KESKUSTELUFOORUMI

En tiennyt minne osastolle tästä kirjoittaa, koska kyseessä ei ole avopuoliso, vaan naispuolinen kämppis. Olen yrittänyt pysytellä hiljaa, ja sietää, mutta nyt en enää pysty siihen.

Parhaita ystäviä olemme olleet noin kymmenen vuotta, näistä yhdessä asuttu vuosista viisi. Tilanne on se, että kämppikseni lyttää itsetuntoani jatkuvasti, hermostuu lähes mitättömistä asioista (ja koska näissä tilanteissa olen ollut "paskapää", aloittaa hän voimakkaan kostokierteen samantien. Mykkäkoulua, ilkeitä kommentteja, syyllistämistä, halveksivaa naureskelua, haukkumista.. Ja tätä tapahtuu usein.

Vähän aikaa sitten tilanteeseen ilmaantui myös fyysinen puoli, hänen puristaessa käsivarttani (hetki tämän jälkeen tosin nauroi & "olisit nähnyt sun ilmeen" & "mähän vaan vähän nipistin), vaikka tekohetkellä oli ihan raivona.

Ymmärtää tahallaan kaikki sanani väärin, ja jos yritän auttaa, kuulemma teen senkin väärällä tavalla, ja olen paskapää jälleen. Itkurefleksini on aika herkässä, tästäkin saan naureskelua / vittuilua osakseni.

Olen ihan loppu, enkä tiedä, mitä tehdä. Lähipiirissäni ei ole ketään, jolle voisin puhua. Olen yrittänyt lähteä pari kertaa, mutta saan siitä pelkkää syyllistystä, kuinka olen kylmä ihminen, jos jätän hänet. Vei myös kännykkäni yhden riitatilanteen yhteydessä, kun olin soittamassa äidilleni, että tulee hakemaan minut pois.

En tiedä enää, mitä teen.. Henkilö osaa olla aivan ihana paras ystävä, mutta en vain jaksa enää..

Lähdet vaan menemään. Syksy on tietysti niukan asuntovalikoiman aikaa, mutta kyllä jotain aina löytyy. Eihän tuossa ole järkeä
Hyvä ystävä? Mikä on hyvää? Joskus ollaan vallan innokkaina liittoutumaan yhdessä muuta maailmaa vastaan - eihän hän vaan ole parhaimmillaan jakamassa tuskaasi kun joku muu on pahoittanut mielesi, ärsyttänyt tai arvostelet jotakuta? Ystävyyden mittareista paras on se, onko ko henkilö valmis luopumaan omista suunnitelmista, hauskasta, sinun takiasi. Venymään puolestasi? Sekään ei vielä tarkoita absoluuttisen varmasti, että parasta A-ryhmää kaveriksi. Onko mustasukkainen muista kavereistasi?
Olipa narsisti vai ei, niin joka tapauksessa hankala ihminen. Miksi ehdoin tahdoin tollasen kämppiksen kanssa?

Ei ole kai ollut sitä rohkeutta lähteä, siksi tässä vielä ollaan. Pari yritystä on takana, mutta sitten asia onkin saatu käännettyä niin, kuinka olen julma, ja kylmä ihminen, jos vain lähden menemään.. :/

Ja noita muista kavereista, eipä niitä ole, kun tuntuu kyseinen ihminen rajoittavan aika paljon sitä, minne saa mennä, ja kenen kanssa. Tiedän, tämä kuulostaa typerältä aikuisen ihmisen suusta, mutta.. Niin se vaan on.