KESKUSTELUFOORUMI

Olen koukussa henkisesti ja pahasti myös. Välimatkaa on paljon ja silti koukku pysyy ja aika vain kuluu samaa kaavaa noudattaen. Tukea ei muuten elämään ole eikä ymmärrystä toisen asioille, muutakuin hetki viikosta on varattuna seksiä varten hänen puoleltaan (käytännössä näin, muuta väittää). Kynnysmatto, sätkynukke jne. Häntä rasittaa suunnattomasti minun asiani tai huoleni, niistä ei ole suotavaa puhua. Kuuntelee välillä, koska niin kuuluu tehdä, puhuu halveksuen jos puheenaiheet ovat vääriä, halveksivia ilmeitä kun luulee etten näe.

Viihtyy oikein hyvin omassa rauhassaan kotona, muuten hakee huomiota hinnalla millä hyvänsä Kuuluu niihin, jotka härskisti flirttailevat muille, kun tilanne tulee naaman eteen, toinen tuntee itsensä täysin petetyksi. Elämän eri osa- alueet pitää täysin omissa lokeroissaa, eikä niistä tiedä mitään. Uudet ihmiset menevät aina läheisten edelle ja tapahtuu selänkääntö. En tiedä pettääkö vai ei fyysisesti, henkisesti aivan varmasti.

Auttaa mielellään hännystelijöitään ja muita ihmisiä, minua ei koskaan. Kehtaa kehuskella niillä auttamisillaan minulle, miten jalo ritari Hän on. Minäminäminä. Kaverit on aina parasta. "Kaverit" on aika laaja käsite, onko muuta rajaa kuin sänky, vai onko sekään. Ahdistusta on riittänyt vuosiin ja petetyksi tulemisen tunnetta. Hirveän paljon tosiaan kiinnostaa toisten elämät ja niistä otetaan selvää (naisten) harrastusten parissa. Ei kunnioita varattuja mitenkään, vaan leikkii auttajajumalaa ja haukkuu heidän puolisoitaan Roikuttaa mukanaan kaikkia ihmisiä menneisyydestään. Menee hienosti tämä meidän juttu hänen mielestää, koska minä tiedän mitä hänelle kuuluu tehdä.

Miksi pysyn tälläisessä kuviossa? Tiedän järjellä, miten tyhmä olen.. Pää on vain niin takussa maalaisjärjettömine asioineen. Yrittää olla ymmärtäjä ja pää luulee, että tämä joksikin muuttuis vaikka ei muutu. "Tuttu ja turvallinen" kuvio. Muutoksenpelko. Läheisriippuvuus on muodostunut ja paha. Josko joskus saa päänsä kasattua.. pikkuhiljaa, pala palalta. Edistystäkin on pienin askelin tapahtunut. Välillä pystyn hyvinkin, välillä tosi huonosti mihinkään niskan päälle tässä asiassa (omassa päässäni). Tiedän ainoan tien olevan, jos aion tästä elämääni parantaa.. päästää irti. Niinpä niin. En tule koskaan saamaan tästä suhteesta sitä normaalia aitoa välittämistä Hänen puoleltaan. Tämä järjestely on Hänelle oikein toimiva, hyöty minusta irti kerran viikossa ja siinä se. Henkistä väkivaltaa on, ei fyysistä. Tekisi mieli kirjoitella tilanteita enemmän tähän, mutta ajattelen.. että tunnistetaan.

Tarvitsemme kuitenkin näitä ylijumalia kertomaan meille, miten huonoja olemme Heihin verrattuna Mihinkä tämä maailma joutuisikaan ilman Heitä Jep. Minä en ole todellakaan mikään nössö ihminen ja niin on viety minua kuin pässiä narussa. En mene enää koskaan ja taaskin menen. Elämä on aikamoista ristiriitaa tuossa asiassa. Paljonko sitä antaa pitää itseään niin tyhmänä. Siinäpä pulma. Arvokkaampi kuitenkin olen, mitä annetaan jatkuvasti ymmärtää. Sen jo tiedän! (Itsetunnon nämä ihmiset kyllä saavat poljettua! Taito sekin)

Jep, tosiaan meillä saman kaltainen kuvio. Onneksi täältä löytää ihmisiä, jotka tietävät mistä puhumme ja ovat kokeneet samaa. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, miten käytetty olo on ja silti on luupissa pyörimässä mukana uudelleen ja uudelleen. Kuten sanoitkin, kuviosta pitäisi päästä irtautumaan kokonaan ja mitä pikemmin, sen parempi. Tsemppiä tosi paljon! Kirjoittele tänne kun ahdistaa lujaa. Voit myös yksityisviestinä minulle kirjoitella, jos haluat.

