KESKUSTELUFOORUMI

Käsillä on hetki, kun epäilen omaa mielenterveyttäni:

Häiriön omaava henkilö saa käännettyä jokaikisen asian sinun syyksi.
Ilmoitin hänelle halustani erota, mutta hän halusi ilmoittaa siitä nyt uudestaan. Että hänelle riitti. Toki ymmärrän, että narsisti haluaa viimeisen sanan ja olla se, joka ei enää jaksa (minua ja parisuhdettamme).

Olen kuulemma sairas, mestari manipuloimaan ihmisiä, eikä minulle riitä koskaan mikään eikä kukaan. Joten: hänelle riitti.

Yritin toki vedota purkaessani suhdetta hieman muihin asioihin, kuin hänen mielenterveyteen, jotta tästä voisi olevinaan selvitä kunnialla, ja olla menemättä siihen vaaralliseen, mielipuoliseen peliin mukaan, jossa ei ole päätä eikä häntää.
Mutta minä olen se narsisti. Ja "tämä oli tässä". "Tämä oli tässä"-lopetusta edelsi tuntien väsytystaktiikka ja säälipeli, joka ei enää tehonnut minuun. Joten ultimaattinen keino oli kai lopulta sysätä kaikki omat paskat mun niskaan.

Mikä on tietoista? Käännetäänkö asia tietoisesti ja kylmästi vaan toisen syyksi, vai onko se tiedostamaton selviytymismekanismi?
Minua syytettiin asioista, joista en ole häntä syyttänyt, mutta mielessäni monesti miettinyt, joten hänen täytyy tunnistaa ne ongelmat kai itsessään, kun voi minun harteille ne sysätä? Hän ei ansaitse kohtelua jota hänelle annan (rakkautta, nöyristelyä, palvelua) hänen alamaisenaan.

Vai olenkohan mä vain menettämässä järkeni

Menneet vuodet ovat kuluneet "oppikirjamalliin". Hiljakseen alkava hajotus ja hallitseminen, alistaminen. Ei omaatuntoa, empatiaa eikä muutakaan aitoa.

Nyt on sen tason mindf**k kyseessä, ettei oma käsityskyky riitä näkemään, mikä on totta ja mikä ei. Miten nämä ihmiset voi ajaa uhrinsa tähän tilaan?!

Hei,

Toisaalta on hyvä antaa luonnehäiriöisen "voittaa", jotta saat mahdollisuuden päästä irti. Muista kuitenkin se, että olet luonnehäiriöisen "peili", jonka kautta luonnehäiriöinen elää ja "tuntee".

"Olen kuulemma sairas, mestari manipuloimaan ihmisiä, eikä minulle riitä koskaan mikään eikä kukaan. Joten: hänelle riitti."
Tässä luonnehäiriöinen projisoi sinun kautta kokemiasi asioita ja tunteita omikseen ja koettaa saada sinun mielen horjumaan ja epäilemään omaa terveyttäsi.

"Mikä on tietoista? Käännetäänkö asia tietoisesti ja kylmästi vaan toisen syyksi, vai onko se tiedostamaton selviytymismekanismi?"
Asiat käännetään ns "tietoisesti" toisen syyksi, koska se luonnehäiriöisen "totuus" on ainut oikea "totuus", koska narsisti on itse täydellisyys eikä tee koskaan virheitä.

Karju kirjoitti:Toisaalta on hyvä antaa luonnehäiriöisen "voittaa", jotta saat mahdollisuuden päästä irti.

Olen samaa mieltä. Ei kannata tehdä luonnehäiriöisestä omassa mielessä niin arvokasta, että lähtisi yrittämään voittamaan tätä hänen säännöillään. Kun luonnehäiriöinen luulee "voittaneensa" jättämällä minut ja kuvittelee omassa mielessään minun itkevän hänen peräänsä, minä olen voittanut. Ja aika monta kertaa olen näin voittanut. Silloin en enää kuule hänestä, ellei hän sitten levitä fantasiaansa pohjaavia huhuja, kuten, että vainoaisin häntä mustasukkaisena, tai tee jopa perättömiä ilmoituksia poliisille "vainoavasta psykopaattisesta exästä".

Paitsi että luonnehäiriöinen vaihtaa naamionsa/roolinsa vuorokaudessa, ja alkaa esittää yksinäistä sielua. On ehtinyt 24 tunnissa unohtaa jättäneensä minut. Näin se luikertelu taas alkaa...
Ja annan happea hänelle, koska pelkään. Pelkään itseni ja läheisyeni puolesta. Pelkään siis mitä hän tekee, jos estän yhteydenotot.

Mutta hyvä esimerkki riitojen järjettömyydestä! Löysin hyvän videon aiheesta, narcissist covert salad tjsp.

Jossain keskusteltiin tästä triangulaatiosta, enkä löydä keskustelua enää...
Toimiikohan se luonnehäiriöisen vanhempaan, joka mitä ilmeisimmin on luonnehäiriöinen ollut myös?

