KESKUSTELUFOORUMI

Puhelimella tätä räpellän joten anteeksi kirjoitusvirheet jo nyt. Miehen mukaanhan naputtelen läskeillä sormilla ja en saisi ees olla puhelimella vaan sitä ei saisi olla mulla.

En tiedä onko hän narsisti vai läheisriippuvainen, välillä mietin onko vika mussa että mäkö oon se ongelmien aiheuttaja? Mistä nämä mun koko elämäni ongelmat johtuvat? Olenkin päättänyt, että tämän suhteen jälkeen mun on elettävä yksin. Koska suhteet ei ikinä onnistu. (Edellisessä suhteessa pettämistä ja väkivaltaa.)
Toisaalta kaipaan tukea ja turvaa, en jaksa olla se vahva yksinhuoltaja. Mutta jotenkin aina valitsen väärin.

On hyviä hetkiä, mutta paljon huonojakin hetkiä. Monta vuotta vain olin ja "alistuin" hänen elämäntapoihin ja kestin sen määräilyn. Nyt nostin kissan pöydälle ja riidat ovat järkyttäviä episodeja. Nytkin pyyhin päältäni kahvia joka heitettiin päälleni riidan tuoksinassa. Päätin kirjoittaa tänne sen jälkeen. Olen alkanut pitää muistiota miehen pahoista sanoista/teoista minulle. Jotenkin kerään voimia eroon. Olen kerran jo eronnut hänestä ja muuttanut toiselle paikkakunnalle, hän muutti perässä.

Alussa valittelin kavereille ongelmista parisuhteessa mutta pian kaverit kyllästyivät kun en ottanut onkeeni heidän eroehdotuksia. Ei voi enää valittaa heille tai kellekään, itsehän tähän olen jäänyt. Hirvittävän ristiriitainen olo.

Olen hänestä taloudellisesti täysin riippuvainen koska teen töitä hänelle. Hänhän käyttää tätä hyväksi ja uhkailee erolla ja samalla töiden loppumisella jos asiat ei mene kuten hän haluaa. Isot lainat mietityttävät, miten pärjään yksinhuoltajana jos en saa kunnon palkkatyötä. Silti olen miettinyt eroa, koska en jaksa elää näin.

Miehen sanat minulle ovat kuin yhtä sotilassanastoa. Nuku, nouse, tee ruoka, siivoa, juokse, laihdu ja perään sanat kuten läski, lihapulla, idiootti, tyhmä, sika, valas. Saan kuulla miten ruma olen, en laittaudu miestä varten, olen sairas, kukaan ei halua sua, sun äitisi ja siskosikaan ei välitä sinusta, kukaan ei välitä sinusta. Olen tähän kerännyt joitain hänen sanomisiaan ja tekoja mulle:
- sä et pidä itsestäsi huolta, et miellytä miestä
- sulla on tällainen läävä (asutaan minun vuokra-asunnossa)
- olet noita-akka!
- laihduta, juokse, pitkiä lenkkejä!
- et syö enää paskaruokaa!
- siivoa itsé autosi!
- nouse!
- perse penkkiin!
- mitä vittua se sulle kuuluu mitä mä teen.
- en tule kauppaan auttamaan.
- et valvo enää, puol 11 nukkumaanmeno.
- baariin en saa mennä tyttöjen kanssa
- pikkujouluista klo 21 kotiin
- en ole ansainnut miestäni
- kuka sut huolisi
- vettä heitetään päälle
- tönimistä
- sormen vääntämistä
- huutamista
- puhelimen salaamista
- syö kynsiä, etsä tartte ruokaa!
- sä olet epäonnistuja!
- sä et pärjää töissä etkä parisuhteessa!
- irtisanomislappu tulossa
- sä oot sekopää!
- joka päivä on pilalla sun takia
- hullu ämmä!
- köttbulla!
- ei sun kanssa voi elää
- sulta loppuu nyt työt. Elä köyhänä, muuta mummolaan. Etsä mitään töitä saa.
- siivoa!
- sä teet just mitä mä käsken!
- turpa kiinni ämmä!
- sä olet itsekäs, kaikki pitää tehdä sun pillin mukaan!
- sun vika huono hotelli, mitä et laittanut vaatimuksiin tietoa allergiasta.
-  itkemällä et saa mitään läpi
- et ole puhelimella
- et saa lähteä hotellista tuhlaamaan mitään
- elä sitten köyhänä
- käyttäsit rahas vaatteisiisi ja itseesi
- äidilles et laita enää rahaa tai suutun
- nouse läskiperse!
- olet perseestä!
- läskiperse!
- potkas mua kun olin sohvalla kun en tehnyt mitä herra halusi
- ei saa valvoa. Nukkumaanmenoaika klo 22.30 viimeistään. Itse valvoo jos haluaa.
- perse penkkiiin!!!! huudetaan
- sä et syö enää kuin näkkäriä, kun lihot vaan. Mä heitän kaiken ruoan pois mitä muuta on.
- sä teet lauantaina ja sunnuntaina 4 tuntia putkeen töitä ja mä vahdin sen.
- Paljon tehnyt ylitöitä herralle
- Läskinä makaat täällä. Sammuttaa telkkarin klo 23.30 ja heittää tyynyt ja peitot rappusissa alas. Nuku alhaalla kun ei väsytä. On pe ilta, en saa valvoa. (herra maannut makkarissa koko illan).

