KESKUSTELUFOORUMI

Miten kauan narsku jaksaa pitää yllä kulisseja ennenkuin todellinen luonne paljastuu?
Itse uskon, että ennenpitkää samat ongelmat alkavat uudenkin kumppanin kanssa, eikä parisuhteen toisella osapuolella ole juurikaan merkitystä tässä asiassa. Kokemuksia?

Varmaankin se niin on...

Minäkin ihmettelen ku.vielä.ilm mun eks narsku on uuden kans. Yli vuoden jaksanu.olla vaan.jospa se nanrn.on.vielä otteessa. Kun sen katon alla narsku asuu.

Mutta se sama kaava toistuu. Ja huomannu et mitä enemmän.ikää tulee niin sitä nopeemmin korttitalot kaatuu uudessa suhteessa.

Ikävä kyllä narsistit myös oppivat. He kyllä muistavat missä kohtaa edellisessä suhteessa meni esitykset pieleen ja korjaavat tätä kohtaa taitavasti seuraavalla kierroksella. Perusongelma, persoonallisuushäiriö, ei katoa tietenkään ja ajan myötä palataan samaan tilaan uudessa suhteessa.
Mielenkiintoista sinänsä, on se, että he saattavat myös ottaa uuteen suhteeseen lainahöyhenet edelliseltä kumppaniltaan. Näin varsinkin jos narsistin exä on ollut jotakin mitä on ihailtu, tavoiteltu. Narsisti etsii kernaasti edustavaa, näyttävää, menestyksekästä kumppania, ja pyrkiessään kohti omaa ihanneminää, lähes täydellistä otusta, hän leikkaa ja liimaa menestyksekkäitten ominaisuuksia itseensä. Erilaisten tyyppien kopioinnissa tuleekin monen narsistin kohdalla sekava ja hämmentävä kokonaisuus, jonka epäjohdonmukaisia puheita, arvoja ja käytöstä, pääsee nopeasti ihmettelemään. Kun tuohon tilkkutäkkiin vielä lisätään kehno impulssikontrolli, niin narsisti on helppo tunnistaa kiikkerästä olemisesta ja epäjohdonmukaisesta menosta. Aina ei käy noinkaan, vaan narsisti voi olla hyväkin kontrolloija ja taktikko, ainakin niin kauan kunnes hänen tahtonsa törmäilee selvästi toisen ihmisen tahtoon. Toistuvaa vastustusta ei kestä hyvin kontrolloitukaan narsisti kuoren repeämättä.

Vielä tuosta kopioinnista sananen. Muutamassakin tapauksessa narsisti esiintyy sellaisena kuin tämän exä oli edellisessä suhteessa. Hän saattaa syyttää exää puheissaan argumentein, jotka sopisivat häneen ja esittää exänsä roolia uudessa suhteessa. Jos olet ollut jotenkin onnistunut tasapainoilussa hänen kanssaan, hän voi napsia nämä sinun sanomisesi, käytöksesi, käyttöönsä joksikin aikaa.

Noin näkyvät ilkeydet joita tämä sinun höykyttäjäsi on käytellyt kyllä viittaavat siihen, että hän ei ole hyvä näyttelijä vaan toistaa röyhkeästi kaavaa jatkossakin. Vihjaisit hyvään ulkoiseen olemukseen ja menestykseen töissä - se tarkoittaa että hänellä on pelivaraa, hän voi etsiä vielä edustavampaa, näyttävämpää puolisoa, ja dumppaa sujuvasti exiä pellolle. Hänellä on varaa olla röyhkeä vielä pitkään. Vasta keski-iän kohdilla voi odottaa narsistin luhistumista: nuoruus ja kaikkivoipaisuus katoavat.

Tulitko ajatelleeksi että tunteet olivatkin ehkä vain sinun? Hän on päässyt varmaan ajoittain mukaan sinun tunnetiloihisi? Olet toiminut tuikitarpeellisena kiihdyttimenä jossa hänkin on saanut kiinni jostain, lisäksi hän on voinut olla aidosti onnessaan siitä että olet niin rakastanut häntä! Tunnekokemus on jaettu, mutta narsistin kanssa te jaatte rakkaudentunteet häntä kohtaan, ei molempiin suuntiin.

Hyvää pohdintaa Venica ja KarariinaM70!

Itse ajattelen, että narskun toiminta muistuttaa paljon alkoholistin vastaavaa; pystyvät feikkaamaan aikansa, mutta jossain vaiheessa niille ihan lähimmille asiat paljastuu. Jossain vaiheessa **ska nousee väkisinkin pintaan ja tihkuu hyvänkin peittelyn ja näyttelyn läpi.

