KESKUSTELUFOORUMI

Poikani on sanonut monta kertaa, että hänen isänsä on narsisti. En ole koskaan valitettavasti uskonut häntä, enemminkin ajatellut, että nykyään kaikkia vähänkin vaikeita/hulluja tyyppejä kutsutaan narsisteiksi. Mutta pari päivää sitten hyvä ystäväni sanoi kuunneltuaan vuodatustani, että ex-miehesihän on narsisti. Vasta silloin aloin etsiä asiasta lisää tietoa.

Minun on pakko myöntää, että olen ollut naimisissa narsistin kanssa, miehen, jolla ei ole minkäänlaista empaattisuutta, on erittäin manipuloiva, hyökkäävä, uhkailee koko ajan jne.

Mutta hän on siis ex-mieheni. Erosimme yli 10 vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä. Ero oli tietenkin erittäin riitaisa. Hän ei suostunut maksamaan lapsista mitään elatusmaksua, vaikka lapset jäivät asumaan minun luokseni. Kaikki nämä vuodet olen hoitanut lasten kustannukset täysin yksin, vaatteet, ruuat, harrastukset, ulkomaanmatkat. Moni ystäväni pitää minua aivan tyhmänä.

Koko eron ajan hän on tavannut lapsia joka toinen viikonloppu. Vanhemmalle lapselleni eli pojalleni siirtymiset ovat olleet toisaalta helppoja, mutta toisaalta hän on kärsinyt isänsä luona todella paljon. Ja kuten kirjoitin, niin hän on monta kertaa sanonut isänsä olevan narsisti ja että hän pelkää isäänsä. Hän lopetti isänsä tapaamisen noin 3 vuotta sitten. Isä on sitä mieltä, että tapaamiset loppuivat siksi, että hän laittoi pojalleen rajoja ja yritti hoitaa pojan alkoholiongelmaa. Pojalla ei kylläkään ollut mitään alko-ongelmaa, vaan tapaamiset loppuivat siksi, että hän oli totaalisen kyllästynyt isänsä henkiseen väkivaltaan.

Nuorempi lapseni, tyttäremme on kärsinyt siirtymistä todella paljon. Joka kerta, kun hän tuli takaisin luokseni isällä vietetyn viikonlopun jälkeen, hän potki, itki, raivosi. Vasta nyt tajuan, että minun olisi pitänyt suojella häntä isältään, mutta en tajunnut sitä silloin.

Isä ei ole koskaan tehnyt lastensa kanssa mitään. Ei edes silloin, kun olimme naimisissa. Poika on sopeutunut tähän, mutta tytär on tehnyt isästään fantasiahahmon. Hän on esim toistuvasti pyytänyt isältään, että he menevät leffaan, johon isä sanoo, että ehkä seuraavalla kerralla. Ja sitten tytär kertoo minulle, että he käyvät isän kanssa aina leffassa. Mitä ei siis todellisuudessa ole tapahtunut.

Ex-mieheni on kaikki nämä vuodet uhkaillut minua, että tekee viranomaisilmoituksia minusta. Joko kyse on ollut eläinsuojelu-, lastensuojelu- tai poliisi-ilmoituksesta.

Pari vuotta sitten lähdin hakemaan häneltä elatusmaksuja. Minusta on väärin, että isä pääsee täysin “pälkähästä”. Ja sitten alkoi tapahtua.

Vähän sen jälkeen minulle soitettiin sosiaalivirastosta, että koulu on tehnyt minusta lastensuojeluilmoituksen. Tyttäreni oli kertonut koulun psykologille, että mina lyön häntä. Olin aivan kauhistunut. En nukkunut kunnolla puoleen vuoteen, jättäydyin pois hyvästä työpaikastani, sillä en jaksanut. Mutta en luhistunut.

Vasta nyt olen tajunnut, että teimme kaksi ihanaa ulkomaanmatkaa juuri ennen tätä lastensuojeluilmoitusta uuden mieheni ja lasten kanssa. Tämä on ollut liikaa narsisti-isälle. Joka on muuten kieltänyt minun tai nykyisen mieheni nimen mainitsemisen hänen kotonaan. Mutta voiko isä ihan oikeasti manipuloida lastansa tällaiseen?

Elastusmaksuasia on menossa nyt oikeuteen ja ex-mieheni ilmoitti, että hän ei tule ikinä maksamaan lapsistaan mitään, hän tulee kaikella energiallaan taistelemaan. Ja narsistilla näyttää energiaa riittävän!

