KESKUSTELUFOORUMI

Hei. Eksyin tänne etsiessäni apuja siihen miten pääsisin eteenpäin ja saisin taas itsestäni kiinni kaiken jälkeen. Tarina on pitkä ja minä rikkonainen, mutta ehkä poukkoilevasta tekstistä saa jotakin tolkkua ja ehkä sen kirjoittaminen auttaa minua itseäni taas edes ihan pienen verran.

Kaikki alkoi muutama vuosi sitten. Tutustuin työpaikallani mieskollegaan, sanotaan häntä vaikka mies X:ksi. En ollut häntä koskaan aiemmin noteerannut tai tavannut, mutta hän alkoi ottamaan minuun kontaktia ja tutustuimme. Meillä oli myös yhteisiä ystäviä, joten sikäli aloimme pyöriä samoissa porukoissa työpaikalla ja joskus vapaa-ajallakin. Kun tapasimme, elin vielä edellisessä suhteessa, joka tosin oli päättymässä juuri ja olin muuttamassa pois yhteisestä kodistamme monen vuoden suhteen jälkeen. Rakastin entistäni syvästi, vaikka minä lähdinkin, sillä en voinut suhteessa hyvin. Koko elämä siis muuttui eron myötä ja tässä samassa yhteydessä sain uuden tuttavuuden Mies X.stä, joka oli hyvin hyvin komea ja salaperäinen. Pian ensikohtaamisen jälkeen hoksasin, että välillämme on flirttiä ja kipinöitä. Viestittelimme paljon toisillemme ja aina kohdatessamme jännitti, kumpaakin. Hän oli kovin kiinnostunut minusta ja harrastuksistani, siitä mikä saa minut nauramaan ja millaisista miehistä pidän. Ystävystyimme talvella ja tilanne johti siihen, että keväällä erään viikonloppuillan päätteeksi päädyimme viettämään yön yhdessä. Tämä jo muutti suhdettamme jollain tavalla, tietysti. Itselleni tuo yö oli merkittävä ja suuri asia, en ollut kenenkään toisen kanssa ollut eroni jälkeen. Lisäksi olin hyvin ihastunut Mies X:ään, olihan hän jo kuukausia saanut minut tuntemaan itseni hyvin erityiseksi ja hänen haluamakseen. Mies X:lle sen sijaan tapahtuma taisi olla vain yksi muiden joukossa... Hänestä ei kuulunut mitään muutamaan päivään yön jälkeen, joka oli jo red flag sille, että kyseessä on tunteeton peluri ja naistenmies. Huomasin kyseessä olevan myös pelkuri, mitä nyt tuli siihen että mies juoksi minua toimistolla karkuun ja vältteli kontaktia, vaikken häneen koittanut moista edes tehdä. Tästä tapahtumasta ei mennyt kauaa, kun hän kertoi tuntevansa, että odotan häneltä jotakin. Kerroin, etten odota mitään ja toivotin hyvää jatkoa. Tässä vaiheessa vielä oli helppo viitata kintaalla ja todeta, että ei taida olla oma pala kakkua moinen. No... Se ei mennyt sitten ihan niin kuitenkaan, sillä mies ei jättänytkään minua rauhaan, vaan laittoi viestejä ja otti kontaktia. Olin edelleen hyvin ihastunut häneen, mutta kusipäisen käytöksen takia en halunnut viestinvaihtoa enempää olla hänen kanssaan tekemisissä. Kuitenkin eräiden myöhäiskevään juhlien jälkeen ilta jälleen päättyi samaan osoitteeseen, miehen aloitteesta. Totesin hänen kuitenkin olevan peluri (jälleen), enkä kuvitellut olevani mitään merkityksellistä hänelle. Kesä meni, emmekä juuri olleet yhteydessä. Syksyllä lomien jälkeen mies aloittikin sitten todellisen jahdin... Teki kaikkensa hurmatakseen ja onnistuikin siinä. Tästä alkoi parin vuoden mittainen suhde, sanottakoon nyt että seksisuhde, vaikkei se ole pelkkää sitä ollutkaan. Suhde syveni ja näimme työn merkeissä lähes joka päivä ja tapasimme toisiamme muuten vapaa-ajalla melko paljon. Yhteisiä öitä vietimme toistuvasti, myös ihan vain nukkuaksemme yhdessä. Mies X oli huolehtiva ja ihana, piti paljon yhteyttä ja otin hänet isoksi osaksi omaa elämääni. Teimme paljon asioita, mutta nyt kun mietin viisaampana tuota aikaa, teimme aina sitä mitä hän halusi. En silloin oikein ymmärtänyt sitä, olin hyvin vietävissä ja korviani myöten rakastunut. Elämä alkoi pyöriä Mies X:n ympärillä kokonaisuudessaan, hän oli ajatuksissani koko ajan ja hänestä tuli minulle hyvin tärkeä. Hän myös kertoi minun olevan hänelle todella tärkeä, mutta emme koskaan puhuneet suhteestamme tai siitä mihin se menee. Mies kuitenkin maalaili leikillään mielikuvia tulevasta, millainen koti meillä olisi ja miten siellä olisi vain