KESKUSTELUFOORUMI

Moi, oon uusi täällä palstalla. Erosin viikko sitten narskusta ja muutin omilleni. Oikeastaan olen asunut jo hetken osan viikkoa eri paikkakunnalla, nyt täysin erillään. On ihanan helppo hengittää. Mutta millä tästä pelosta pääsee? Pelkään koko ajan että ex on oveni takana. Se anelee jatkuvasti takaisin. Välillä uhkaillen, välillä epätoivoisesti anellen. Aina kun se ottaa yhteyttä, alkaa ahdistaa suunnattomasti ja iltaisin pelkään sen tulevan oveni taakse.

Tervehdys,
Pelkotiloihin ja muihin asioihin, jotka rasittavat elämää, niin niihin auttaa parhaiten aika ja vertaistuki, jossa voi jakaa ajatuksia ja kokemuksia vertaistensa kanssa. Pelkotilojen ennakointi on aivan luonnollinen reaktio, kun on joutunut 24/7 olemaan jatkuvasti pelon kanssa tekemisissä. Ensimmäisenä suosittelen ja niin itse tein, että koetin siirtää ajatuksia pois entisestä elämästä ja keskittymään omaan hyvinvointiin ja sen edistämiseen. Tarvittaessa voi ja on suositeltavaa käyttää esim. kriisikeskuksen apua tai muita terapiapalveluja, jossa voi alottaa pelkotilojen työstämisen ammattilaisen avustamana.

Kiitos, taustallahan tässä on ihan se perinteinen tarina joita täältä on saanut useita lukea. Siitä saakka kun papin aamen oli kuultu, alkoi henkinen väkivalta joka oli todella raakaa ja rajua. Toisinaan uhka myös fyysisestä väkivallasta. Syyttelin kauan itseäni kunnes tajusin olevani syytön ja hakeuduin monen sadan kilometrin päähän töihin ja kuljin vain viikonloput narskumiehen luona. Lopulta tilanne kärjistyi fyysiseen väkivaltaan ja pakenin, lähipiirin avustuksella sain kaikki tavarani talostamme pois ja laitoin erohakemuksen vireille. Nyt on hyvä olla, mutta toisinaan tulee yhä viestejä ja soittoja, en tokikaan vastaa puheluihinkaan ja ne ovat nyt vähentyneet. Asun maantasalla ja todellakin pelkään sitä hetkeä kun mies on oven takana töistä tullessani iltapimeällä. Olen koittanut keksiä itselleni mukavaa tekemistä, mutta kun tulee sellainen hetki että jää ns.yksin, iskee pelko.