KESKUSTELUFOORUMI

On pieni hätä, tai siis suuri hätä, kuten arvaatte. Ensiksi, en aio kertoa koko tarinaa, koska siinä on liikaa (hirvittäviä) yksityiskohtia, ja koska etenkin tarvitsen mielipiteitänne siitä, miten etenen, jotta edes jotenkin saan elämästa otteen uudelleen. Siis lyhyesti:
Asuin ulkomailla, aikalailla lähialueilla kuitenkin, olin ostanut sieltä asunnon. Mies ilmestyi elämään aika pian, erittäin hurmaava, sosiaalisuuden kristallipala. Minua varoiteltiin, en uskonut. Epäilin kyllä, kun kaikki pienetkin sopimukset näyttivät helposti jotenkin vaan ’unohtuvan’. Sain tietää muista suhteista. Sain tietää, että hänellä on lapsi (vaikka hän oli erityisesti sanonut ettei ole), rahaa hän tarvitsi minulta jatkuvasti, aina erilaisin syin. Samaan aikaan hän esittäytyi menestyvänä miehenä jopa omille vanhemmilleen. Asuntonsa menettetyään (jälleen kerran, sain tietää jälkeenpäin) hän muutti asumaan asuntooni oikeastaan minulta kysymättä. Helvetti alkoi. Väkivaltaa, riitoja, joissa sain pelätä henkeni edestä, hän uhkasi tappaa minut useaan kertaan, lukitsi minut ulos, kidutti etenkin herättämällä minut kerran tunnissa jotten voisi nukkua niinä monina öinä, jolloin käperryin sohvalle tietokone käsillä ja kännykkä piilotettuna vaatteisiin, lompakko jemmassa alakerran nakkikioskissa, jossa tiedettiin ongelmasta. Epäluotettavuus tietenkin: en voinut enää pienimpäänkään lupaukseen luottaa, en suunnitella mitään, koska varmuutta hänen tulemisistaan ei ollut koskaan. Hän kiristi minut sijoittamaan viimeiset rahani ’meidän yhteiseen yritykseen’, jonka tein. Kaikki lupaukset loppuivat, kun rahani olivat jo siirretty. Ja helvetti syveni. Kaikki oli minun syytäni, projisointi ja manipulointi oli tukahduttavaa jokapäivää. Olin huora, idiootti, takulla arvaatte mitä kaikkea muuta. Pahoinpitelyä, mustelmia.
Lopulta pakenin. Muutin pois siitä maasta. Ja jätin miehen sinne asuntoon, jossa edelleen on lähes kaikki mitä omistan. Sain töitä ja pakenin työhön, en halunnut ajatella. Nyt minun on kohdattava asia uudelleen, kaksi vuotta on kulunut ja asunto olisi pakko myydä. En uskalla mennä sinne, pelkään ihan hirvittävästi. Tiedän, että lähes kaikki on varmaan tuhottu ja kämppä on sikolätti, mutta se on silti minun.
Kuinka uskallan kohdata tämän uudestaan? Mitä teen? Olen ollut yhteydessä häneen ja kertonut, että haluan myydä asunnon, yrittänyt ’ystävä’-linjaa. Hän uhkailee minua oikeudella ja ties millä. Vuokrasopimusta meillä ei ole. Vuokraa hän maksaa milloin viitsii (olen saanut neljä maksua kahden vuoden aikana, joka on noin kymmenesosa siitä mitä mies lupasi). Lääkärintodistus pahoinpitelystä minulla on. Rikosilmoitusta en koskaan jaksanut tehdä. Olen hyvin onneton ja pelokas, vaikeaa luottaa keneenkään. Useina palasiana siis. Joten jokainen neuvo on nyt hyvin arvokas. En ole kyennyt kertomaan totuutta kenellekään; olen korkeasti koulutettu ja kaikki luulevat, että olen menestyksekäs ja kykenevä. Ja silti olen niin epä-menestyksekäs ja kykenemätön, että olen tässä edellä kuvatussa tilanteessa.

Niin, no mies on todennäköisesti tällainen väkivaltainen narsisti/sosiopaatti/psykopaatti. Tuollainen henkilö on erittäin vaarallinen asuinkumppanina ja on hienoa, että pääsit miehestä eroon.
Tällaisissa tapauksissa tekisi mieli ehdottaa, että "voin tulla tappamaan miehen ja kätkemään ruumiin... paluu Suomeen, eikä poliisi keksi tekijää koskaan", mutta jos nyt ei kuitenkaan.
Äijänhän voi kyllä heittää sieltä ulos alasti ja kaikki tavarat, mitä asunnossa on, jää sinulle. Jos auto löytyy, niin mies antaa auton kiltisti sinulle, kirjoittaa paperit kuntoon pyssyn piippu ohimolla. Luultavasti tekisin itse näin, jos tällainen tapaus tulisi eteen.

