Kun läksin hän 'allekirjoitti' narsisminsa
Lähetetty: 31 Elo 2017, 18:38
Jos vielä jotain epäilyksiä vähänkään jäi siitä oliko nyt jo exäksi tituleerattava mies narsistinen, niin ero varmisti asian.
Tyyppi ei ole aikaillut uuden kumppanin löytämisessä sekuntiakaan. Itseasiassa hänellä taisi olla haku päällä jo hyvän aikaa etukäteen. On ollut meinaan taipumus roikkua vuosi tolkulla nettien treffipalstoilla aikaisempien suhteittensa viime vuodet, ja tuskin teki poikkeusta nytkään. Hän sai huomiosta kicksit. Ja tuntui olevan innoissaan siitä, että nyt tavallisen näköinen, vähemmän itseään esiintuova, kelpaa vallan hyvin naisille. Nuorena kun häntä ei juuri noteerattu.
Hän tarvitsee rinnalleen koko ajan jonkun - se peili on oltava. Ja peilin on oltava hallittava tapaus. Ja muistanpa miten hän painotti suhteen alussa "tyhmempikin välttäisi, sitä olisi helpompi ohjailla","pitää pitää epävarmuudessa toista, että se pysyy hallussa","kaikille nyt kuuluu sanoa että hän on erityinen". Hän paljasti monin tavoin osaavansa taktikoida. Mikä lie tyhmyys etten ymmärtänyt mitä tämä merkitsee.
Siis hänellä on aina suhde, ettei vaan ole yksin. Alun hurmausvaiheen, valloitusvaiheen, jälkeen vakikumppanista tulee toveri yksinäisiin iltoihin ja samalla hän jatkaa itsetuntonsa pönkitystä keräämällä valloituksia netissä tai ravintolailloista (jotka ovat työmatkoja). Hän haluaa kaiken: parisuhteen ja poikamieselämän. Parisuhteessa valitettavasti se toinen haluaa kokonaisvaltaisen suhteen ja näin on pakko huijata, että on muka siinä täysin mukana. Sehän ei tietystikään vetele, että tämä pari voisi käyttäytyä kuten hän.
Se mikä on vallan kornia, on se että miehen libido on heikko. Hänen seksuaalisuutensa on heiveröinen eikä siitä oikein riittäisi jaettavaksi ympäriinsä. Hänen exänsä, joiden kööriim nyt itsekin pääsin, ovat riutuneet suhteen vakiintuessa puutteessa, kun hänen seksuaalinen innostuksensa - suuntautuu uusiin kohteisiin ja poikamieselämän puolelle. Kaava toistui taas. Hänen on kai pakko toteuttaa tuota kuviota, sillä ei vaan saa itse kierroksia päälle kuin "uudella lelulla". Kiintymys ja kerätyt tunteet eivät kanna, sillä niitä ei ole.
Hän pystyi kuittaamaan eron olan kohautuksella. Oli jopa vaan innoissaan kun pääsi kirmaamaan kohti uusia seikkailuja. Ei kipuilua, ei tarvetta ihmetellä mikä meni vikaan, ei surua hävitetystä suhteesta. Itselläni on tunne kuin olisin ollut huumausainekoukussa vuosia, jossain narkoosissa tai huumattuna, enkä vieläkään ihan täysin ymmärrä mitä tapahtui. Ero oli hänelle kuin "projekti" joka valmistui ja "asiakirjat mappiin" ja se siitä. Ajatella, että hänen jäätyään kiinni ns. rysän päältä viime talvena, en kyennyt sanomaan enää "rakastan sinua" tai "tykkään sinusta", sillä en enää tiennyt kuka hän on. Hän toki vielä heinäkuun alussa kertoi "rakastan sinua". Tosin hänellä oli tämän vilpittömän - heh heh - tunnustuksen jälkeen jo uusi heila. Kun itse en tiedä missä vaiheessa tavoitan edes lämpimiä tunteita toista ihmistä kohtaan (en tarkoita ystäviä enkä muuta perhettä, vaan ihastumiskohdetta). Olen täysin pöllähtänyt ja tyhjä.
Ihmettelen suunnaattomasti miksi uusi höpläytettävä ei kiinnitä huomiota siihen miten nopeasti tämä mies hyökkää suhteeseen? Samalla sekunnilla kun eropaperit lähtivät maistraattiin. Tai sitten hän valehtelee kuvioista. Minunkin kohdallani selvisi vasta vuoden kuluttua ja liian myöhään, että edellinen suhde oli ollut vielä pitkään päällä kun me seurustelimme... Kaivoin silloin, ja nyt lopussa totuutta selville melkoisella vaivalla. Luulen että monen kannattaisi hyvien tapojen vastaisestikin olla vähän kyylä uuden tuttavuuden kanssa? On jotenkin hyvää käytöstä lähteä luottamaan ihan periaatteesta, olla tonkimatta asioita, antaa menneen olla ym.