Pelkään, ahdistaa. Olen pyytänyt muuttamaan pois, haluaa heti rahaa vuokrasta takaisin, lopettaa ruoan ostamisen ( jaettu kaikki maksut ja ruoan ostot puoliksi). Mulla aina tiukkaa vaikka saan palkkaa, kun paljon laskuja. Silti minä maksan tilipäivänä ulkona syönnit kun olen kuulemma velkaa kun hän palkkasi minut. Oman alani työt lopetin hänen takia. Hänen firmassa töissä ilman koulutusta eri tehtävissä. Teen töitä kuin yrittäjä mutta palkka käteen. Miehellä 100000 euroa tilillä tulosta yrityksestä joka perustettiin yhdessä. Koen oloni riistetyksi.

Emme ole naimisissa. Virallisesti saman katon alla vain 2v vaikka 7v yhdessä. Alku menikin hyvin kun ei asuttu yhdessä. Omaa omistusasuntoa etsitty mutta koen että en jaksa tätä määräilyä enää joten olen pistänyt asunnon etsinnät jäihin omalta puoleltani.

Jos saisin meidät edes asumuseroon jotenkin että hän etsisi itselleen sen hoikan ja itsestähuolehtivan puolison kun en kelpaa. Mun ei tarttis enää olla määräiltävänä ja haukuttavana. Mikään ei muutu vaikka kuinka suutun huonoista tavoista toista kohtaan. Pakko tehdä jotain. Mieluummin köyhänä ja työttömänä kuin henkisesti rikki??

Huh. Ei muutaku äkkiä pois tollasesta!! Ihan oikein, että tulit tänne jakamaan tarinasi.. Viranomaisille kertomaan tuo sama ja pyydät apua ja neuvoja, miten toimia.. älä vain jää yksin ja varmasti on tukea ja apua saatavilla... Kirjottele täälä ja lueskele, ota vertaistukea Et ole yksin tilanteesi kanssa, vaikka se varmasti siltä tuntuukin. Pistä pyörät pyörimään ja lähde lätkimään!! Kyllä sä pystyt siihen.. Asut sellasen ihmisen kans, joka ei todellakaan ole sua ansainnut hetkeäkään. Kaiken jälkeen tulet löytämään erilaisen ja paremman elämän.. Sulla on täys oikeus siihen ja kaikilla tällä palstalla.