Hello. Joskus kans ihmetelly, kun puhuu sellasia asioita, mitä mä en ole sanonutkaan.. syyttelevästi. Kääntää asiat todellakin toisinpäin. Mun jotkut ideat esittää eteenpäin ominaan ja niillä patsastelee, miten hän tässäkin asiassa osaa auttaa muita ihmisiä. Kunnia itselle... kehuskelee vielä mulle sellasilla asioilla, miten auttoi sitä ja sitä ja huomaan sanoneeni sille sen joku aika sitten, mikä tepsii.. monta kertaa näin käyny. Oma teksti tuntuu taas sekavalta, mutta toivottavasti saa pointin tästä

Saviola kirjoitti:Kun olin ensimmäisessä seurustelusuhteessani ja nainen oli tällainen epävakaan persoonallisuushäiriön omaava henkilö

Toivoisin, että ihmiset eivät rinnastaisi narsistia epävakaaseen persoonallisuuteen, sillä ne eivät ole lainkaan sama asia...
Samantyyppisiä puolustusmekanismeja voi olla, mutta yleensä epävakaat ovat jopa yliempaattisia ja herkkiä ennemmin kuin julmia, hyväksikäyttäjiä ja manipuloiva, mitä taas narsistit ovat.
Epävakaasta persoonallisuudestaan myös usein parannutaan, joskus ajan myötä ja joskus terapiassa.
Mielestäni on karmivaa, rinnastaa näitä kahta millään tavalla...

Epävakaan puolustusmekanismeissa voi olla samankaltaisuuksia narsistin toimintatapojen kanssa, mutta kun Saviola väität että siitä ei voi parantua, puhut taas täyttä puppua.
Käypä hoito suosituskin sanoo:

"Epävakaan persoonallisuuden ennuste on melko hyvä, sillä kymmenen vuoden kuluttua vain pieni osa potilaista täyttää diagnoosin kriteerit. Potilaiden toimintakyky paranee hitaammin kuin he toipuvat oireista."

Eli toisin kuin narsismista, epävakaudesta yleensä parannutaan. Jopa monesti ilman terapiaa.

Marsupilami kirjoitti:Epävakaan puolustusmekanismeissa voi olla samankaltaisuuksia narsistin toimintatapojen kanssa, mutta kun Saviola väität että siitä ei voi parantua, puhut taas täyttä puppua.
Käypä hoito suosituskin sanoo:

"Epävakaan persoonallisuuden ennuste on melko hyvä, sillä kymmenen vuoden kuluttua vain pieni osa potilaista täyttää diagnoosin kriteerit. Potilaiden toimintakyky paranee hitaammin kuin he toipuvat oireista."

Eli toisin kuin narsismista, epävakaudesta yleensä parannutaan. Jopa monesti ilman terapiaa.

Paraneminen vaatii valtavaa satsausta ja asioiden työstämistä sekä sairastuneelta itseltään, että lähipiiriltä. En tiedä onko tästä millaista tilastotietoa, mutta oman kokemukseni pohjalta tätä halua ryhtyä prosessiin sairastuneilla ei hirveästi ole, eikä toisaalta tässä yhteiskunnassa taida olla resurssejakaan moiseen.
Käypähoito-suositus toimii esim. akuutin ylähengitystieinfektion hoidossa tai nivelrikon diagnostiikassa, mutta näen sillä olevan aika vähän kosketuspintaa käytännön tason psykiatrian kanssa, kun puhutaan TODELLA sairaista ja traumatisoituneista ihmisistä.

nuttool kirjoitti:

Marsupilami kirjoitti:Epävakaan puolustusmekanismeissa voi olla samankaltaisuuksia narsistin toimintatapojen kanssa, mutta kun Saviola väität että siitä ei voi parantua, puhut taas täyttä puppua.
Käypä hoito suosituskin sanoo:

"Epävakaan persoonallisuuden ennuste on melko hyvä, sillä kymmenen vuoden kuluttua vain pieni osa potilaista täyttää diagnoosin kriteerit. Potilaiden toimintakyky paranee hitaammin kuin he toipuvat oireista."

Eli toisin kuin narsismista, epävakaudesta yleensä parannutaan. Jopa monesti ilman terapiaa.

Paraneminen vaatii valtavaa satsausta ja asioiden työstämistä sekä sairastuneelta itseltään, että lähipiiriltä. En tiedä onko tästä millaista tilastotietoa, mutta oman kokemukseni pohjalta tätä halua ryhtyä prosessiin sairastuneilla ei hirveästi ole, eikä toisaalta tässä yhteiskunnassa taida olla resurssejakaan moiseen.
Käypähoito-suositus toimii esim. akuutin ylähengitystieinfektion hoidossa tai nivelrikon diagnostiikassa, mutta näen sillä olevan aika vähän kosketuspintaa käytännön tason psykiatrian kanssa, kun puhutaan TODELLA sairaista ja traumatisoituneista ihmisistä.