Olen huomannut, että mulle on tullut voimakas tarve saada se revanssi, tieto siitä, että olin oikeassa narskun suhteen. Ja että uusikin suhde noudattelee ajan kanssa samaa kaavaa kuin minunkin kanssani. Tiedän, että turha näitä on pohtia, vaan olla onnellinen, että nyt on kaikki hyvin. Liekö nämä ajatukset osa narskusta paranemisen prosessia? Tiedän, että jossain vaiheessa narskun uuden suhteen tilasta kuulen yhteisten tuttujen kautta.

Kirjoitit Katariina siitä mun tunteiden omimisesta. Varmasti näin tapahtui. Lisäksi huomasin (tosin myöhemmin), että hänen arvomaailmansa johon ihastuin taisi sekin olla mun omani, jonka hän oli ikäänkuin omakseen ottanut. Hän omi mun harrastukseni, arvoni, tunteeni ja jopa musiikkimakuni, lempiruokani etc.

En haluaisi tuntea tätä "mitä minä sanoin" - tunnetta. Tai oikeammin odottelua, että pääsen sen toteamaan. Haluaisin unohtaa hänet ja sen kammottavaksi henkiseksi väkivallaksi muuttuneen parisuhteen. Mutta vaikealta tuntuu..ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin kahlata tää läpi ja odottaa, että aika parantaa?

Kiki, huomasin tuon minun mielipiteitteni ihailun, jota ex-mieheni teki. Ja käytti sanoja "en tiennyt että tykkään tästä näin paljon, sinä oot opettanu mut tykkäämään tästä." Tai "jos joku muu ois mua pyytäny näihin niin en ois ikinä suostunu!" Jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli juurikin sitä feikkaamista, jotta jäisin täysin koukkuun kuinka "samanlaisia" me ollaan

Pakko kysyä kun nyt tulee taas niin samoja "sitaatteja" että liian hyvin tunnistaa omat kotiolot..

Kysyisin että onko narsisti jättänyt teidät ja milloin hän näin tekee?

Ollaan vaiheessa missä narsisti vihaa mua,osoittaa inhonsa päivittäin muttei tee elettäkään että aikoisi jättää mut mitä odotan,koska pelkään mustamaalausta minkä hän varmasti tekisi. Viettää nykyisin enää viikonloput kotona. Silloinkin saattaa olla la-su välisen yön pois.

Narsisti ei oikeastaan useinkaan jätä. Paitsi jos on nuori ja valtansa tunnossa, kuten yllä. Käsittääkseni tavallisempaa on, että hän itse ajaa suhteen siihen tilaan, että kumppani häipyy. Näin varsinkin jos hän ei ole niin hyvännäköinen tai omaa muuten resursseja pyydystää uutta helposti. Sitten on narsistiyksilöstä kiinni, miten tämä lähtemiseen reagoi. Hirveitä ovat tarinat joissa hän jatkaa exän vainoamista ja kiusaamista vuosi tolkulla, vaikka olisi saanut katiskaansa uuden. Tämä johtuu narsistin ajattelusta, jossa "kaikki on hänen", myös ex siinä missä perintöpiironkikin. Toisaalta, jätetyksi tuleminen on myös tappio. Jotkut narsistit eivät tällaista nöyryytystä siedä pätkääkään - siksi he kiusaavat lähtenyttä, tai pyrkivät pitämään pihdeissään (pienin hyvin kausin, jotka tälle tarjotaan päätä sekoittamaan tai reippaasti uhkailemalla ja kiristämällä) kumppania, jonka ovat jo kelvottoman huonoksi kuluttaneet.
Osa narsisteista kääntää lähtemisen niin, että "minä ajoin itse suhteen paskaksi", jolloin he saavat sekä selityksen jossa he ovat oikeastaan päättäneet suhteen, sekä ah niin mainion marttyyrin viitan. Tästä uhrin leikkimisestä kun on hyötyä. Miten helppo onkaan hurmata auttamiseen ja hoivaamiseen taipuvainen uusi heila, kun on tarjota eron selitykseksi, se että "minä tein kaikkeni, mutta sille ei mikään riittänyt, sniff". Ja tuon kyljessä vedetään alun hurmausjakso lahjoin, kukin, huomioinnein ynnä muuta makeaa. Siinä sitten uusi uhri ihmettelee että "voi miten tuo ihana olento onkaan joutunut kiltteyttään sellaisten kamalien naisten höykytettäväksi - minä aion hyvittää ressulle tämän olemalla hänelle oikein kiltti...."
Ja perin tavallista on että erovaiheessa narsisti voipi vuoroin näytellä raivoisaa ja vuoroin sovittelevaa ja vielä väliin tuota uhria. Kun peli on menetetty, hän saattaa ikäänkuin pikakelata edessäsi kiikkerän persoonansa kaikki roolit.
Narsisti on huono luopumaan tavaroistaan (moni hamstraa, ostaa turhaa, varastoi) - ja kumppani on tavara myös.Useim kumppanin on tehtävä lähtöpäätös. Muista, että jutun eli häiriön ydin, on että hän on sielultaan 2-4 vuotias lapsi, eli onko halukas tai kykenevä ottamaan vastuun sen kummemmin päätöksistä, kuin sanoista tai teoistaan? Tyypistä riippuu onko hän jälkikostaja vai vetääkö linjat poikki niin ettei vastaa edes yksinkertaisiin järjestelyviesteihin, kuten:" Käykö, että haen loput tavarani klo 16 huomenna?" Jotkut päättävät ettet ole enää olemassa tai noh, oikeastaan he ajattelevat että sinä kärsit eniten heidän vaikenemisestaan ja katoamisestaan. Silloin he tulkkaavat jutun niin että vaietessaan he käyttävät valtaa ja samalla se toimii oivana kidutuksena ja saat rankaisusi, hirveän rankaisusi:" ..et saa enää olla kontaktissa hänen jumalaisen ihanan persoonsa kanssa"(sillä hänhän on hieno, upea, paras, kun äiti ja mummokin niin sanoi...).