Jos laitat asunnon myyntiin, niin kai sen miehen on sieltä pakko poistua, kun uudet asukkaat tulevat. Ennen sitä voit hakea tavarat... kaikki, mitä asunnossa on sisällä...

Suurkiitos viestistä Saviola: ilahduin kovasti, kun näin saan tukea ja neuvoa myös. Tiedän, että ainoa keino on saada se ihminen ulos asunnosta, eikä hän siihen suostu ilman pakkoa. Sen pakon voi kyllä järjestää soittamalla poliisille, koska asunto on tosiaan yksinomaan minun eikä hänellä ole vuokrasopimusta. Käytännössä en vain uskalla hoitaa asiaa yksin, koska mies on tosiaan vaarallinen, raivotessaan rikkoo joka tapauksessa tavaroita ja tiloja eikä aina kaihda eläviäkään kohteita. Olen miettinyt, että kustantaisin matkan sinne pääkallopaikalle jollekulle, jota valmistaa siihen, mitä odotettavissa on, sellaiselle tukihenkilölle siis. Läheisten ystäviäni en tohtisi näkevän sitä hirveyttä. Hilpeä riemuloma se ei tule olemaan, mutta jos miehen vain saisin pois asunnosta, olisi edessä huomattavasti helpompi elämä, loma painajaisista siis myös minulle itselleni.

Muuten, yksi varsin hyytävä piirre tässä narsku-paatti –tapauksessa on se, että hän alkaa pian valehdeltuaan ihan todella uskoa omiin valheisiinsa. Nyt hän esimerkiksi väittää, että asunto on hänen (ja käy tosiaan yhtiökokouksissa ihan sen omistajana konsanaan jne). Naurettavaa tietenkin, mutta kertoo siitä, että henkilö elää hyvin vinksahtaneessa maailmassa, jossa totuuden ja epätoden eroa ei oikeastaan ole samalla tavalla kuin ’normaaleilla’ ihmisillä. Hänelle ne valheet ovat totta; kun hän väitti, että olen esimerkiksi huora, hän todellakin uskoi, että paetessani kotoa menin siis ihan konkreettisesti myymään itseäni ja itki sitä puhelimessa äidilleen ja muille. Jonka jälkeen äiti tietysti torui minua, huora-tyttöystävää vaikkei itsekään enää ihan kaikkea pojassaan enää jaksanut...Jne jne.

Mutta kiitos Saviola! Ja muutkin, jaksakaa.

Veikkaan, että mies ei tule viemään juttua oikeuteen, vaikka heittäisit sen ulos. Kyseinen henkilö on elänyt sinun taloudellisen tuen varassa ja on täysin persaukinen. Ei hänellä ole varaa asianajajaan, eikä hän ole valmis satsaamaan sellaiseen. Hän käyttää rahansa mieluummin viinaan, naisiin, tai uuteen autoon, kun rahaa saa.

Ole yhteydessä poliisiin ja selvitä tilanne, ole yhteydessä myös taloyhtiön isännöitsijään yms ja kerro tilanne. Kerrot, että asuu siellä luvatta, olet käskenyt poistumaan. Vaihdata lukot!! Avamia ei äijälle anneta. Ei voi mitään, kun lukot on vaihdettu, ei pääse enää sisään.

Kiitos myös sinulle Surusydän. Olen tänään puhunut naapureiden kanssa, ja he kyllä tietävät mistä on kyse. Kerään siis voimia ostaakseni liput ja mennäkseni sinne. Asunnossa en uskalla olla yksin, joten saan ensin tukea naapureilta, sitten on poliisi, jos ei muu auta. Ja uskon, ettei auta. Kirjoitin miehelle, että suunnittelen tulevani sinne ja asiat pitää järjestää, joten aloin tietysti heti saada uhkauspuheluita ja viestejä. Kuulema asianajaja ottaa yhteyttä hyvin pian. Hyvä. Niin ei tietysti tule tapahtumaan, syistä jotka Saviola hyvin arvasit, mutta on takana taas painajaismainen yö, kun tämä häirintä on nyt siis jälleen hyvin akuuttia. Sanoin puhelimessa eilen, että olen nyt vahvempi, kun olen saanut tukea (ja se on nyt teidänkin ansiotanne). Se vahvuus, tai pikemminkin uhkausten ignorointi näyttää huolestuttavan miestä. Joten eiköhän se tästä, vaikkakin kovin ovat ohuita ja huokoisia ovat nyt yöunet ja ruokahalu taas jossain...