Samoja juttuja itsekkin mietin kuten tekin.Oli onni että löysin tämän sivuston,itsekseen miettiessä alkaa
ajataukset helposti kiertää kehää .Sitten kun toinen sanoo että kuvittelet kaiken ja jne. alkaa helposti
miettiä oman mielenterveytensä tilaa.
Aivan kuten aloittaja ,olen itsekkin joutunut esim.illanistujaisissa naurettaviin tilanteisiin kun kumppani
kiinnittää kaiken huomionsa johonkin naispuoliseen tuttavaan ja kaikki muu unohtuu,minä varsinkin.
Itsekään en helposti ole yli käveltävissä ,nostan asian esille keskusteltavaksi myöhemmin,huuto,syyttely ja äläkkä siitä nousee aina.
Silti tässä on useampi vuosi menty,muutama irtiotto yritys jne. mutta aina olen palannut.
Noitten jälkeen menee hetki yleensä hyvin mutta kyllä ne tavat palautuu,pientä esitystä jaksaa aikansa aina.
Aiemmin kuljettiin enemmän ns. ulkona mutta nyt olen vain karsinut lähtemisiä
kuka jaksaa sen viikkojen pahan olon ,pelkkää pelleilyä ne reissut.
Ilmeisesti joku sopiva avec täytyy olla ja hänen selän takana on hyvä pelleillä ja esittä mahtavaa machomiestä.
Itse näen sen kyllä aika selkeästi näin ihan omin silmin.

Mukavahan se olis normaalisti liikkua ihmisten ilmoilla, aivan missä tahansa. MUTTA, niitä tilanteita tulee myös aivan missä tahansa. Kaupassa, kahvilassa, syömässä. P*ska fiilis jää vaan reissuista. Jää se joka tapaukses vaikka olisi paikoillaan samassa tilassa. Ilmapiiri ja puheet, teot. Tiedätte mitä tarkoitan varmasti aivan tarkkaan. Selittämätöntä ristiriitaa.

Kullervo kirjoitti:Jep, tosiaan meillä saman kaltainen kuvio. Onneksi täältä löytää ihmisiä, jotka tietävät mistä puhumme ja ovat kokeneet samaa. Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, miten käytetty olo on ja silti on luupissa pyörimässä mukana uudelleen ja uudelleen. Kuten sanoitkin, kuviosta pitäisi päästä irtautumaan kokonaan ja mitä pikemmin, sen parempi. Tsemppiä tosi paljon! Kirjoittele tänne kun ahdistaa lujaa. Voit myös yksityisviestinä minulle kirjoitella, jos haluat.

Yritin tosiaan kirjottaa, mutta en onnistunut lähettämisessä. Pistätkö mulle jonkun viestin tulemaan, jos pystyisin vastaamaan vaikka siihen

Tedätkö koet just samoin kuten itsekkin.
Emme asu yhdessä,vkl tapaamme usein ja kun lähden ajeleen kotiin,tunnen valtavaa helpotusta.
Kyllä katselen kateellisena pareja jossa tätä ongelmaa ei ole.
Ystävissä on paljon näitä,kivaa luontevaa yhdessäoloa.
Tokihan leikkiä lasketaan ,se on eri juttu kokonaan.
Mutta irtiotto on sekin niin raskas tilanne,minut syyllistetään vainoharhaiseksi ystävien ja sukulaisten silmissä.
Miten voi komean menestyvän miehen noin vain jättää,jotain vikaa täytyy olla korvien välissä...

mirjami1 kirjoitti:Tedätkö koet just samoin kuten itsekkin.
Emme asu yhdessä,vkl tapaamme usein ja kun lähden ajeleen kotiin,tunnen valtavaa helpotusta.
Kyllä katselen kateellisena pareja jossa tätä ongelmaa ei ole.
Ystävissä on paljon näitä,kivaa luontevaa yhdessäoloa.
Tokihan leikkiä lasketaan ,se on eri juttu kokonaan.
Mutta irtiotto on sekin niin raskas tilanne,minut syyllistetään vainoharhaiseksi ystävien ja sukulaisten silmissä.
Miten voi komean menestyvän miehen noin vain jättää,jotain vikaa täytyy olla korvien välissä...

Sellaset sukulaiset ja ystävät saat jättää sitten omaan arvoonsa, jotka ei sun päätöksiäs tue eikä arvosta.

On se kummallista katsella normaaleja ihmisiä, jotka onnellisina juttelevat ja nauravat toisilleen. Normaalia vuorovaikutusta kaipaa todella. Joku sanoo omalla nimellä tai kysyy multakin "Miten sulla menee?". Sellaiset on suuria asioita ja saa tosi hyvälle mielelle. Sellaiset eivät ole todellakaan itsestäänselvyyksiä. Olen ajatellut tätä asiaa monesti niin, että "osaanpa arvostaa sitten, kun oikeenlainen ihminen joskus kävelee vastaan". Vaan ensin pitäisi päästä eteenpäin tästä tilanteesta, joka tuntuu mahdottomuudelta vielä(kin).

Kyllä se sätkynukke pian helpottaa jos ei pian niin se vue sen tarvitseman ajan. Keskityt nyt itseesi että olet valmis sille oikealle

En ole päässyt vielä ees irtiottoon saakka. Pikkuhiljaa pienin askelin kokoon vasta päätäni. Pään kokoaminen vaan tuntuu kestävän ja kestävän ja kestävän. Aina vaan menen ja pidän yhteyttä. Tiedän, että kun pidän yhteyttä ja käyn siellä, että jumis ollaan.