Vielä sinulle lisäys. Jos notkuu jo viikonloput "kalastamassa" muilla vesillä, hän näyttää etsivän uutta...mutta ei ole vielä löytänyt sopivaa. Kun löytyy, voi itsekin lähteä suhteesta. Joskin voivat kyllä pitää molemmat...kaksoiselämä ei ole harvinaista. Joskus kolmeakin pyöritellään vuosia.

Miten tulkitsisitte sitä kun mies on sanonut, ettei halua mennä ilman minua minnekään illanviettoihin tms, koska silloin on aina olemassa riski, että käy "jotain". Hän on selittänyt sen siten, että rakastaa minua niin paljon ettei halua riskeerata, kun eihän ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Mieluummin sitten yhdessä tai ei ollenkaan. Nyttemmin se "Ei ollenkaan" koska minä en hänen kanssaan minnekään enää lähde.

Mielestäni aikuisen ihmisen kuitenkin pitäisi aika hyvin osata halutessaan himonsa hillitä, että on sitä aika epävarma itsensä suhteen jos ei sen vertaa voi ennakkoon tietää, että pitäisi näppinsä erossa muista. Tai onko se juuri sitä, että syy ei ole koskaan itsessä, vaan joku muu hänet voisi vietellä..? Ja onhan siinä hän myös esimerkkinä minulle, että koska hänkään ei ilman minua lähde niin ei ole asiaa minullakaan. Ja ilmeisestikään ei sitten minuun myöskään luota, ettenkö samoin hänen laillaan lankeaisi jos tilaisuus tulisi.

Aina yhdessä, paita ja peppu... Sitä mitä se ankeimmillaan voi olla.

Juuri niin alkoi meidän suhteemme, narsisti oli niin huonovointinen ja kaltoinkohdeltu(mitä sanaa hän joskus käyttää ohimennen vitsillä ja olen ymmärtänyt että sen sävy on halveksiva ja pilaileva,tavallaan siis voivottelee itsekin vitsillä mutta juuri niin että sen tajuaa vasta jälkeenpäin). Ja minä jostain velvollisuudentunnostani luulin että mun on hyvitettävä hänelle se että häntä on aiemmin kohdeltu huonosti. hohhoijaa..

Narsku on alkanut juttelemaan itsemurhasta ja sen tehneistä ja muutenki sivuuttanut aihetta ja olen jossain kohtaa tuntenut ikäänkuin hän yrittäisi provosoida minua tekemään itsarin. Mietin että voiko tämä johtaa johonki muuhun hänen osaltaan? Ja johtaako ylipäätään johonkin. Tuntuu siltä,jos tässä kerrankin yrittää omiin tuntemuksiin luottaa, että kun hän ei aio jättää enkä itse ole erosta puhunut mutta tilanteemme on jo aivan onneton,että yrittääkö hän päästä minusta eroon yllyttämällä itsemurhaan?

Toinen kysymys, ehkä aika peruskin, miltä tuntuu olla narsistin lähellä? Siis esimerkiksi seisoa ihan vieressä tai makoilla sängyssä vierekkäin? Ihmetyttää miten se ei tunnu yhtään miltään. (Jos unohdamme hetkeksi pelon,jännityksen ja pahan olon.)
Yleensä toisen ihmisen läsnäolo tuntuu joltain, kuten rauhoittavalta,innostavalta,masentavalta, hilpeältä,voimakkaalta.
Joku energia tuntuu toisen ihmisen lähellä normaalisti mutta miten voi olla että koska narsistikin on verta ja lihaa,hänen sydämensä lyö, hänen läsnäolonsa tuntuu aivan ontolta,jopa konemaiselta,ei lainkaan ihmiseltä? oletteko kokeneet tällaista?