KESKUSTELUFOORUMI

Erosin 13v kestävästä avioliitostani. Lähdin jo toisen kerran, nyt lopullisesti. Avioliittoni oli pääsääntöisesti ahdisttusta ja paha oloa. Itsetuntoni ja naiseuteni on kadonnut. Sairastin pahan rintasyövän 2014, ja tiedän että pitkäkestoinen pahoinvointi ja stressi laukaisi sairauden.
No, nyt olen asunut yksin huhtikuusta 2017 lähtien. En ole nähnyt 12 vuotiasata tytärtäni koko kesänä. Hän ei vastaa puheluihini eikä vieteihini. Jos hän vastaa, vastauksen on kirjoittanut ex-mieheni. En kuulema voi mitään koska tyttö saa itse päättää missä asuu. Käynnissä on massiivinen manipulointi . Olen aivan murtunut, ja koetan käsitellä vihantunteitani jottei tunteet patoudu sisääni. Kävin eilen laittamassa osituksen vireille, koska ex-mieheni ei suostu mihinkään yhteistyöhön omaisuuden suhteen. Pelottaa mitä kamalaa hän keksii minulle. Asunnossani on käyty, ja omaisuuttani varastettu, autoani on sabotoitu, mutta en voi todistaa mitään koska asuntooni ja autooni on menty avaimilla. Nyt nukun turvalukko päällä.
Silti, vaikka en tapaa tytärtäni tällä hetkellä en menisi takaisin hänen luokseen. On ihanna kun saan tavata ystäviäni, ja tulla kotiin ilman ahdistusta.En voi muuta kuin uskoa että tyttäreni näkee totuuden joku päivä ja palaa luokseni.
Sydämeni on murtunut.

Hei!
Voi , samassa tilanteessa olen täällä itsekkin.
Minulla jäi kaksi lasta narsistin luokse.
En saa yhteyttä nuorempaan,,paitsi viesteillä joita hän lähettää ja kaikki ne ovat kuin ex:n suusta.
Ikävä se on pahin tunne ja se että jaksaa antaa ajan lukua!
Itse läksin myös nyt toisen ja viimeisen kerran ja takaisin en mene!
Syyllistäminen ja manipulointi on valtavaa siellä toisessa päässä ja olen nyt päättänyt antaa ajan kulua.
Olen monen mielestä huono vanhempi, mutta en olisi jaksanut pysyä hengissä enää pidempään.
Voimia sinulle ja meille molemmille että jaksetaan jatkaa OIKEAA elämää ilman ahdistusta ja että lapsemme joskus ymmärtävät meidän valintamme.

Anteeksi nyt vain molemmille, mutta eikö teitä todellakaan kiinnosta taistella lapsista? Aloittaja demo kertoo, että ex laittaa 12-vuotiaan tyttären puolesta tekstiviestejä ja, että ex sanoo samalla, että tytär saa itse päättää, kumman luona haluaa olla. Eikö aloittaja huomaa tässä itse mitään ristiriitaa? Vielä kirjoittaa, että: "En voi muuta kuin uskoa että tyttäreni näkee totuuden joku päivä ja palaa luokseni.".

Siis, jos mies laittaa tyttären puolesta tekstiviestit, niin eihän se tytär siellä silloin mitään saa päättää. Todennäköistä on, että tyttärellä on äitiä ikävä, mutta isä ei anna tämän olla missään yhteydessä äitiin. Äitiäkään ei kauheasti kiinnosta, vaan äiti laittaa vastuun tilanteesta tyttären niskoille.

Hei!
Juu olen ollut lastensuojeluun yhteydessä ja siellä on käyty kyllä lapsen kotona tarkastamassa tilanne.
Lapsi on niin hyvin manipuloitu että ,inhoaa äitiään.
Olen jutellut perheneuvolan kanssa tilanteesta.
Olen tehnyt mitä tässä tilanteessa ja voimavaroilla jaksan.
Jo se että pääsin ponnistamaan pois oli tässä vaiheessa saavutus!
Anteeksi vaan ja kiitos kommentista
Kun saan itseni kasaan ja voimavarat taas kerättyä jaksan taistella ja taistelua tämä on joka päivä että selviää ja opettelee elämään omaa elämää ilman narsistia.