parhaan designer sisustukset ja kaikki olisi meillä ihanaa ja upeaa. Halusin puhua, monen monta kertaa, mutta en pystynyt. Mies X ei pystynyt puhumaan syvällisistä asioista. Hän sanoi asioita rivien välissä, mutta ei koskaan suoraan. Lisäksi hän kertoi "leikillään" ja sivulauseissa olevansa huono mies, mutten koskaan sanallisesti häntä kertomaan mitä tarkoitti. Luulen hänen tällä tavoin selitelleen itselleen hyväksyttäväksi käytöksen ja laskelmoidun hyväksikäytön jota koen osakseni saaneen. Onhan hän suoraan kertonut olevansa huono... Uskon kuitenkin jossain vaiheessa minun olleen miehelle hyvin tärkeä ja hän varmasti olisi halunnut ihan vakavan suhteen kanssani, jos olisi moiseen pystynyt. Ja olisihan minun pitänyt viheltää peli tässä vaiheessa poikki, mutta en osannut enkä halunnut. Uskoin siihen, että kyllä mies vielä sanoo, että haluaa minut. Vihjailihan hän koko ajan ja puhui meidän suunnitelmistamme. Olin niin rakastunut ja hyvin empaattinen ja hyväsydäminen kuin olen, hänen haavoittuvuutensa vain syvensi sitä. Elämä jatkui samanlaisena. Miehellä oli samaan aikaan muita naisia, joita hän pyöritti, olen varma siitä, mutta hän ei koskaan kertonut niistä minulle ja myös peitteli sitä, jotta en tietäisi. Enkä kysynyt, vaikka sitä kuitenkin epäilin. En halunnut sen loppuvan mitä meillä oli ja elin toivossa siitä, että suhteemme muuttuisi joksikin oikeaksi. Aikaa kului ja jossain vaiheessa aloin näkemään miehen todellisen luonteen, josta oli yksittäisinä päivinä ja hetkinä näkynyt pieniä palasia, mutta jotka katsoin läpi sormien. Minusta tuli hänelle itsestään selvyys. Tyttö, kenen luona voi käydä kylässä "niissä merkeissä" ja tarjoaa muitakin etuuksia, kuten auton ja hyvää ruokaa. Ja minä hölmönä uskoin, että hän minusta välittää ja siksi me edelleen olemme siten kuin olemme. Mies alkoi olemaan hyvin kriittinen siitä mitä sanoin ja miltä näytin. Hän sai tuntemaan minut tyhmäksi. Hän kertoi, että kanssani on vaikea keskustella, koska olen niin tyhmä. Hän ei kuunnellut, kun kerroin omista asioistani. Minun saavutuksillani ei ollut hänelle mitään arvoa. Hän ei ollut kiinnostunut mistään minuun liittyvästä. Kaiken tuli liittyä häneen ja hän päätti mistä puhumme. Hänen ulkonäköään ja vaatteita piti huomioida, mutta hän ei koskaan kehunut minua millään lailla. Oli kuin hän olisi vaihtanut naamiota ja muuttunut toiseksi ihmiseksi. Itsetuntoni ja itseluottamukseni laski kuin lehmän häntä, enkä edes ymmärtänyt puolustaa itseäni, koska pelkäsin enkä halunnut olla hankala. Kuitenkin pienillä teoilla mies sai homman jatkumaan. Pieni korvaan kuiskailu siellä täällä, muutama viesti silloin tällöin, flirttiä ja keimailua. Seksi jatkui meillä koko ajan, ja se oli hyvää seksiä, vaikkakin mies alkoi sitäkin suorittamaan ja se kaikki alun herkkyys ja lämpö alkoi puuttumaan. Niin järjetöntä kuin se onkin, olin edelleen aivan tavattoman ihastunut ja "koukussa", vaikka mies kohteli minua hyvin rumasti ja oli äärimmäisen itsekeskeinen. Aina kun olin pahoittanut mieleni, hän sai pelattua minut takaisin. Lisäksi mies ei omasta mielestään koskaan tehnyt mitään väärin. Mikään kritiikki ei ollut aiheellista ja vika oli aina muissa. Siltikin olin ihastunut - niin käsittämätöntä kuin se onkin. Pienet teot ylläpitivät illuusiota siitä, että hän rakastaa minua eikä halua olla ilman minua ja olen hänelle erityinen. Siispä jäin ja olin ja odotin. Saattoi mennä pari viikkoa, että hän ei esimerkiksi matkoilta laittanut viestin viestiä ja silti takaisin tullessaan hän halusi minun viereeni nukkumaan ja olin niin hölmö, että romantisoin senkin asian. JUURI MINUN luokseni hän haluaa, olen erityinen. Ja annoin tämän jatkua, näin pitkään, eikä minusta ole jäljellä enää mitään.
Kerroin miehelle monta kertaa mitä hän merkitsee minulle ja jopa ystäväni hänelle kertoi, että ymmärtääkö hän sen. Mies sanoi tunteiden olevan molemminpuoliset, mutta luulen hänen sanoneen vain mitä ystäväni halusi kuulla. Päästäkseen helpolla.

