KESKUSTELUFOORUMI

Tapasin miehen vuonna 2008 loppukesästä. Oli ihana, toi kukkasia joka päivä, huomioi, palvoi, teki kaikkensa minun eteeni.

En enää muista miten.. Mutta pikkuhiljaa hän alkoi haukkumaan, tönimään, kaatoi lattialle, en saanut tavata miespuolista ystävääni enää. Kerran olin hyvin sairas, pyysin auttamaan tekemään syötävää, ei hän ole palvelija ...

Meni muutama vuosi, yhteinen lapsikin syntyi, menimme naimisiin. Uskoin että kyllä tämä tästä vielä. Vaikka arki oli arvaamatonta, ikinä tiennyt millä päällä hän on. Kerran olin ystävättäreni luona iltaa viettämässä. Olinko ehtinyt olla 1-2 tuntia, hän soittelee jo koska tulen kotiin, etteihän osaa ruokkia lasta. Raivoten hän sieltä minut tuli hakemaan.

Vuosi myöhemmin hän tapasi uuden naisen. Juuri ennen eroa hän saattoi hävitä päiviksi, asuimme maalla, en omistanut silloin ajokorttia, en päässyt edes kauppaan. Lopulta hän jätti meidät. Mutta piti silti otteessaan. Hän kävi luonani lasta tapaamassa. Vonkui seksiä, rahaa, mitä milloinkin.

Sitä jatkui muutaman vuoden. Nyt olen alkanut sanomaan vastaan, ei käy. Se saa hänet suuttumaan. Pyöritteli minua lattiallakin viikonloppuna kun lapset ei ollu kotona. Seuraavina päivinä pyytänyt anteeksi ja se pitäisi sillä olla kuitattuna? Hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, hyvin pienestäkin. Myös osaa sen että kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kyselee mikä minun on, mikä vaivaa kun kohtelen häntä näin. Kun viikonloppu oli se viimeinen niitti. Nyt riitti.

Nyt olen kuullut ettei hän ole päästänyt muitakaan exiään. Viikonloppuna näki toisen exänsä ja hänen poikaystävänsä, uhkaili tappavansa sen miehen. Ja uskoo että minä tapailen toista, että hän tappaa hänet jos saa kiinni. En edes tapaile ketään.

Olen aina miettinyt onko hän narsisti vai muuten päässä vikaa?

Hän siis on alistanut, uhkaillut, kiristänyt, henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttänyt. Muiden tekstejä lukeneena, on kuullostanut hyvin tutulta ...

Esimerkiksi tänään tuli viesti kun pistin vastaan hälle.

Ensin soitti että kannattaa katsoa selän taa tästä lähtien. Sitten tuli viestiä "No pelataan sit peli loppuun asti", "itse halusit niin". Vastasin hälle ettei hän voi noin uhkailla, en tahdo ilmoittaa poliisille mutta ilmoitan jos tää ei lopu. Sitten tuli viestiä "en mä haluu uhkailla sua. Anteeksi se mitä tapahtui. Anteeksi rakas". Hän kävi piipahtaa katsomassa lastamme. Halusi halata mua, kieltäydyin, suuttui, hän lähti ja tuli taas viestiä "kyllä huomaa että sulla on toinen mies no onneksi ei tarvii nähä sua enää koskaan".

Myöhemmin pyyteli taas anteeksi ..

Hän haluaa käyttää lasta välikappaleena, et pääsee sua tapaamaan. Miksi päästät lasta katsomaan teille, on muitakin vaihtoehtoja. Sinun ei tarvitse tuota HULLUA (kyllä hullua) päästää enää kotiisi. Otat yhteyttä lastenvalvojaan ja järjestät valvotut tapaamiset oman turvallisuutesi tähden. Poliisiin vaan yhteyttä ja lähestymiskielto. Nyt laitat rajat tuolle hommalle. Jos ei osaa pitää niitä, niin saat perustelut, ettei saa lastakaan nähdä enää.