Hei.
Yhdyn edelliseen kommenttiin. Selvisin nippanappa hengissä ulos liitostani, ja uskokaa tai älkää olisin valmis tekemään mitä tahansa että saisin tavata lasani. Sinulle Saviola seuraavaa tiedoksi: Keskustelin juristii kanssa asiasta, ja hän sanoi etten voi tehdä mitään mikäli 12v lapsi päättää olla tapaamatta minua, huolimatta siitä onko taustalla manipulointia. Mikäli lähden oikeusteitse taistelemaan, sen lisäksi että se tulee kalliiksi, joudun todennäköisesti maksamaan elatusmaksut vielä kaupan päälle hullulle ex-puolisolleni.
Mikäli sinulla hyvä Saviola on jokin ratkaisu tähän tilanteeseen, kerro ihmeessä nopeasti niin ryhdyn toimiin. Voin tässä uskoakseni monen puolesta kertoa, että kaikki me tässä tilanteessa olisimme valmiita taistelemaan mikäli olisi jotain mahdollisuuksia voittaa asia.

Hei Saviola.
Vielä yksi kysymys, kun tunnut olevan niin hyvin perillä tämän kaltaisista asioista.:
Ole todennäköisesti itse ollut vastaavassa tilanteessa 12v lapsen ja narskun suhteen, koska sinulla on varaa syyllstää minua. Kerroppa miten itse olet ratkaissut tilanteen? Mikäli sinulla ei ole vastausta kysymykseen, pidä mölyt mahassasi.

Help!
Joo, sosiaalityöntekijä ilmoitti myös minulle, että jos lapsi ei halua tavata niin silloin vain en voi asialle mitään.
Vain aika auttaa lasta ymmärtämään tilanteen kenties myöhemmin.
Koetan kuitenkin pitää jatkuvasti yhteyttä, koska tiedän missä tilanteessa lapsi on ja hänen on vaikeaa narsistin edessä osoittaa lojaaliutta toista vanhempaa kohtaan,koska haluaa miellyttää narsistia.
Ei helppoa, mutta luottamus tulevaan antaa voimia jatkaa eteenpäin.

Tämä foorumi ei ole paikka, missä soisi kenenkään tulevan syyllistetyksi, vähätellyksi tai moralisoiduksi.

Meistä jokainen on enemmän tai vähemmän vertaistuen tarpeessa ja negatiiviset kommentit vain lyövät lyötyä takaisin alaspäin. Jokaisella on erilainen historia ja jokaisen raskaan päätöksen takana on käyty suunnaton kamppailu myös oman itsen kanssa.

Minä nostan hattua jokaiselle vapaaksi päässeelle ja toivotan voimia tulevaan. Toivottavasti keskustelu pysyy jatkossa kannustavana, arvostelua meistä jokainen on varmasti kokenut ihan riittävästi.

Rauha kirjoitti:Tämä foorumi ei ole paikka, missä soisi kenenkään tulevan syyllistetyksi, vähätellyksi tai moralisoiduksi.

Meistä jokainen on enemmän tai vähemmän vertaistuen tarpeessa ja negatiiviset kommentit vain lyövät lyötyä takaisin alaspäin. Jokaisella on erilainen historia ja jokaisen raskaan päätöksen takana on käyty suunnaton kamppailu myös oman itsen kanssa.

Minä nostan hattua jokaiselle vapaaksi päässeelle ja toivotan voimia tulevaan. Toivottavasti keskustelu pysyy jatkossa kannustavana, arvostelua meistä jokainen on varmasti kokenut ihan riittävästi.

Kiitos näistä sanoista! ♡♡

Rauha kirjoitti:Tämä foorumi ei ole paikka, missä soisi kenenkään tulevan syyllistetyksi, vähätellyksi tai moralisoiduksi.

Meistä jokainen on enemmän tai vähemmän vertaistuen tarpeessa ja negatiiviset kommentit vain lyövät lyötyä takaisin alaspäin. Jokaisella on erilainen historia ja jokaisen raskaan päätöksen takana on käyty suunnaton kamppailu myös oman itsen kanssa.

Minä nostan hattua jokaiselle vapaaksi päässeelle ja toivotan voimia tulevaan. Toivottavasti keskustelu pysyy jatkossa kannustavana, arvostelua meistä jokainen on varmasti kokenut ihan riittävästi.

Juurikin näin!