Kamala tilanne heti eroon vain tuosta tai elämä menee kokonaan pilalle. Tuollainen vahingoittaa psyykettä lopullisesti, jos vielä pitkään jatkuu ja vaikuttaa lapsiinkin.

Mainitsit että sinä olisit ongelmien aiheuttaja, ei sekään oikeuttaisi häntä kohtelemaan sinua kuin orjaa.

Viranomaiset voisi auttaa, pois tuosta olisi kyllä päästävä.

2 vuotta mennyt tuosta. En ole saanut itseäni irti. Hyvin mennyt välillä, mutta pahoja tilanteita pilkahtelee. En uskalla lähteä. Pelkään. Eilinen sai taas miettimään, että jos saisin itseni irti tästä kuitenkin. Mun haukkuminen on jatkuvaa. Eilen sitten täräytin kaikki ulos ja haukuin miehen aivan lyttyyn takaisin. Uhkailu paheni ja olin valmis jopa fyysiseen häneltä, että sitten saan itseni irti tästä. Sain, että lyö vaan kun sanoi, että voisi lyödä mut lentoon. Ei lyönyt vaikka uhkaili, töni ja tuli millin päähän raivoten. Sanat jäi mieleen ja olen nukkunut eri huoneessa nyt. Kuinka joku voi sanoa niin pahasti toiselle? Miksi toinen on niin paha? Hänen sanojaan: sä olet ilmaa mulle, olet niin hirveä että seksi ei kiinnosta sun kanssa, saan äkkiä toisen paremman tilalle, sä et osaa mitään, et pidä huolta itsestäsi, kuulut maaseudulle kumppareissa elämään, olet mummo jne.

Pelko pärjäämisestä isoine velkoineen yksin, on syy, miksi olen tässä vielä. Miten saisin jostain rahaa, että uskaltaisin lähteä? Joo, tiedän, että olen tyhmä, kun jatkan tässä. En saisi enää tässä iässä töitä ja joutuisin ulosottoon. Kumpi pahempi? Miksi en voi saada elämääni kunnollista tervettä parisuhdetta? Olen aina ollut poikatyttö, pärjännyt koulussa mutta ihmissuhteet olleet ihan hirveitä. En mielestäni tee pahaa kärpäsellekään ja ajattelen muita ennen itseäni. Kateellisena seuraan pariskuntia, joissa on tasa-arvoa, kunnioitusta kuten toista ei haukuta ja turvallisuuden tunnetta, että sinusta välitetään oikeasti.

Kaksi kertaa olen ollut tosi kipeä. Olen pyytänyt, että veisi minut lääkäriin. Ei ole välittänyt tai suostunut viemään vaikka olen itkenyt. Taksilla menin toisella kerralla useita kymmeniä kilometrejä ja toisella kerralla ajoin itse vaikka särky oli niin kova etten tahtonut ees nähdä mitään. Tuo on yksi asia mikä on satuttanut. Toinen on se, että syntymäpäivinä tai jouluna, ei tule lahjoja, kuin väkisin. Vihaa joulua ja mököttää koko joulut. Tämä on toinen. Itse pidän jouluista ja ostan mielelläni lahjoja, kun nautin muiden onnesta. Hävettää kun en itse saa lahjoja kun muut kaikki saavat. Sukulaisten ilmeistä näen ihmetyksen. Siksi ostankin nykyään itselle lahjoja käärin ne pakettiin.

Muita asioita ovat ruokakaupassakäynnit. Jaamme kuukauden puoliksi. Toisilla viikoilla jääkaapissa on ruokaa, toisilla miehen viikoilla jääkaapissa on paljon valoa. Hän ostaa kaiken mahdollisen firmansa piikkiin ja minä omilla rahoilla. Sitten hän sanoo minua tuhlariksi joka ei saa mitään säästöön.