Se todennäköisesti pistää lapsesi pään sekaisin. Todellakin jo sosiopaatin ja psykopaatin piirteitä. Sinä myös itse lapsellesi näytät, miten isit saa äitejään kohdella, ja ottaa tämän mallikseen omalla kohdalla. Laita kierre poikki ja ole vastuullinen vanhempi. Sinä olet itse antanut tilanteen jatkua noin. Tarkoitus ei ole syyttää vaan kannustaa etenemään oikeaan suuntaan. Ajattele mikä on sun paras on myös lapsen äitinä lapsen paras.

Juu ei todellakaan tarvitse omaan kotiin päästää lasta katsomaan! Komppaan Venicaa, ota yhteys lastenvalvojaan. Säilytä KAIKKI viestit, älä vastaa enää puheluihin!

Eilen soitteli taas ja pyyteli kovasti anteeksi. En kyllä anna nyt olla. Kyseli eilen voinko heittää hänet juna-asemalle, antaa rahaa siitä. Tänään soitti että voinko mä jelppaa junalipun kanssa. En suostunut, suuttui ja löi luurin korvaan. Hän ei maksa edes elatuksia. Joskus kun kysyn, suuttuu. Mutta jos mä kieltäydyn antamasta rahaa niin hän muka saa suuttua

Venica, välillä kun on soittanut ja lapsella on juuri jotain mielenkiintoista kesken, eikä jaksaisi puhua sen takia, kun haluaa päästä jatkamaan. Niin haukkuu että mä käännytän lasta häntä vastaan kun lapsi ei puhu paljoa. Mä en ikinä ole lapsen kuullen häntä haukkunut. Hän on kyllä lapsen kuullen.

Hän osaa puhua ja manipuloida. Eikä kyse ole pelkästään minusta, vaan kaikista hänen läheisistäänkin. Aikuinen mies, soittelee äidillee ja pyytelee rahaa, milloin majapaikkaa kun tulee tännepäin. Lainailee minun sukulaisiltakin joihin aikoinaan loi kaverisuhteen, enkä ole varma maksaako edes takaisin.

Hän muutti lappiin vuoden alussa. Me asutaan "etelässä". Toivon että pysyy siellä. Ennen hän kävi joka päivä täällä. Nyt ei pysty tulee tännepäin joka viikko tai kuukausikaan kun ei ole kuulemma varaa. Sukulaisiaan siellä. Mutta on ehtinyt suututtaa heitä jo siellä, mitä olen kuullut. Yhdelle enolleen sattuu aina tulee poikkeen ruoka-aikaan. Eikä syö vähän.

Tosiaan, hän on nyt ollu täälläpäin. On lähdössä käsittääkseni takaisin pohjoiseen. Saa taas rauhan.

En tiedä miten totta se on, valehteleekin kaikesta. Mutta erästä naista olisi petkuttanut, lypsänyt rahaa häneltä luvaten kuut ja tähdet. Nainen olisi lopulta sitten ilmoittanut hänestä poliisille. Kuulin tästä.

Kun hän lopulta erosi siitä naisesta yli 2-vuotta sitten, jonka takia jätti meidät. Niin hän muutti muutamaksi kuukaudeksi minun luo. Löysi töitä ja pomo tarjosi asunnon. Meniköhän kuukausi niin muutti isompaan kun pomo tarjosi. Muutaman kuukauden asui siellä, muutti mun luo pariksi viikoksi. Lopetti työt. Muutti kaverin tyhjään kämppään. Asuiko taas pari-muutaman kuukautta. Muutti taas kun sai sovittua töistä pomon kanssa ja tarjosi asunnon. Meni taas muutama kuukausi, lopetti työt. Asui hetken kavereiden nurkissa. Löysi asunnon. Muutti sinne, viihtyi siellä harvinaisesti lähes puolivuotta, kunnes päätti muuttaa pohjoiseen. On nyt siellä vuoden vaihteesta ollut. Toki, sielläkin on ehtinyt jo käsittääkseni vaihtaa isompaan tai pienempään asuntoon. Nyt on puhunut että muuttaisi tännepäin. Eilen tosin sanoi että ei olisikaan tännepäin muuttamassa. Onneksi.

Ei pysy paikoillaan kauaa. Parisuhteet on kestänyt alle 5v.