Hän on saanut manipuloitua tyttärensä niin, että tytär haluaisi muuttaa isälleen. Tai oikeastaan tytär haluaisi asua sekä isällään että minun luonani, Mutta isä on sanonut, että hänen luonaan ei voi asua, ellei tehdä virallisia papereita, jotta isä saa lapsilisän. Muuten tytär ei voi saada ruokaa ja vaatteita. Isä on siis valmis repimään tyttären minun luotani, jossa hän on asunut koko ikänsä toisen kunnan alueelle, mikä tarkoittaa sitä, että murrosiässä oleva tytär joutuu muuttamaan koulua ja jättämään kaikki kaverinsa ja harrastuksensa. Vain välttääkseen elatusmaksun? Voiko isä ihan oikeasti olla näin julma, vaikka olisi narsisti?

Mitä minun pitäisi tehdä? Fiksuna narsistina hän on ollut tietysti yhteydessä kaikkiin viranomaisiin. Hän osaa käyttää oikeita sanoja…ajattelen vain lapsen hyvinvointia, …alkoholisti äiti, joka pahoinpitelee lastaan….lapsella ei ole turvallista asua äitinsä luona… lastensuojeluilmoitukset…poliisiin rikostutkinta….yli 12 vuotias lapsi saa itse päättää...Tyttäreni käy onneksi psykologilla, ja hän on sitä mieltä, että tyttäreni on niin tiukassa paikassa, ettei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan.

Tyttäreni on nyt isän luona. Miten pelastan hänet? Mitä minun pitäisi tehdä? Nyt tarvitsen todella hyviä neuvoja! En tule missään nimessä allekirjoittamaan papereita, jossa narsisti-isä saa tyttärensä virallisesti asumaan luokseen. Mutta kuinka pitkään voin pitkittää asiaa? Miten pelastan prinsessani?

Itkevä äiti

Kiitos tarinastasi. Minulla osittain samankaltainen huoli. Lasten isä hakee käräjiltä oikeutta lastenhuoltajuudesta vain rahan ja oikeuden vuoksi. Ei siksi että haluaisi hoitaa ja huolehtia lapsista. Mielestäni lapset reagoivat voimakkaasti isän luota tulleessaan, mutta helposti ulkopuolinen henkilö näkee reagoinnin normaalina erolapsen reaktiona kodin jatkuvasti muuttuessa ja lisäksi äitinä saan ylihuolehtivan äidin statuksen. Narsisiti-isä käyttää lapsia julmasti aseena omassa oikeudenkäyntisodassaan ja todellakin saa lapset puhumaan vääristynyttä totuutta.

Olen todella todella huolissani lasten tulevaisuudesta, sillä he joutuvat aina olemaan tekemisissä tunteettoman, kylmän, syyllistävän, ehdollistaman ja kaatteettomia lupauksia antavan isänsä kanssa. Siitä huolimatta saatan jopa syyllistää itseäni, että yritän vähentää lasten isänsä luona oloa. Olenko minä sitten muka parempi huoltaja omine heikkouksieni kanssa. Voinko tuomita narsisitia. Voinko loputtomiin yrittää suojella lapsia omalta isältään. Lasten menettäminen isälle tuntuu kuitenkin todella julmalta kostolta äidille joka on tähän asti huolehtinut lapsistaan. Helpottavaa mutta todella surullista etten ole ainoa joka kamppailee näiden asioiden kanssa. Voimia tässä elämäntilanteessa tarvitaan enemmän kuin niitä on. Toivottavasti me tänne foormiin kirjoittajat voimme yhdistää voimamme, jotta jaksamme taistella yhdessä lapsiemme tulevaisuuden puolesta.

Kiitos mlp viestistäsi! Vaikka on kauheata kuulla sinun tilanteestasi, niin hienoa, että en ole yksin tässä. Joku ymmärtää, mitä joudun kokemaan. Mutta olen päättänyt taistella ja toivon, että taistelussa menee niin kauan, että tyttäreni ehtii saamaan lisävuosia riittävästi ja sen myötä ymmärrystä.

Voimia sinullekin mlp ja muille samassa veneessä oleville!

On se kauheata, että yli 10 vuoden eronkin jälkeen minulla on unettomia öitä, kun mietin, mitä ihmettä narsisti ex-mieheni keksii seuraavaksi.

Nyt on kuitenkin vähän parempi päivä. Käräjäoikeudelta on tullut päätös elatusmaksuista, jotka laitetaan heti ulosottoon. Keskustelin juristini kanssa myös siitä, miten voin taistella tyttäreni puolesta. Hänen sanansa helpotti tuskaani. Hän totesi, että vaikka käräjäoikeudessa kuinka kiirehditään lapsen muuttoa, niin asian käsittelyyn menee helposti 1-2 vuotta.