Mies ei enää juurikaan pitänyt yhteyttä muutoin kuin tarvitessaan jotakin, milloin autoa ja milloin muuta apua tai seksiä. Viikonloppuisin öisin hän usein tuli luokseni, mutta vain kun hänelle sopi. Jos halusin tavata häntä, jouduin aina itse järjestämään meille tekemistä. Mies ei enää ehdottanut että tekisimme jotakin tai kävisimme jossakin, mutta tuli paikalle jos halusin tavata, tosin vain jos tapasimme minun luonani, koska tällöin tapaamisiin aina liittyi seksi. Laitoin miehelle viestejä silloin tällöin, joihin hän ei jaksanut vastata tai ei jaksanut edes lukea niitä. Jos pyysin, että tekisimme jotakin yhdessä viikonloppuna, hän ei voinut sopia mitään varmaa, vaan jätti suunnitelmat aina auki, mikäli jotakin parempaa sattuisi tulemaan tilalle. Edelleen pienillä jekuilla hän kuitenkin sai minut pidettyä otteessaan ja vedettyä takaisin, jos koitin lähteä liian kauaksi. Mies oli koko suhteemme ajan mustasukkainen ja hyvin kontrolloiva. Hän halusi tietää missä olin ja kenen kanssa. Hän ei koskaan puhunut minulle muista naisista, vaikka niitä on ollut varmaankin koko ajan liuta. Hän ei arastellut pyytää apua aina ja koko ajan, ja minä aina autoin. Hän vaati jatkuvaa ihailua ja koki olevansa parempi kuin muut. Hän halusi vain parasta, ja koin sen jopa imartelevaksi että hän halusi olla kanssani, vaikka monet naiset juoksivat miehen perässä. Olihan hän tavattoman komea ja osasi olla tuntemattomillekin hurmaava, kuten naistenmiehet usein ovat.