No hällä kyllä juuri ennen murtosikää kävi paha onnettomuus, melkein kuoli.

Epäilyttää..

Hän oli viikonloppuna tullut oveni taa humalassa 4:30. Oli ajanut autolla. Oli mustat naarmut oikeanpuolen lokasuojan yläpuolella. No, tuosta en pystyny vaikenemaan. Ilmoitin nimettömänä poliisille sunnuntaina.

Maanantai-tiistaina ykskaks soittaa ha kertoo että joutuu luopuu autosta koska vakuutus on maksamatta kun auto on hänen ex-vaimonsa nimissä, hän on maksanut osissa auton hintaa exälleen, että saisi sen joskus omiin nimiin. Ja nyt kun muka ei pysty maksaan vakuutusta, joutuu palauttaan? Mitä en nyt ymmärrä Vai pitikö auto hävittää ettei poliisi näe niitä naarmuja? Ja kertoi ettei pysty vähään aikaan tuleen etelään pohjoisesta nyt kun lähti sinne.

Käsittämätöntä en tiiä mitä lie päässä.hällä liikkuu vai liikkuuko.mitään.

Minä laittaisin eksvaimon kans voimat.yhteen ja jakaisin.jotain.tietoa. voisitte myös yhdessä poliisin pakeille mennä tai osaat varautua samoihin seurauksiin.ukon.puolelta. noi narsistit toimii.samalla lailla erotilanteissa ihan.samalla kaavalla.

Minusta näyttää selvästi siltä, ettet ole vielä tosissasi luopunut exästäsi. Päästit hänet jopa asumaan luoksesi sen jälkeen, kun oli eronnut uudesta naikkosestaan, jos nyt oikein ymmärsin. Yksi asia, joka on aivan varma ja koskee ihan jokaista narsistin uhria, on se, että muutos lähtee ensin omasta itsestäsi. Sinun on irrottauduttava tästä vanhasta pilaantuneesta suhteesta oikeasti ja lopullisesti, jos haluat jatkaa elämääsi itsenäisesti.

Yhteinen lapsi tietenkin pakottaa tiettyyn kanssakäymiseen, kun lapsen asioista on pakko joskus yhdessä sopia, mutta ei siihen herrajee sentään kuulu seksin ja rahan antaminen, eikä ylipäätään puhuminen mistään muusta kuin niistä välttämättömistä lapsen asioista. Jos annat vähänkään, edes kerran, jotain muuta, niin annat hänelle vääriä signaaleja, eikä silloin ole ihme, ettei hän jätä sinua rauhaan.

Rakastatko häntä yhä ja kaipaatko häntä? Oletko yhä katkera siitä, että hän jätti ja haluaisitko jossain syvällä sisimmässä hänet yhä takaisin, edes sen paremman puolen hänestä? Kannattaa tutkia tarkoin mitä siellä omassa sielun sopukoissa loppujen lopuksi velloo. Aina ei ole helppo tunnistaa oman käytöksen ja tunteiden taustalla piileviä voimia, mutta ne ovat avain siihen, että kykenee ymmärtämään itseään ja vain sitä kautta muutoskin on mahdollinen.

Jos ja kun teet päätöksiä, pidä niistä myös kiinni lujasti kuin terästanko! Muutu niin sanotusti ilkeäksi, eli luuri vain korvaan, kun puhe menee muuhun kuin lapsen välttämättömiin asioihin. Hoida lapseen liittyvät asiat viranomaisten kautta, jos muu ei auta. Älä anna käyttää lasta tekosyynä päästä lähelle sinua! Vapaudu henkisesti ja jatka elämääsi, etsi uusi kumppani. Uhkailut talteen ja poliisille. Älä pyytele elatusmaksuja, vaan laita ne viralliseen perintään (kai siihen nyt jokin keino on, en tiedä, kun ei ole koskettanut minua). Ennen kaikkea huolehdi omasta ja lapsesi hyvinvoinnista! Lapsella on rankkaa, kun vanhemmat riitelevät, joten varjele häntä niin pitkälle kuin mahdollista.