KESKUSTELUFOORUMI

Tiedättekö mihin tunteeseen heräsin eilen?
Tajusin että minua ei pelota.
Minua ei pelota olla kotona!
Voin olla rennosti, ei pelota, ei ahdista, ei tarvitse jännittää.
Ei miettiä mitä tekee ja miten tekee.
Outo tunne!
Mutta ihana herätä uuteen elämään,
Ehkä tähän tottuu.
En kadu päivääkään sitä päivää kun lähdin ja aloitin uuden elämäni ilman narskua

Voi ihana!

Tilanteeni on erilainen ja joskus yksinäisyydepuuskassa tulee hetkiä kun tekisi mieli soittaa ja kutsua kylään, että olisi joku jonka kanssa keskustella. Sitten kuvittelen tilannetta ja käsitän, että eihän se keskustelua olisi ollenkaan. Vain erinomainen tilaisuus hänelle saada tietoonsa elämästäni yksityiskohtia, joita käyttää tilaisuuden tullen hyväkseen.

Onnea on jokainen vapauden hetki, turvallisuuden tunne, lupa hengittää

Paljon onnea aloittajalle ❤❤❤. Ihan mahtavaa!

Kilttikärsijä kirjoitti:Tiedättekö mihin tunteeseen heräsin eilen?
Tajusin että minua ei pelota.
Minua ei pelota olla kotona!
Voin olla rennosti, ei pelota, ei ahdista, ei tarvitse jännittää.
Ei miettiä mitä tekee ja miten tekee.
Outo tunne!
Mutta ihana herätä uuteen elämään,
Ehkä tähän tottuu.
En kadu päivääkään sitä päivää kun lähdin ja aloitin uuden elämäni ilman narskua

Mä niin samaistun aloittajan tuntemuksiin. Olen reilun kuukauden asunut ihan yksistäni, ja päivä päivältä tuntuu paremmalta.
Pienet arkipäivän askareet alkaa tuottaa jopa mielihyvää. Pikkuhiljaa palauttanut elämääni asiat jotka siitä karsittiin pois.

Multa vietiin ilo elämästä. Radioo ei saanut kuunnella. Telkasta ei saanut kattoo esim. musiikkiohjelmia. Mun tekemää ruoka ei kelvannut, mut silti se piti olla tehtynä. Lukea en voinut, kun ei saanut laittaa lukuvaloa. Vanhin lapsistani sai porttikiellon ja näinollen lapsenlapsenikaan ei saanut tulla mummulle. Mä olin maanmutaa, jolle oltiin kiva vain kun oltiin jotain vailla tai oli hänen kavereitaan kylässä.

Kuten aloittaja, EN KADU PÄTKÄÄKÄÄN että lähdin.
Itsetunto on pakkasella, mut mä olen hengissä <3

Minun ei tarvinnut pelätä - luulen...joskin epäilykset jäi keväällä ilmestyneistä keskusteluista:"Oletko itsetuhoinen" ( 2 vkoa myöhemmin).."oletko ajatellut itsemurhaa"(vastaan en ikinä)"mutta jos tekisit niin miten sen tekisit?"(hän tivaa oikein) vastaan että ehkä jos on kuolemansairas, hirveät kivut jne. niin silloin ehkä voisi ajatella kivunlievityspöllyjä, mutta mahdotonta sanoa missä raja olisi. Tämän lisäksi myös toistuvia kysymyksiä ruoasta "onko tämä myrkytetty"(joku on ajatellut jotain).
Noh, mutta minäkin läksin jatkuvaa marmatusta, hyvin näkymätöntä mutta toimivaa ja laaja-alaista kontrollia, ainaista negatiivisuutta, alati kasvanutta vallankäyttöä karkuum yli kk sitten. Ja minäkin nukun nyt hyvin! Kyllä mörkön poistaminen elämästä kannattaa.

Ensimmäisinä viikkoina evakossa - odotin oman kämpän saantia - tuli hetkiä jolloin aloin saada säälintunteita yksin jäänyttä kohtaan. Ne piti vaan kävellä yli. Toisten ihmisten seurassa ja tuella se oli helpompaa - kuului järjen ääniä oman pään ulkopuolelta kun sen sisällä oli huono hetki. Joka viikko tuntui paremmalta ja helpommalta. Nyt tuntuu vain hyvältä.

Ja hauska huomio, edelliselle kirjoittajalle.., minäkin voin pitää nyt lukulamppua kun kukaan ei häikäisty. Sekin on ilon aihe.

Yhtäkkiä elämääni on tullut hirveästi ihmisiä - mm.vanhoja ystäviä, jotka odottivat tuon tunnelmanpilaajan poistumista viereltäni.

Hienoja kokemuksia teillä! : )
Minä muutin omilleni ja kokkasin hyvin mausteista ruokaa, rakastan mausteita, mutta eksäni ei niitä sietänyt lainkaan. Maistuipa hyvältä! Reissasin ihan extempore ja tapasin uusia ihmisiä, muutin hiusmallini(eksä ei sallinut minun leikata tai värjätä hiuksia) ja pyysin perheeni kylään(eksä ei voinut sietää heitäkään). Nautin suunnattomasti omasta ajasta ja siitä, ettei ole koko ajan iso aikuinen mies vieressä nyhjäämässä tarvitsevana kuin pieni vauva. Siihen tukehtui! Hitsi mikä VAPAUS!!! Mikä parisuhde se sellainen on, jossa ei saa olla ollenkaan oma itsensä,vaan aina joutuu kieltämään itsensä toisen takia?
Mä sain viimeinkin H- E-N-G-I-T-T-Ä-Ä!! Ja tulipa vaan todettua, että koen vähemmän yksinäisyyttä nyt sinkkuna kun yhteensä koko meidän yhdessäoloaikana eksän kanssa.. : D