KESKUSTELUFOORUMI

Hei!
Olen nainen ja olin naimisissa 24 vuotta.
Pikkuhiljaa alkoi arjessa ilmaantua hallitsemisen muotoja.
Kaikki piti olla top top ja siivottu kun mies tuli töistä kotiin.
Muuten alkoi jo ovella kuulua että täällä on roskia lattialla.
Sohvalla istuttiin lasten kanssa ja kauhulla peläten aina odotettiin milloin isäntä tulee kotiin ja millä tuulella.
Äitini ei meillä käynyt miehen ollessa kotona eikä antanut minun käydä äidinkään luona. Kävin vierailulla salaa kun mies oli töissä.
Siskon en voinut pitää yhteyttä ja toinen siskoni sanoi että,miehestä huomaa että se ei halua vieraita olevan meillä kylässä.
Tiliotteita vahti missä olin käynyt.
Hän hankki enemmän niin olin hänen alaisuudessaan siinäkin mielessä ja kun lähdin pois niin hänen ajatus oli että en tule pärjäämään ja en saa ruokaa..
Minua kontrolloitiin koko ajan.
En uskaltanut tehdä mitään kun jatkuvasti mietin teenkö oikein ja miten asiat pitää tehdä.
Ahdisti ihan kamalasti ja loppu ajasta olin sairaala hoidossa missä lääkäri sai minut viimein uskomaan että nyt on aika lähteä.
No lapset jäi isälleen ja hän tekee asiat todella hankalaksi kaiken suhteen.
Nuorin lapsista ei halua pitää minuun mitään yhteyttä ja isä lietsoo asiaa koko ajan .
Vaikka olemme eronneet mies tuntuu jotenkin vieläkin muka omistavan minut ja ei ymmärrä alkaa elää omaa elämää.
Eron jälkeen tuli jatkuvasti inhottavia viestejä yölläkin monia peräkkäin.
En vastannut soittoihin mitä tuli.
Kierti taloa missä asuin ja kysyi että missä olet kun valot ei pala.
Tai kävi oven takana ja kysyi missä olet kun et avaa ovea.
Hankin salaisen numeron ja sain olla pitkän aikaa rauhassa kunnes sähköpostin kautta alkoi taas vaino.
Toki joudun välillä lukemaan sähköpostin koska saattaa laittaa viestiä poikien asioista.
Asun nyt toisella puolella Suomea,mutta silti vieläkin tunnen että minua vahditaan.
Milloin tämä tunne loppuu ja osaan alkaa nauttia elämästä ja olla onnellinen.
Tämän sivuston löysin psyk.sairaanhoitajan suosituksen kautta.
Toivon että saan täältä tukea ja ymmärrystä koska ei kaikki edes tiedä millaista elämää elin ja tuomitsevat minun lähtöni liitosta.

Saat täältä varmasti paljon tukea. Hyvä, että lähdit. Pääset nyt parantumaan ja eheytymään. SE vaatii aikaa, mutta ihan rauhassa hyvää tulee.

Toivottavasti miehesi löytäisi uuden uhrin, niin hän jättäisi sinut rauhaan. Näätkö lapsiasi ollenkaan?

Jännä että narsistilla pitää joko pelata lasten asioilla tai jos ei onnistu niin hylkää lapsensa. Kaikki tai ei mitään. ERikoinen tapaus.

Toivon sinulle paljon jaksamista arjen keskellesi.

Se on muuten kummallinen juttu, että kun narsisti jättää puolisonsa, niin ihmiset tukevat häntä ja ovat niin hyvää kaveria hänen kanssaan, mutta sitten kun narsistin puoliso jättää narsistin, niin oho, ihmiset ovatkin tämän puolison kimpussa joka solullaan.

Olitko masentunut, vai miksi olit sairaalahoidossa? Todettiinko sairaalassa, että mies olisi todennäköinen syy sinun oireisiisi?

Millainen mies oli suhteen alussa? Oliko hän silloin ihan normaalin ja mukavan oloinen? Jos näin, niin missä vaiheessa miehen käyttäytyminen alkoi muuttumaan huonompaan suuntaan?

Juu,masennuksen takia hoidossa ja tilanne perheessä ja miehen käytös syynä sairastumiseen.
Pitkään jo oireillut asian tiimoilta.
Nyt hellittää ja ahdistus vähentynyt huomattavasti.
Käytös muuttui ensimmäisen lapsen synnyttyä ja paheni huomaamatta vuosien myötä.
Miten voi toisen antaa hallita itseään eikä edes huomaa tilannetta vasta kun sitten kun on itse loppu ja ei enää jaksa?
Tietääkö narsisti hallitsevansa toista vai tekeekö sen vain vaistomaisesti?
Miten saa syyllisyyden loppumaan? Jatkuvasti meinaa vaivata syyllisyys vaikka tiedän varsin hyvin että oli pakko lähteä että säilyy hengissä

Hei Kilttikärsijä,
Olet uskomattoman urhea nainen viisaan päätöksen takana!

Itse olen uusi palstalla, mutta seurannut keskusteluja oman kolmivuotisen taisteluni ajan.
Koen, että narsisti ehdollistaa uhrinsa pikkuhiljaa hallintaansa. Niin näkymättömän pienin teoin, että siihen tottuu ja sitä pitää normaalina, kunnes huomaat olevasi maanpäällisen helvetin poreilevimmassa ytimessä. Narsisti syyttelee, pilkkaa ja alentaa niin, että itsekin uskot olevasi syyllinen kaikkeen ja kykenemätön tulemaan toimeen itsenäisesti.
Olen ylpeä rohkeudestasi ja toivon, että jonain päivänä olen itse yhtä pitkällä.
Syyllisyys on sinuun vuosien aikana istutettu ja toivon, että voisin vain kehottaa sinua viittaamaan kintaalla moisille tunteille. Et ole tehnyt mitään väärää.

Paljon voimia tulevaisuuteen ja tähdenlentoja tärkeimpiin toiveisiin!