Tiedän useammankin epävakaan, jotka yrittävät terapian avulla parantua ja ovat motivoituneita siihen.
Tiedän että epävakaissa on myös paljon ylikilttejä ja herkkiä ihmisiä joukossa jotka ovat vain omalla tavallaan rikki. Olen myös joutunut katkomaan suhteitani muutamaan epävakaaseen, ystävyyden käytyä raskaaksi jatkuvien raivareiden vuoksi.
Tiedän että epävakaa voi olla raskas. Mutta epävakaa voi olla myös äärimmäisen herkkä ja jopa yliempaattinen.
Riippuu varmaan pitkälti myös ongelman vaikeusasteesta miten epävakaan kanssa pärjää.
On jotenkin julmaaja jotenkin surullista että rinnastetaan ihminen joka usein on äärimmäisen herkkä ja empaattinen ja joka oikeasti toivoo hyvää, mutta ei osaa hetkittäin toimia oikein sairautensa takia ,ihmiseen joka ihan vain on julma ja laskelmoiva tuhoaja, joka ei muutu eikä halua muuttua.

Mutta en aio tästä aiheesta nyt jauhaa sen enempää. Tämä on minun kokemukseni.
Ymmärrän että ihmisillä voi olla paljon erilaisia kokemuksia.Mutta jos kuitenkin pysyttäisiin niissä virallisissa määritelmissä eikä diagnosoitaisi ja niputettaisi ihmisiä nimikkeiden alle jotka eivät sinne kuulu.Annetaan ammattilaisten tehdä diagnoosit ja kategoriat ja pysyttäisiin niissä, muuten tämä menee turhaksi ja hyödyttämäksi väittelyksi siitä mitä mikäkin nimike pitää sisällään, kun kaikki rupeavat tekemään omia tulkintojaan..
Sellaista on nyt ollut paljon ja se vie minusta tilaa vaan siltä oikealta aiheelta ja aiheutta turhaa eripuraa.

Marsupilami kirjoitti:
Tiedän useammankin epävakaan, jotka yrittävät terapian avulla parantua ja ovat motivoituneita siihen.
Tiedän että epävakaissa on myös paljon ylikilttejä ja herkkiä ihmisiä joukossa jotka ovat vain omalla tavallaan rikki. Olen myös joutunut katkomaan suhteitani muutamaan epävakaaseen, ystävyyden käytyä raskaaksi jatkuvien raivareiden vuoksi.
Tiedän että epävakaa voi olla raskas. Mutta epävakaa voi olla myös äärimmäisen herkkä ja jopa yliempaattinen.
Riippuu varmaan pitkälti myös ongelman vaikeusasteesta miten epävakaan kanssa pärjää.
On jotenkin julmaaja jotenkin surullista että rinnastetaan ihminen joka usein on äärimmäisen herkkä ja empaattinen ja joka oikeasti toivoo hyvää, mutta ei osaa hetkittäin toimia oikein sairautensa takia ,ihmiseen joka ihan vain on julma ja laskelmoiva tuhoaja, joka ei muutu eikä halua muuttua.

Mutta en aio tästä aiheesta nyt jauhaa sen enempää. Tämä on minun kokemukseni.
Ymmärrän että ihmisillä voi olla paljon erilaisia kokemuksia.Mutta jos kuitenkin pysyttäisiin niissä virallisissa määritelmissä eikä diagnosoitaisi ja niputettaisi ihmisiä nimikkeiden alle jotka eivät sinne kuulu.Annetaan ammattilaisten tehdä diagnoosit ja kategoriat ja pysyttäisiin niissä, muuten tämä menee turhaksi ja hyödyttämäksi väittelyksi siitä mitä mikäkin nimike pitää sisällään, kun kaikki rupeavat tekemään omia tulkintojaan..
Sellaista on nyt ollut paljon ja se vie minusta tilaa vaan siltä oikealta aiheelta ja aiheutta turhaa eripuraa.

Ehkä tämän B-ryhmän persoonallisuushäiriöissä tapahtuvan overlappingin vuoksi sairastuneet oireilevat hyvin eri tavoin. Mikäli kyse on vain ja ainoastaan epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, ja sen aiheuttanut syy on a) selvillä ja b) hoidettavissa (halukkuus hoitaa itseään), voi tilanne olla yksinkertaisempi. Mutta kun mukana hyvin usein on piireitä muista persoonallisuushäiriöistä, eikä sairastunut itse tajua tilaansa, saatikka haluaisi hoitoa itselleen, on tilanne kovin monimutkainen ja lähipiirille haitallinen ellei myrkyllinen.

Omalla eksälläni on diagnosoitu psykiatrin toimesta epävakaa persoonallisuushäiriö, ei minun. Myös muutama muu persoonallisuushäiriö on todettu niin sanotusti siihen "rinnalle" vähemmän hallitsevana. Ja en usko että parisuhteemme oli yhtään vähemmän raastava ja sairas, kuin suhde olisi ollut henkilön kanssa jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö.