos niitäkään kun lapset noin oireilee.

Aloittajan tarina on lähestulkoon samanlainen kuin omani. Keväällä tavattiin, syksyllä muutin miehen luo. Ja siihen loppui kaikki kiva. Omat lapseni jo aikuisia ja onneksi nuorimmainenkaan ei halunnut muuttaa mun mukana. Sen jälkeen kun muutin miehen luo, sain tehdä kaikki kotityöt yksin, omien töideni lisäksi (teen töitä kotona). Mies tuli töistä, otti viinipullon, tabletin ja meni sohvalle. Klo 18-19 ei saanut puhua kun tuli emmerdale, sen jälkeen uutiset ja edelleen piti olla hiljaa. Klo 20 hän meni nukkumaan, juotuaan ensin litran viiniä. Tätä jatkui koko talven, tai jatkuu edelleen, tosin emmerdale on katkolla.

Täys seksittömyys alkoi vuoden alusta. Toisille naisille soitteli päivittäin (multa salaa), sekä vei heitä kahville ja syömään. Antoi heille sen mikä olisi kuulunut mulle. Yritin saada häntä puhumaan, siinä onnistumatta.

Mitään en osannut tehdä oikein. Jossei muuta niin uunitkin lämmitin väärään aikaan. Olin pelkkä talonmies!

Toukokuussa tein päätöksen, että lähden. Hain asuntoa toiselta paikkakunnalta ja sainkin sen kesäkuussa. Muutosta kerroin hyvissä ajoin. Miestä ei kiinnostanut mun osoite eikä muukaan muuttoon liittyvä. Vein tavaroita kolmen viikon ajan. Sit yks kaunis päivä mies sanoi olevansa yön pois, ja minä pakkasin ja muutin kaikkine loppuine tavaroineni pois. Otin myäs lemmikit mukaan, koska mies ei kohdellut niitäkään hyvin.
Seuraavana aamuna kun hänelle selvis että olinkin oikeasti muuttanut pois, alkoi uhkailu lakimiehellä. Olen kuulemma velkaa syömisistä, juomisista ja tavaroideni varastoinnista. Sekä sähköstä, koska olin huonosti lämmittänyt puilla ja patterit menneet päälle.

Nyt olen omassa kodissa ötököitteni kanssa. Mielialat vaihtelee, koska syyllistämistä oli ja on niin paljon. Itsetunto pakkasella, mutta olen hengissä, enkä edes kerinnyt ottaan turpaani, vaikka siitä mua varoiteltiin. Odotan aikaa, ettei sillä miehellä ole enää sijaa mun ajatuksissa.
Se miten lähdin ei ollut tapaistani, mut en nähnyt muutakaan keinoa. Tsemppiä kaikille saman kokeneille, ja oikein lämmintä ja seesteistä kesää!

Smart69, teit ihan oikein, ei narsistin kanssa pysty puhumaan tai sopimaan mitään. Kaikki jää roikkumaan ja selvittämättä. Ei voi muuta, kun paeta ja pelastaa itsensä. Syyllistämistä olet saanut kestää enemmän kuin tarpeeksi, älä syyllistä itse itseäsi. Voimia ja tsemppiä uuteen elämään ❤

Narsistin peruskaava on, kun yksi on valloitettu ja saatu satimeen.. Uusi valloitus alkakoon.. samalla kaavalla.. Valloitusten tarkoitus on pönkittää narsistin olematonta egoaan ja varmistaa, että jos edellinen häippäsee, niin uusi on jo hommattuna.

Joo, tutun kuuloinen tarina. Aloittajalle sanon, että lähde nyt hyvä ihminen tuon luota pois äkkiä. Ei tosiaan saa mennä mukaan mihinkään asuntolainaan tms. vaan alat katselemaan salaa omaa kämppää. Tee vittumainen temppu ja jätä äijä niin, että ei saa tietää muutosta etukäteen, eikä jälkikäteen. Osoite salaiseksi ja puhelinnumero salaiseksi.

Tuttavanaisellani oli suhde, joka noudatti juuri tätä tässä ketjussa kuvattua kaavaa. Suhde päättyi siihen, että narsistimies muutti yhtäkkiä toiselle puolelle Suomea nuoren, kauniin naisen luo asumaan. Tuttavani masentui pahasti ja tappoi itsensä.

Mä en ymmärrä tätä kuviota. Mua on kuitenkin nimenomaan miehen puolelta uhkailtu erolla päivittäin noin 6kk ajan?
Pakkaa kamppees ja lähde.
Painu v*ttuu minun elämästä.
En halua tehdä sun kans mitään kun ei kiinnosta.
Nyt teit viimeisen temppus (tapasin ystävääni kun mies oli ryyppyreissulla)

Kyllä mä lähdenkin. En jaksa roikkua tässä epävarmuudessa että saan joka päivä pelätä jäänkö lasteni kans asunnottomaksi. Koitan pysyä vahvana vaikka jokainen päivä on selviytymistä. Oksettaa koko ajan. Ahdistaa ja on paha olla.

SE on paha olo. ja se tuntuu pitkään. Kyllä se helpottaa, vaikka se paha olo saattaa ajoittain palatakin. Mutta se on parempi ratkaisu ja alat huomaamaan, että sinun on pikku hiljaa parempi olla. Jos jäät riudut. ja lapsesi kärsii.

Täällä sitä vielä ollaan. Taloasiat on haudattu - onneksi. En silti ole saanut rohkeutta ja voimia lähtemiseen. Mies irtisanoutui töistä, tilanne on kärjistynyt niin että päivästä toiseen vaan huudetaan ja riidellään. Eilen viimeksi yritin toimia sillanrakentajana - turhaan. Lähdin lasteni kanssa pois kotoa muutamaksi tunniksi että mies saa levätä. Tultii takaisin, sain huudot siitä ettei hän tuollaisesta 3 tuntisesta tule miksikään. Huokaus.