Hänelle ulkonäkö on hirveän tärkeää. Kyttää itseään jatkuvasti peilistä, onhan hän komea 185cm tummatukkainen ja vihreäsilmäinen mies. Vaatteet pitää olla viimeisen päälle. Ravintolassa hän käy harvase viikonloppu yksin, koska mun kanssa ei ole kivaa. Kertoo aina jälkikäteen kuinka naiset roikkuu hänessä ja ehdottelevat seksiä. Mun pitää viedä hänet ja hakea yöllä.

Meidän koira on myös yksi hänen lempikidutusvälineistään. Meillä on koiran käyttövuorot päivittäin. No hän jättää omansa välisyä, että koira kärsii. Minä kuljetan sitten päivät.

Hänen on saatava ruoka klo 11 ja kahvi klo 2 ja päivällinen klo 5. Hän istuu pöydässä ja hakkaa pöytää jos ruoka myöhässä. Hän tekee erityäin harvoin ruokaa. Siisti hän on ja valittaa kyllä jos en ole koko taloa 200m2 siivonnut joka viikko.

Rupee ahdistaan...vietävä koira kun herra jätti omansa käyttökerran kun ollaan "riidoissa". Kaikki on nyt mun syytä ja hän makaa vaan.

Näitä ärsyttäviä asioita pulpahtelee mieleen. Nostan tänne, että voin lukea myöhemmin ja hakea voimia. Se, että miten olenbtähän taloudellliseen katastrofiin itseni saanut. Ostin tavatessamme asunnon/ omakotitalon miehen läheltä, yhdessä haimme lainaa mutta laina tuli minulle "ensin" ja mies lupasi tulla siihen kun saisi oman talonsa myytyä. Ostamassa talossa ilmeni isot viat ja kävin yksin 4 vuotta oikeustaistelua, voitin, mutta lakimies vei suurimman osan. Talon arvo romahti 100000 euroa eikä sitä kukaan osta. Mies ei sitten tietenkään "sijoittanut" rahaa taloon. Nyt kärsin sitä yksin. Ja pahinta se, että nykyisestä lähtiessä, saisin vain kuulemma sijoiitamani osan ja hän jäisi siihen. Lentäisin siis pihalle 10000 eurolla ja isot velat päällä. Miehelle ei jäisi kuin hyvä talo, josta saisi omansa+ pois. Olen valittanut, että hänkin on vastuussa huonosta kaupasta, mutta sanoo ettei ole. Olen siis ihan paskassa kalaani myöten.

Mietin, että jos/kun lähden. Riittäisikö mun voimat taistella oiketta taloudellisesti? Ei taida olla ees mahdollisuutta kun miehen nimeä ei ole "paskan"talin kauppakirjassa, pankkirouva ainut todistaja, ja siksi sain valtavan lainan yksin kun miehen piti tulla oman myynnin jälkeen mukaan lainaan. Näin ei käynyt. Yritys on ollut nyt hänellä ja minä auttanut yrittäjän avopuolisona ympäripyöreitä päiviä. Saan ihan hyvää palkkaa, mutta olen miehelleni alainen ja hän pomo. Hän omistaa yrityksen, ja tasetta on nyt jo 500000 euroa tullut yhteisenä aikana. Näistä en saa lanttiakaan, koska en omista yritystä. Teen vain mitä herra käskee, töitä jopa viikonloppuisin ja sairaspäiviä ei tunneta. Jos olen lomalla, minulla on pitkä lista kotitöitä mitä pitää tehdä. Työpäivänä on lista mitä pitää saada aikaiseksi tai lusmuan hänen mielestään. Elän helvetin vasaran alla.

Oletko käynyt oikeusaputoimistossa? Joskus ihminen voi tehdä henkilökohtaisen konkurssin ja aloittaa elämän alusta. En sitä tarkemmin tunne, mutta sekin varmaan olisi parempi vaihtoehto kun taloudellinen ja henkinen vankeus.