Tyyppi ei ole aikaillut uuden kumppanin löytämisessä sekuntiakaan. Itseasiassa hänellä taisi olla haku päällä jo hyvän aikaa etukäteen. On ollut meinaan taipumus roikkua vuosi tolkulla nettien treffipalstoilla aikaisempien suhteittensa viime vuodet, ja tuskin teki poikkeusta nytkään. Hän sai huomiosta kicksit. Ja tuntui olevan innoissaan siitä, että nyt tavallisen näköinen, vähemmän itseään esiintuova, kelpaa vallan hyvin naisille. Nuorena kun häntä ei juuri noteerattu.
Hän tarvitsee rinnalleen koko ajan jonkun - se peili on oltava. Ja peilin on oltava hallittava tapaus. Ja muistanpa miten hän painotti suhteen alussa "tyhmempikin välttäisi, sitä olisi helpompi ohjailla","pitää pitää epävarmuudessa toista, että se pysyy hallussa","kaikille nyt kuuluu sanoa että hän on erityinen". Hän paljasti monin tavoin osaavansa taktikoida. Mikä lie tyhmyys etten ymmärtänyt mitä tämä merkitsee.
Siis hänellä on aina suhde, ettei vaan ole yksin. Alun hurmausvaiheen, valloitusvaiheen, jälkeen vakikumppanista tulee toveri yksinäisiin iltoihin ja samalla hän jatkaa itsetuntonsa pönkitystä keräämällä valloituksia netissä tai ravintolailloista (jotka ovat työmatkoja). Hän haluaa kaiken: parisuhteen ja poikamieselämän. Parisuhteessa valitettavasti se toinen haluaa kokonaisvaltaisen suhteen ja näin on pakko huijata, että on muka siinä täysin mukana. Sehän ei tietystikään vetele, että tämä pari voisi käyttäytyä kuten hän.
Se mikä on vallan kornia, on se että miehen libido on heikko. Hänen seksuaalisuutensa on heiveröinen eikä siitä oikein riittäisi jaettavaksi ympäriinsä. Hänen exänsä, joiden kööriim nyt itsekin pääsin, ovat riutuneet suhteen vakiintuessa puutteessa, kun hänen seksuaalinen innostuksensa - suuntautuu uusiin kohteisiin ja poikamieselämän puolelle. Kaava toistui taas. Hänen on kai pakko toteuttaa tuota kuviota, sillä ei vaan saa itse kierroksia päälle kuin "uudella lelulla". Kiintymys ja kerätyt tunteet eivät kanna, sillä niitä ei ole.
Hän pystyi kuittaamaan eron olan kohautuksella. Oli jopa vaan innoissaan kun pääsi kirmaamaan kohti uusia seikkailuja. Ei kipuilua, ei tarvetta ihmetellä mikä meni vikaan, ei surua hävitetystä suhteesta. Itselläni on tunne kuin olisin ollut huumausainekoukussa vuosia, jossain narkoosissa tai huumattuna, enkä vieläkään ihan täysin ymmärrä mitä tapahtui. Ero oli hänelle kuin "projekti" joka valmistui ja "asiakirjat mappiin" ja se siitä. Ajatella, että hänen jäätyään kiinni ns. rysän päältä viime talvena, en kyennyt sanomaan enää "rakastan sinua" tai "tykkään sinusta", sillä en enää tiennyt kuka hän on. Hän toki vielä heinäkuun alussa kertoi "rakastan sinua". Tosin hänellä oli tämän vilpittömän - heh heh - tunnustuksen jälkeen jo uusi heila. Kun itse en tiedä missä vaiheessa tavoitan edes lämpimiä tunteita toista ihmistä kohtaan (en tarkoita ystäviä enkä muuta perhettä, vaan ihastumiskohdetta). Olen täysin pöllähtänyt ja tyhjä.
Ihmettelen suunnaattomasti miksi uusi höpläytettävä ei kiinnitä huomiota siihen miten nopeasti tämä mies hyökkää suhteeseen? Samalla sekunnilla kun eropaperit lähtivät maistraattiin. Tai sitten hän valehtelee kuvioista. Minunkin kohdallani selvisi vasta vuoden kuluttua ja liian myöhään, että edellinen suhde oli ollut vielä pitkään päällä kun me seurustelimme... Kaivoin silloin, ja nyt lopussa totuutta selville melkoisella vaivalla. Luulen että monen kannattaisi hyvien tapojen vastaisestikin olla vähän kyylä uuden tuttavuuden kanssa? On jotenkin hyvää käytöstä lähteä luottamaan ihan periaatteesta, olla tonkimatta asioita, antaa menneen olla ym.