KESKUSTELUFOORUMI

Erosin aika ilmiselvästi narsistisesta miehestä kaksi vuotta sitten. Meillä on kaksi lasta, joten yhteydenpitoa ei voi täysin katkaista. Kuluneen kaksi vuotta hän on toteuttanut lupaustaan tehdä minun elämästäni helvetin, koska jätin hänet. Lasten tapaamisasioista ja elatuksesta on väännetty. Hän uhkailee milloin sillä etten saa lapsia jouluksi luokseni, milloin sillä ettei enää ota lapsia luokseen (miten sellaisen selittää lapselle?!). Hän on uhkaillut hankkivansa yksinhuoltajuuden (onneksi tiedän ettei se ole mahdollista), nyt hän uhkailee tekevänsä ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille.

Onneksi olen ollut yhteydessä lastenvalvojaan ja lastensuojeluviranomaiseenkin hänen uhkailujensa ja mustamaalaamisensa takia, joten eivät ehkä usko mitä tahansa. Välillä hän on mukaystävällinen, haluaa puhua lasten kasvatusasioista ja jos en minä halua, olen paska äiti ja ajattelen vain itseäni. Todellisuudessa en halua jutella koska tiedän hänen vain keräävän materiaalia seuraavaa hyökkäystään varten! Nyt lapsellamme on jonkinlainen uhmaikä, mikä on tietty minun syytäni, koska tälläisen roolimallin saa.

Ikävä kyllä hän saa minut pelkäämään ja ahdistumaan. Odotan peloissani hänen hyökkäyksiään, vaikka en tee mitään mikä lastensuojeluviranomaisia voisi kiinnostaa, elän tavallista onnellista perhe-elämää kihlattuni kanssa. Ainoastaan tämä narsku varjostaa onnea. Hän mustamaalaa minua lapsille, jotka kuulemma itkevät kun joutuvat lähtemään minun luokseni. Pelkään että hän todellakin onnistuu kääntämään lapset minua vastaan. Itse en samaan sorru, olen päättänyt etten suostu puhumaan lapsille pahaa isästään vaikka mikä olisi.

Voiko tälläisestä päästä eroon vai onko minun vaan kamppailtava loppuelämäni? Taisteltava ettei hän saa lapsiani vihaamaan minua? On järkyttävää millaista jälkeä SAIRAS ihminen saa aikaan...

Hei Narsissi,

todella surullista lukea tekstiäsi. Juuri itse kirjoitin samasta aiheesta pari päivää sitten, palstalla "Minun tarinani". Meillä erosta kauemmin aikaa ja lapset vanhempia ja minä tyhmä tajusin vasta vähän aikaa sitten, että ex-mieheni on narsisti. En osannut siis suojata itseäni tai lapsiani.

Vanhempi lapsi tajusi tilanteen ennen minua ja lopetti isänsä tapaamisen jo joitakin vuosia sitten. Tästä suuttuneena (ja tietenkin siitä, että minulla on uusi parisuhde) hän on systemaattisesti manipuloinut nuorempaa lastamme. Hän on saanut lapsen tekemään lastensuojeluilmoituksen minusta. Ex on kaikki nämä vuodet uhannut minua melkein joka kerta, kun on ollut minuun yhteydessä joko eläinsuojelu-, lastensuojelu- tai rikosilmoituksilla, aivan syyttä.

Kuten sinäkin Narsissi, minä ajattelin aina, että minä en puhu ex-miehestäni pahaa, en varsinkaan lapsille. En ole katkera erosta, sillä itse hain sitä. Ja kuvittelin, että hänkin osaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen, mutta narsistihan ei ole aikuinen. Valitettavasti.

Sinulla on etuna se, että olet tajunnut tämän ja osannut tietyllä tavalla suojautua hänen käyttäytymiseltään, ilmoittamalla asiasta jo etukäteen lastenvalvojalle ja lastensuojeluun.

Nyt hän on manipuloinut tyttäremme sanomaan, että haluaa muuttaa isänsä luokse. Hän on valmis repimään lapsensa turvallisesta kasvuympäristöstä aivan uudelle paikkakunnalle ja uuteen kouluun, ilman ystäviä, vain siksi, että minä kehtasin lähteä hakemaan elatusmaksuja. Toisessa kädessä hän heiluttaa lastesuojeluilmoituksia (muutama hänenkin tehtailema) ja selittää, kuinka lapsen ei ole turvallista asua väkivaltaisen äidin luona. En tiedä, miten tulen jaksamaan tämän taistelun ja mistä saan tarvittavan avun. Mutta sen tiedän, että en luovuta.

Toivon Narsissi, että teillä on toinen tilanne, mutta minun vastaukseni tällä hetkellä tuohon kysymykseen on, että ei pääse eroon koskaan. Ei ainakaan ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä!

Meilläkin narsku uhkaili millä kerkesi, kunnes löin nyrkin pöytään ja sanoin että nyt riittää. Sillä kun oli lastensuojeluasiakkuus voimassa jo, kerroin sosiaaliviranomaisille kaiken. Ihan kaiken. Ja minua uskottiin! Nyt narsku yrittää vollottaa siitä että minunkin luokseni pitää tehdä olosuhdeselvitys jos kerran hänenkin luo tehdään ja tuumasin kylmästi, että tervetuloa meille vaan, en mä viranomaisia pelkää. Ei ole mitään syytä siihen.

Toivon oikeasti että narsku vain katoaisi jonnekin, häviäisi kokonaan eikä tulisi enää ikinä häiritsemään meidän elämää mitenkään. Kuulostaa julmalta, mutta ei munkaan kaikkea tarvii jaksaa. Ei ole mun vika, että narskulla on paha olla enkä mä käsitä millä oikeudella se tekee jatkuvia temppujaan. Kunpa tämä vain loppuisi jotenkin!!! Mutta ei, itse se pitää saada loppumaan ja aika näyttää mitä tapahtuu. Ainakin olen saanut lapseni edes jonkinlaiseen tasapainoon. Eihän lasta tietenkään ole pakko antaa narskun mukaan jos tuntuu, että käytös on epätasapainoista. Näin olen ainakin ymmärtänyt.