Laita narsistille sähköpostissa kirjallisesti poistumiskehoite! Näin sinulla on todiste, että olet käskenyt sitä poistumaan. Puhelin keskustelut lopetat, muuten tulee vain sana sanaa vastaan vänkäystä. Säilytä kaikki viestintä.
Esim näin, olet luvatta omistamassani asunnossa, käsken sinua poistumaan xx päivään mennessä. Minun tavarani jätät asuntoon kunnossa. Kun tulen asunnolleni ja jos et ole poistunut, olen yhteydessä viranomaisiin. Lähdet asunnosta vapaaehtoisesti, tai viranomaisten toimesta. Jos asunto ja irtaimistoni ei ole kunnossa, tulen hakemaan korvausta viranomaisteitse.

Kaikki kirjallisena!

Jos ei vastaa sähköpostiin, laita kirjeenä! Yms luotettavasti!

Älä nyt vain mene asuntoon yksin, tai muutenkaan kohtaa miestä yksin. Suosittelen tosiaan, että soittaisit heti poliisille. Kovaa käsittelyä kovalle kaverille.
Saan tästä miehestä sellaisen käsityksen, että kyseinen henkilö voisi olla valmis henkirikokseen melko huterin perustein. Uskon siis, että kyseessä on sen tyylinen henkilö, että kun joku narkkari tappaa kaverinsa huumeiden takia. Tämä mies voisi tappaa sen kämpän takia.
Suosittelen sulle, että otat suoraan poliisiin yhteyttä ja kerrot poliisille saman, minkä kerroit täälläkin, eli seurustelit tällaisen lurjuksen kanssa ja sitten se jäi asunnottomaksi ja sun täytyi ottaa se luoksesi ja, kun otit luoksesi, niin äijä alkoi väkivaltaiseksi ja varasti sinun rahoja ja jouduit sen takia lähtemään pois ja mies on sitten asunut asunnossa luvatta ja nyt haluaisit myydä asunnon, mutta mies ei lähde ja miehen väkivaltaisuuden vuoksi et uskalla olla hänen kanssaan tekemisissä. Voit sanoa vielä, että pelkäät, että jos joku mies menee sinne häntä häätämään, että siellä syntyy väkivaltaa ja jotain pahaa tapahtuu, niin eiköhän poliisit ymmärrä tilanteen ja käy hoitamassa homman...

Sun on turha stressata miehen yhteydenotoista. Pistät puhelimen hiljaiselle kello 21.00 ja päätät, ettet ota mitään yhteydenottoja vastaan ennen, kuin heräät. Hoidat tätä asiaa vähän, kuin työnä, eikä, kuin että kyseessä olisi rakkaussuhde, tai sairas isoäiti.
Tilanne on sun kannalta edullinen, joten sun on turha stressata. Mies sen sijaan on kohtaamassa jonkintasoisen lopun ja saa olla siellä omissa liemissään.

Kiitos jälleen Saviola. Vastaan tauon jälkeen: olin pohjoisessa hiukkasen vahvistumassa, hengittämässä luonnon helmoissa, miettimässä (ja yrittämässä olla miettimättä liikaa). Olet kyllä tarkkanäköinen Saviola. Juuri tuon pelkoni vuoksi ensikädessä kirjoitin. Näin seillä asunnossa kolme kertaa (viimeinen juuri ennen kuin pakenin), kun se mies löi verille tuttaviani, jotka olivat kylässä silloin, kun hän kotiin tullessaan oli sitä mieltä, ettei paikalla saa olla ketään muita kuin minä. Siis kaiken lisäksi morbidi mustasukkaisuus, ihan tajuton sellainen. Nuo henkilöt tekivät kyllä rikosilmoituksen, mikä on hyvä. Häpeissäni en ole kyennyt pitämään heihin yhteyttä ihan viime aikoina, mutta tarvittaessa saan takuulla heiltä todistusapua. Eli, olen hyvin päättäväinen nyt: matkustan sinne ja hoidan asian pois, mutta yksin en uskalla olla hetkeäkään asunnossa sen kanssa, enkä oikeastaan yksinkään. Otan siis turvajärjestelyt käyttöön. Se edellytää toimenpiteitä, mutta teen nyt kaikkeni, jotta pääsen tästä rauhaan. Muuten menee elämä ihan sirpaleiksi. Yhden vinksahtaneen persoonallisuuden takia. Miksi tuommosia on? Huomaan, että rikoskirjallisuus ja kaikki sellainen kysyy juuri samaa, mutta silti sen kohtaaminen käytännössä on kuin pieni kuolema. Usko menee.