KESKUSTELUFOORUMI

Yritän olla ajattelematta liian tunteella ja ottaa asiat asiana.
Lapsellani syntymäpäivä ja olen hartaudella tehnyt lahjan itse omilla käsilläni. Hänen mieli jääkiekko joukkueen väreillä.
Lapsen vastaus oli kun ilmoitin että laitan pikku paketin: " jännittää mitähän laitat tulemaan. Sain jo lahjan (narsistilta) joka maksoi monta sataa €." Ja miten voi lapsen sanat tulla ihan samaan sävyyn kuin tulisi tuon narskun suusta?
Laitan silti paketin menemään, vaikka tiedän että se on pettymys.
Lahjonnalla ja ostamalla on minun entisessä elämässä korvattu rakkaus.
Tuntuu pahalta!

Onkohan tuo lahjonta ja materialla rakkauden osoittaminen tyypillistä narsisteille? "Rakastanhan minä sinua, minähän ostin sinulle niin arvokkaan syntymäpäivälahjankin!" Muuten välittämistä sitten ei osoitetakaan ikinä mitenkään, muuta kuin silloin kun itsellä on tarve päästä lähelle. Ei ole ystävällisiä sanoja, ei kosketusta eikä arvostuksen osoitusta joillain pienillä teoilla, joilla ei rahallista merkitystä ole. Lahjovat itsensä kipeiksi ja toiset hukuksiin. "Näin paljon minä sinusta välitän!" Lapsia tai lapsenlapsia ei pidetä sylissä eikä heidän kanssaan vietetä aikaa, mutta tavaran määrästä voi arvioida kuinka hirveästi välitetään. Ja siihenhän on helppo myös vedota marttyyrina myöhemmin. "Minä olen sinulle ostanut niin paljon kaikkea, minä olen niin paljon sinua AUTTANUT ja tässäkö on kiitos??" (vaikkei apua ikinä olisi edes pyydetty)

Kyllä, lahjonta ja materialismi ovat keskeinen osa narsismia.

Erottuani ex-vaimostani olen saanut huomata, miten lapsesta yritetään tehdä liittolaista kaikin mahdollisin keinoin. Esimerkiksi lapselle syötetään roskaruokaa ja herkkuja - koska lapsi niin kovasti niistä tykkää. Lapsen lihominen nostetaan esille ja vihjataan, että ruoka minun luonani ei olisi terveellistä. Lapsi on kuitenkin jo itse sen ikäinen, että totuus kuullaan myös hänen suustaan: teen pääsääntöisesti ruuat itse ja kiinnitän kyllä huomiota ruuan laatuun. On silti erikoista huomata, miten narsistinen vanhempi yrittää siirtää oman negatiivisen toimintansa toiseen vanhempaan.

Ylipäätään periaate näyttää olevan se, että narsistinen äiti yrittää antaa lapselle sitä mitä lapsi haluaa tai mitä äiti ajattelee lapsen haluavan. En ole koskaan lapselle moittinut äidin käytöstä, mutta olen selittänyt hänelle oman näkökulmani seuraavasti:

Minulle on tärkeintä se, mitä sinä tarvitset. Ei se, mitä sinä kulloinkin haluat. Kerron, että ei silti ole kiellettyä haluta erilaisia asioita ja mielelläni kuulenkin mitä hän haluaa - ei silti kannata olettaa, että kaikkia mielihaluja toteutetaan. Vaikuttaa siltä, että lapsi ymmärtää näkökulmani hyvin. Puhun näissä yhteyksissä myös kohtuudesta ja kerron siitä, miltä tuntuu jos aina tottuu saamaan kaiken mitä haluaa: lopulta mikään ei tunnu enää miltään. Aikuisena kukaan ei myöskään ole koko aikaa antamassa mitä haluat, vaan sinun on itse työlläsi ansaittava kaikki. Ja voidaksesi saada toisilta, myös sinun on annettava toisille. Vielä tällä hetkellä ei ole näköpiirissä sitä, että tästä ala-astetta käyvästä lapsesta olisi tulossa itsekeskeinen ihminen.