Koen suhteemme olevan loppu nyt. Koen sen loppuneen pari viikkoa sitten. Kerroin miehelle, että toivoisin meidän tekevän jotakin yhdessä, jotta emme pelkästään näe seksin merkeissä tai muutoin HÄNEN pakollisia asioita hoitaessa. Kerroin myös täysin syyllistämättä, että jos ei yhdessä tekeminen ole kiinnostavaa, se on ihan OK, mutta minun täytyy silloin tietää se. Mies otti vaihtoehdon A, eli tehdään jotakin yhdessä. Hän vaikutti olevan hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen. Kyllä hän tietää mitä tarkoitan, mies sanoi. En tämän jälkeen kuullut miehestä muutamaan päivään mitään, kunnes pyysin, että viettäisimme iltaa yhdessä vaikka elokuvan parissa. Se sopi hänelle ja hän tuli luokseni, mutta käyttäytyi koko illan siten kuin hän pakolla joutuisi olemaan kanssani eikä todellakaan tahtoisi. Hän ei halunnut keskustella ja oli huonolla tuulella ja ärtynyt. Hän keskittyi ainoastaan omaan oloonsa. Kun häntä halasin, hän ei halannut takaisin, muttei työntänyt pois. Oli vaan ja kärsi. Mietin tekikö hän niin tahallaan, vai oliko tuo ilta todella hänen mielestään nyt se yhdessä tekeminen mitä toivoin. Pari päivää myöhemmin pyysin jälleen nähdä miestä, sillä minulla oli hänelle syntymäpäivälahja. Hän ei voinut tavata, mutta ilmoitin vieväni lahjan hänelle kotiin ja veinkin. Kerroin tämän viestillä, jota mies ei edes lukenut kahteen päivään, vaikka näin sattumalta hänen olevan online. Tällöin päätin suhteemme olevan ohi. Vein lahjan ja se oli minun hyvästini. Myöhemmin hän vastasi viestiini, mutten vastannut enää takaisin. Tämän jälkeen emme ole olleet missään yhteydessä.

Kuitenkin lopputulos on se, että olen menettänyt itseni. En tiedä enää kuka olen ja koen olevani hyvin huono. Hän polki minut alistuneeksi räsynukeksi, jolla leikittiin kun siltä tuntui ja koen suurta häpeää siitä, että en puolustanut itseäni ja unohdin oman arvoni. Olen fiksu nainen ja vieläkin olen ihmeissäni miten voin päästää käymään näin pahasti itselleni. Olen kuitenkin selittänyt itselleni moneen kertaan, että oli aika jolloin uskon hänen välittäneen minusta aidosti. Mutta jossakin vaiheessa muutuin sellaisesta kiltiksi ja hyväuskoiseksi ihmiseksi, jota on helppo käyttää hyväksi, viedä rusinat pullasta mutta salaa, niin ettei toinen tajua. Ketä ei tarvitse arvostaa ja kenestä ei tarvitse välittää, mutta joka tarjoaa etuuksia, joten siitä kannattaa pitää kuitenkin kiinni jollain lailla. Tein miehestä itselleni hyvin tärkeän ja hän rakasti sitä. Ei minua.

Olen vakuuttunut siitä, että mies on tunnevammainen narsisti, joka on sisimmältään kylmä, mutta osaa taitavasti esittää empaattista ja välittävää saadakseen mitä haluaa. Ja se on julminta mitä toiselle ihmiselle voi koskaan tehdä. Hän tiesi minun olevan aito ja hyvä, puhuikin siitä suhteemme alkuaikoina paljon. Että miten olen niin hyvä ihminen. Ja siltikään hänessä ei ollut tarpeeksi miestä lähtemään pois tai sanomaan suoraan, kun suoraan kysyttiin. En voi ymmärtää miten voi olla olemassa jotakin tällaista ja menin tähän lankaan. Se on pahin seikka, että lähdin tällaiseen. Sokeana ja sinisilmäisenä. Loppujen lopuksi kyse oli vain siitä, että hän halusi buustata egoaan ja kenties myös halusi itselleen jotakin pysyvämpää kuin normaalit lyhytaikaiset "hoidot", joita hänellä on toistuvasti ja useita samaan aikaan. Ja jonkun joka välittää ja rakastaa, vaikkei se ollut kait missään vaiheessa molemmin puolista. Liekö edes pysty narsisti sellaiseen?

