KESKUSTELUFOORUMI

Mitä tapahtuisi, jos joku kaunis hetki vain purskahtaisi hysteerisesti nauruun kun narsku "loukkaantuu", nalkuttaa, suuttuu, raivoaa yms yrittää manipuloida? Jos vain ei enää kestä hänen teatteria ja alkaa vaan naurattamaan? Onko silloin pahassa pulassa? Mitä tapahtuu?

Joskus äitini vaahtoaminen on ollut niin absurdia, että olen alkanut epäuskoisena nauraa. Seuraus siitä on ollut, ensin hölmistynyt katse ja raivoaminen on jatkunut kahta kauheampana. Toki minulla ei ole mitään pelättävää fyysisesti, kun olen äitiäni reilusti suurempi, mutta jos fyysiset tekijät olisivat päivastoin, niin tuskin naureskelisin.

Hyvä että olet suurempi. Narsistille nauraminen on "vaarallista" puuhaa. Eräs narsisti löi miestään välittömästi kasvoihin tämän ajaessa autoa, sillä seurauksella, että melkein lensivät mutkasta ulos.
Jostain syystä uhria harvoin naurattaa, ainakaan välittömästi ja heti siinä tilanteessa. Monille komediakin on muuttunut tragediaksi vuosien toistonäytöksien takia.

Joissakin perheissä on yksi narsisti jonka touhuista muut ovat perillä - usein kyseessä on mummo - jolloin muut saattavat virnuilla tietyn kaavan toistuessa taas kerran. Näissä tapauksissa ko narsisti on ysein osannut jotenkin kummasti sulkea muiden reaktiot pois mielestään ja kuin olan kohautuksella vain jatkaa tyynenä, tai vain lievästi närkästyneenä (muiden huonotapaisuudesta), omaa juttuaan.

Itse en tohtinut nauraa äijälle päin näköä, uskomatonta kyllä, pääsyynä oli sääli tätä kohtaan. En usko että olisin saanut päin taulua, vaikka joissakin tapauksissa näinkin voi jollekin käydä narsistille nauraessa. Saatoin kyllä kevyeen huumoriin leivottuna tokaista vastaukseni "hulluamiseen". Silloin tämä narsistinen puhe ( jonka teema oli usein keksitty loukkaus tai epäily hänen kykyjään vastaan) jotenkin katkesi. Toimi siis jopa narsismia hillitsevästi.

Itselle voi kyllä olla hyväksi nauraa narsistille ainakin tilanteesta poistuttaessa. Saa etäisyyttä tyyppiin aika terveellä tavalla.

Tilannekohtasesti nauraminen toiminu kotona. Jotkut narskut voi julkisissa tilanteissa "perääntyä" jos pelkäävät valtapelinsä paljastuvan ja joutuvansa siitä sit huonoon asemaan mut sit taas on näitä ketkä rupee vaarallisiks, varmaan yksityisesti enempi.

Kotona tilannekohtasesti nauraminen voi laannuttaa äidin syyttelevää riidanhalua mut harvemmin sitä on ilosin mielin kun hän keksii jotain mistä suuttua ilman mitää varotusta. Pitkäkestosesti nauraminen ei ratkase mitään, jokanen päivä minkä sen kanssa viettää on uus päivä suuttua.
En joudu ojasta allikkoon tieteskään kun en oota siltä mitään muuta ja jos se tekiskin mulle jotain niin siinä olis sitte riski että hän ite paljastuis. Pahin skenaario mitä vois tapahtua tietty olis että äiti tappas mut kostona että elän siivellä(/vankina) enkä menesty (hänelle) tai pelkää (vastustamisen seurauksia), tykkäähän se hirveesti kaikista murhamysteerijutuista, mut tää on vaan mun oma pelko minkä totuusperää on vaikee todistaa.
Äiti ei kyl ota huumoriks vetämistä sen paremmin kuin faktojakaan koska sehän on narskulle selvä tappio.