Olen sitä mieltä, että materialistiseen lahjontaan ei missän nimessä pidä ryhtyä, vaikka se taloudellisesti olisikin mahdollista. Se ei ole lasta kohtaan oikein. Ex-vaimoni vie lasta kalliille ulkomaanmatkoille, ostaa yhtä sun toista - ja jos rahaa on tarpeeksi, mikään ei ole niin helppoa kuin antaa rakkaus rahana. Se mikä ex-vaimolta ei kuitenkaan onnistu, on aito syvällinen läsnäolo ja läheisyys arjessa. Hänellä on aina oltava monta rautaa tulessa. On oltava kaikenlaisia projekteja, kuten muuttoa hienompaan/isompaan/parempaan asuntoon yms. Ja samalla kerrotaan lapselle, mitä hän sitten saa kun muutto toteutuu jne. Hän omalla toiminnallaan kasvattaa myös lapsesta materialistista. Tiedän, että myös hänet on kasvatettu samalla tavoin. Minun keskeinen roolini tässä elämässä on katkaista tuo materialismiin keskittyvä kierre.

Mitä minä sitten teen? Minun kanssani elämä ei ole "sitten kun". Me emme kiertele kauppoja etsien jotain ostettavaa. Emme etsi asioita, joilla täytetään hetkellinen tyhjyys. Me ostamme asioita, joita tarvitaan esimerkiksi siihen, että voimme harrastaa jotain kivaa yhdessä ihan arjen keskellä. Ylipäätään panostan yhteisiin elämyksiin ja kokemuksiin. Lapsi tykkää käydä kanssani metsäretkillä ja ihan vain ulkoilla. Saatamme istua kalliolla ja jutella niitä näitä. Tai menemme merenrantaan katsomaan löytyykö rantavedestä kaloja tai jotain ötököitä. Haluan näyttää hänelle, että ilon elämään voi löytää pienistä asioista ja nimenomaan arkisen yhdessäolon kautta. Hän myös kaipaa kainalossa makailua ja rapsutuksia - ihan niin kuin me aikuisetkin. Ja sitä minä hänelle annan toivoen sitä, että jonain päivänä hän muistaa nämä hetket ja osaa antaa samaa eteenpäin jollekin toiselle. Pidän kuitenkin huolen siitä, että minua ei pompotella eikä käskytetä. Asetan rajat ja olen täysin vakuuttunut siitä, että se on lapselle myös avain mielenrauhaan.

Narsisti kilpailee aina toisen vanhemman kanssa. Jos haluat voittaa sen kilpailun, älä kilpaile lainkaan. Hyväksy se, että narsisti ei muuta toimintaansa vaikka tekisit tai sanoisit mitä tahansa. Usein riittää, että saan yleiskuvan lapsen kertoman pohjalta narsistiäidin kanssa vietetystä viikosta ja tarpeen vaatiessa sopeutan hieman omaa toimintaani siihen. Esimerkiksi jos äidin luona on ollut hurja määrä aktiviteetteja, voimme ottaa itse rauhallisemmin. Tai jos äidin luona on herkuteltu tavallista enemmän, herkut luonani jäävät (vaivihkaa) hyvin vähäisiksi. Lapseni kokee, että olen jossain määrin tiukempi kuin äiti, mutta aina välillä käymme aihetta sivuten syvällisempiä keskusteluita ja annan ratkaisuilleni perusteluita. Se missä joudun olemaan tarkkana on se, että oman toimintani perusteleminen ei tarkoittaisi sitä, että äiti toimii aivan päin mäntyä. Lapsi on minulle sanonutkin, että "äiti ei ajattele asioita noin syvällisesti". Ja siinä hän osuu aivan oikeaan. Väitän, että narsisteilta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Heillä ei ole linjoja ja periaatteita toimintansa tukena.

Kehotan kaikkia ottamaan oman aidon lapsilähtöisen linjansa. Ei ole helppoa olla sortumatta narsistin peliin. Jopa eräs lakimies kehotti minua lahjomaan lastani, koska lapsen äitikin tekee niin. Toimeksiantosopimusta hänen kanssaan ei kuitenkaan syntynyt, koska en voi sietää minkäänlaista tarkoituksellista manipulointia ja huijaamista. Uskon, että suoraselkäisyyteni tuottaa ajan kuluessa tulosta. Ja vaikka ei tuottaisikaan ja lapsesta kaikesta huolimatta tulee äitinsä kaltainen materialisti, olen silti omalta osaltani tehnyt parhaani.