Moi. Hyvin tutulta kuulostaa juurikin sinun tekstisi. Sinä olet vain askeleen mua jo edellä. Hieno juttu ja tsemppiä sulle paljon

Kiitos. Päivä kerrallaan joutuu menemään. Välillä on voittaja ja taas seuraavana päivänä täysi luuseri. On itsensä kanssa ihan hukassa. Tsemppiä sinulle myös, toivon että saat voimia irtautumaan omasta tilanteestasi ja voimia jaksaa jatkaa!

Sitähän tämä on, riippuvuuden ylläpitämistä. Mistä vain löytyy voimat lopullisesti lähteä eteenpäin itsensä kanssa kun elää toisen kautta tavallaan. Ainoa ratkaisu täytyy olla aika.. että pää toimii ja ne palaset loksahtaa kohdilleen. Vaikea vain nähdä mitään eteenpäin? ja juu, unohdin vielä: se on yksi järjetön asia, ihmetellä miten joku voi käyttäytyä niin tai näin tai noin.. Onko se meidän tehtävä ihmetellä sitä? Ei todellakaan olisi, vaan sitä koko ajan mielessään vatkaa noita asioita päivästä ja viikosta toiseen siltikin.

Lähetin omasta mielestäni sulle yksityisviestin, mutta se on lähtevissä.... elikkä ei siis lähteny, ja mun taidot loppu

Tällaisia aloitusviestin kaltaisia kirjoituksia on näkynyt suhteet ja tunteet- tyyppisillä keskustelupalstoilla aivan keskustelupalstojen tulemisesta lähtien. Yleensä naiset kyselevät siellä tällaisen kirjoituksen lopuksi miehiltä, että "miksi mies toimii näin?". Ja sitten siellä keskustelupalstalla on lauma psykopaattisia alkoholistiäijiä vastailemassa näille naisille ja kertomassa vinkkejä, kuinka miellyttää tätä miestä ja kritisoimassa naista "liiasta vaativuudesta".

Tässä aloitusviestissä näkyy hyvin tavallisen ihmisen tapa tulkita toisen ihmisen käyttäytymistä. Siis minun mielestäni koko tarinan olennaisin juttu oli se, kun mies alkoi välttelemään aloittajaa ensimmäisen seksikerran jälkeen. Vältteli työpaikalla. Ei halunnut puhua, poistui paikalta, kun aloittaja tuli paikalle.
Aloittaja kutsui tällaista käyttäytymistä "pelkuruudeksi". Miesporukassa miehet selittävät tällaisen käytöksen sillä, että näin toimiva mies häpeää ja katuu sitä, että "pani totakin muijaa".
Mies kuitenkin itse paljasti, mistä tuossa käyttäytymisessä oli oikeasti kyse. Hän paljasti sen siinä, kun hän kertoi aloittajalle "kokeneensa, että aloittaja odottaa häneltä jotain".

Okei, minäpä paljastan teille, mistä siinä siis oikeasti oli kyse. Kyse oli riippuvuudesta ja kontrolloinnista. Mies halusi aloittajan ilmentävän riippuvuutta häntä kohtaan. Seksi toimi provosointina, jolla hän provosoi aloittajaa riippuvuuteen häntä kohtaan. Omassa mielessään mies pystyi riippuvaistamaan naisen itsestään seksin avulla ja toisen riippuvuus hänestä itsestään on tälle miehelle se bread and butter.
Jutun edettyä myöhemmin suhteeksi ja suhteen kestettyä, voidaan nähdä sama riippuvuusfantasia ja pyrkimys tällaisen riippuvuussuhteen luomisen suhteen. Mies haluaa osoittaa itselleen, että toinen on hänestä riippuvainen ja, että hän ei ole tuosta toisesta riippuvainen. Ja syy tällaiseen toimintaan on seksuaalinen.
Mies heijastaa tähän luomaansa lavastettuun ihmissuhteeseen oman vauva-aikaisen äitisuhteensa, jossa hän on itse äidin roolissa ja asettaa tämän toisen siihen vauvan rooliin. Hän heijastaa toiseen ihmiseen sen riippuvuuden, mikä hänellä oli vauvana äitiään kohtaan ja sen kokemuksen, miten hän koki äitinsä vauvana ollessaan. Ja uskokaa, tai älkää, niin tämä kaikki on seksuaalista. Naisen vältteleminen työpaikalla toi tälle kaverille sellaiset kicksit, että hän kävi työpaikan vessassa masturboimassa tälle asialle useita kertoja päivässä.
Sama pyrkimys riippuvuussuhteen luomiseen näkyy varmasti tämän miehen kaikissa ihmissuhteissa, ei vain naissuhteissa. Hän toimii samalla tavalla todennäköisesti myös miespuolisten kavereidensa kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=UhDZPYu8piQ (linkki vie videoon, jonka nimi on "The Silence of the Lambs (8/12) Movie CLIP - What Does He Do, This Man You Seek? (1991) HD" ja kesto 2min 39sek)