Tiedän, että tyttäreni tulee reagoimaan kipeästi asiaan ja puolustaa isäänsä. Mutta ainakin tämän ajan hän käy samaa koulua, samojen kavereiden kanssa ja jatkaa samoja harrastuksia. Joten hänen elämänsä säilyy siltä osin turvallisena.

Oikeusprosessin aikana hän myös saa ikää lisää ja toivotttavasti pystyn saamaan hänelle ammattiapua. Hän käy tällä hetkellä psykologilla, joka on sitä mieltä, että tyttö tarvitsisi terapiaa, mutta ei ole siihen valmis.

Tilanne on aivan katastrofaalinen. Isä on käytännössä kidnapannut lapsensa. Tyttäreni sanoi minulle, että hän ei edes saa tulla kylään luokseni, ennen kuin viralliset muuttopaperit on tehty. Olimme viime viikolla lastenvalvojan luona, ja hän ei suositellut tyttären muuttamista isälleen. Enkä minä tietenkään olisi sellaista paperia allekirjoittanut.

Tunti lastenvalvojan luona, jossa narsisti hyökkäsi koko ajan minun kimppuuni. Tulin sieltä ulos pallea tyhjänä, kuin joku olisi hakannut minua kuin nyrkkeilysäkkiä.

Tämä kappale antaa minulle hiukan voimia. http://www.youtube.com/watch?v=Yb8r3ZZAQx4

Nyt virkavalta apuun. Lapsen isällä ei ole oikeutta määrätä tuollaisesta ellei ole syytä pelätä että sulla on henkisesti jotain tosi pahasti pielessä tai olet aineissa tai vastaavaa. Nyt ole vahva, nainen!!! Narsisti on vain häiriintynyt ihminen, sun ei tarvitse pelätä tai kumarrella sitä mitenkään. Jos minä pystyin laittamaan hommat järjestykseen, pystyt siihen sinäkin.

Kiitos Notavictim tsemppauksesta! Minä päätin pysyä vahvana ja hoitaa asiaa eteenpäin.

Tapasin tällä viikolla sekä sosiaalityöntekijän että lastenvalvojan. Mielenkiintoista kyllä oli se, että kun mainitsin sanan narsissi, niin molemmat ottivat askeleen taaksepäin ja kuvainnollisesti nostivat kätensä pystyyn.

No, he ovat kuitenkin sitä mieltä, että isä toimii nyt väärin. Mutta koska on kyseessä niin vanha lapsi, että häntä kuullaan, niin homma on hiukan mutkikkaampi.

Kun viime viikolla tapasimme exn kanssa lastenvalvojalla, niin hän ei edes ollut tietoinen, että elatusmaksuista on tullut oikeudenpäätös. Juristini on juuri lähettänyt sen ulosottoon, joten eiköhän hänkin tiedä asiasta pian.

Katsotaan, mitä hän sitten keksii.

Kaikkeahan ne keksii. Ja kukaan ei ole kieltänyt kyseenalaistamasta toisen vanhemman huonoa kohtelua. Kyllä mä sen ainakin tuomitsin ääneenkin kun lapsi kertoi isänsä väkivaltaisuudesta ja lupausten pettämisistä.

Taas kerran tapaaminen sosiaaliviranomaisten kanssa. En osannut olla ihan niin ilmeettömänä ja tyynenä, kuin olisin toivonut. Mutta siinä vaiheessa kun narsisti alkoi syyttää, että olen aineissa (kun silmät kuulemma kiilsivät niin), huomasin, että sosiaaliviranomaisetkin alkoivat jo uskoa, että ko henkilö ei ole ihan terve.

Hän edelleenkin kuvittelee, että käräjäoikeuden tuomari antaa hänelle noin vain lähivanhemman statuksen, vaikka sosiaaliviranomaiset sanovat ihan muuta.

Taistelu jatkuu.

Voimia valtavasti.

Me olemme vasta aloittamassa oikeusprosessin ja mielenkiinnolla odotan mihin se johtaa. Isä uskoo vahvasti lähivanhemmuuteensa ja mahdollisuuksiinsa mm. yksinhuoltoon ajoittain, vaikka eri viranomaiset ovat sanoneet sen olevan erittäin epätodennäköistä ottaen huomioon lasten iät ja isän työn. Tässä tilanteessa on pakko uskoa, että asiat kääntyvät vielä parhain päin ja hoitaa itseään, että jaksaa olla parhaana tukena lapsilleen.