Kiitos suuresti Saviola tästä vastauksesta! Uskon sen olevan juuri näin, seksi on tälle tyypille (ja monelle muulle) keino hallita ja alistaa. Kaikki liittyi jollain lailla seksiin. Myös kaikki mitä minä olen, hänen mielestään. Muuta en ole, eikä minun menestymisellä esimerkiksi työelämässä ole mitään merkitystä, ei siitä tarvitse puhua. Nyt juuri mieleeni tuli eräs kerta kun radiossa puhuttiin siitä, miten seksi on toisen ihmisen kunnioittamista ja rakkauden ja välittämisen osoittamista, eikä pelkkä fyysinen akti. Mies naurahti tälle ajatukselle väheksyvästi.
Ihmeellistä miten alkaa näkemään selvemmin kaikkia asioita jälkikäteen... Samalla se on myös aika kivuliasta. Miten sokea onkaan ollut.

Ja miten hienoa se onkaan, kun taas saan lähteä Hänen Kuninkaallisen korkeutensa seuraan. Hän haluaa juuri minut sinne nyt. Kuinka hyvillä fiiliksillä sinne lähden, vaikka olen ahdistunut kaikista ristiriitaisuuksista puheissa ja teoissa jatkuvasti, vain todetakseni miten huono olo sielä tulee ja lisää ahdistusta. MUTTA hyvillä mielin lähden, kun SAAN lähteä. Hyvä kun olet päässyt eteenpäin asiassa, Kullervo

sätkynukke100 kirjoitti:Ja miten hienoa se onkaan, kun taas saan lähteä Hänen Kuninkaallisen korkeutensa seuraan. Hän haluaa juuri minut sinne nyt. Kuinka hyvillä fiiliksillä sinne lähden, vaikka olen ahdistunut kaikista ristiriitaisuuksista puheissa ja teoissa jatkuvasti, vain todetakseni miten huono olo sielä tulee ja lisää ahdistusta. MUTTA hyvillä mielin lähden, kun SAAN lähteä. Hyvä kun olet päässyt eteenpäin asiassa, Kullervo

Miten tällainen on mahdollista? Itse ainakin muutan suhtautumistani ihmiseen heti, kun olen tunnistanut tämän persoonallisuushäiriöiseksi, heti, kun olen nähnyt, että hän toimii ikävällä tavalla minua kohtaan. Multa saa positiivista palautetta ja kunnioittavaa kohtelua, jos on sitä ansainnut. Jos taas henkilö osoittaa, että hän toimii patologisella tavalla haitallisesti toisia ihmisiä kohtaan, mukaudun tilanteeseen tilanteen mukaan, enkä anna saman toistua.

Sätkynukke selkeästi osaa arvioida ihmisiä ja ihmisten käyttäytymistä moraalisella asteikolla, mutta silti ei löydy omaa tahtoa. Miten tämä on mahdollista? Ongelma ei ole ainakaan siinä, etteikö hän näkisi, tai ymmärtäisi, miten toinen toimii.

Hän ei ole valmis luopumaan narskusta