KESKUSTELUFOORUMI

En ollut aikaisemmin koskaan kohdannut narsistia. En tunnistanut suhteen alkuaikojen "omistamisviettiä", en havahtunut häkellyttävien riitojen juonen kulkuun, en vain nähnyt. Mun lapset oli suhteen alkaessa 7 ja 11. En käsitä miten hän sai minut viettämään viikonloppuja itsensä kanssa omien lasteni sijaan niin paljon, tuloksena se ettei lapseni pidä miehestä tänäkään päivänä. Onneksi ajankäytön suhteen tulin järkiini. Mua on viety 6 - 0. Järkeviä keskusteluja turha odottaa, tunnepuolella mua viedään kuin marionettinukkea. Mulla oli oma osakeyhtiö suhteen alkaessa, väsyin suhteessa kahden vuoden jälkeen, mutta miehen jättämisen sijaan lopetin yrityksen ja yhä siitä veloissa. Työpaikkoja jätin kerta toisensa jälkeen, koska minun pitäisi auttaa hänen liikkeessä. Väsyin. Ja talouteni romahti -luottotiedot ja muu. Luojan kiitos en asu hänen kanssaan, mutta taloudellisen romahtamiseni jälkeen on tullut halveksunta, välinpitämättömyys, henkistä ja osin fyysistäkin väkivaltaa. Tämän miehen läsnäolo elämässäni on syönyt energiaa äitinä olosta, pysyvän työpaikan löytämisestä, ystävyyssuhteiden hoitamisesta...elän helvetissä. Elämäni putosi 0 - tilaan. Tänä syksynä olen ryhtynyt irrottautumaan. Olen vain niin yksin. Itsetunto on romutettu, olen saanut kuulla olevani tyhmä, koirankin olevan korkeammalla tasolla, valehtelua, peittelyä, salailua enkä tiedä miten selviän...tuttu mies on auttanut taloudellisesti ja valanut uskoa. Narsistikihlatullani on pohjanmaan pikkukylässä liiketoimintaa ja ympärillään päivästä toiseen se oma pönkittävä hovi, lähde.Minua hovin ihmiset kohtelevat miten näkevät hänenkin kohtelevan, minua ei ole. Siksi en ole löytänyt sijaa hänen liiketoiminnassaan, koska asiallisesti minuun suhteutuvat vain ulkopaikkakuntalaiset. Rahallista apua en saa, asioistani ei tahdo kuulla (sairastin mm. vakavaa munuaistulehdusta kertomatta hänelle, koska itse valvotti ja valitti suolistosairauttaan samaan aikaan. Hoidin itseni kipujeni kanssa kuntoon hiljaisuudessa). Olen löytänyt hänen papereistaan, jopa väärennetyn testamentin, jota luojan kiitos ymmärsi olla käyttämättä äitinsä kuollessa, joten kyseinen ihminen pystyy juonimaan vaikka mitä. Mutta pikkukylä palvoo supliikkimiestä ja pikkurouvat kihertää sisustusihmeitä etsiessään. Varmasti moni ihmetellyt minua hymytöntä puolisoa ja jotku naisasiakkaat jopa vikitelleet häntä silmieni alla. Lapset ovat pyytäneet minua jo jättämään hänet..minua kaduttaa miten olen vaarantanut heidänkin turvallisuuden tunteen niin taloudellisesti kuin henkisesti. Ja miten hukkasin vuosia heidän lapsuudesta reissaamatta heidän kanssa yhdessä..Onneksi ovat pysyneet kuitenkin pahoilta teiltä pois. 9 vuotta on vaikea avata tähän kokonaan, mutta auttakaa mut pois tästä....

Nämä henkilöt syövät ihmisestä kaiken irti, he nauttivat siitä kun saavat aiheuttaa toiselle mielipahaa. Itse en uskonut aikoinani tälläiseen pahuuteen, en edes tiennyt että tälläistä pahuutta on edes olemassakaan. Minulla ei ole ollut väkivaltaista suhdetta entuudestaan myöskään, silti eksyin suhteeseen joka aiheutti minulle ja lapselleni kärsimystä. En edes huomannut herkässä iässä olevan lapseni tunnetarpeita, annoin kaiken huomioni tälle sairaalle ihmisolennollejoka sitä niin tarvitsi. Hän sai aikani ja jakamattoman huomioni.

Seuraukset olivat katastrofaaliset meinasin menettää oman elämäni hallinnan. Voin erittäin huonosti ja ihmettelinkin joskus sitä miksi mies ei huomaa naisensa huonovointisuutta?
Kun pääsin irti, kävin läpi monenlaisia asioita ja käyn edelleen läpi uskon että tällä oli se tarkoitus, että minä tutustun itseeni ja nyt asetan itselleni rajat osaan sanoa nyt sanan ei.
Kun päätin jättää narsistiherrani, olin aivan hukassa ihan elämän joka saralta, henkisesti myös aivan loppu. Minun oli erittäin vaikea antaa itselleni anteeksi, että olin sallinut itseäni kohdella niin huonosti. Muistan kuinka menin myöhemmin erään miespuolisen kaverin kanssa ravintolaan syömään, kuuntelin hänen rauhallista puhetta ja seurasin eleitä, miten kohteliaasti minulle puhuttiin. Jo se kuinka joku kohtelee minua ihmisenä ja tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä sai minut tajuamaan, miten sairaan henkilön kanssa olenkaan ollut.

Anteeksianto itselle, se on hyvin haastavaa..minulle varsinkin. Vasta jälkeenpäin minä kykenin näkemään oman alennustilani, ja kun en voinut kunnioittaa itseäni minulla oli äärettömän pahaolla, se juju saikin minut aina palaamaan narsistini luokse.
Nyt olen yrittäyt oppia olemaan itselleni armollinen. Muistan kun koin taloudellisen romahduksen, tuloni menivät sekaisin sain apua ihmisiltä ja se pisti minut huomaamaan ettei kaikki ole pahoja. Liikuttuneena sain huomata, sen kuinka on olemassa vielä ihmisiä jotka eivät raatele toisia eikä lyö lyötyä.
Itseäni auttoi liikunta ja kävelyt merenrannalla, kuuntelin itseäni ja samaan aikaan kävin läpi hyvin traumaattista suhdettani.
Voimia sinulle, itse en uskalla kirjoittaa vielä omaa tarinaani. Mutta vielä sekin päivä koittaa.

KaSuMa kirjoitti: En käsitä miten hän sai minut viettämään viikonloppuja itsensä kanssa omien lasteni sijaan niin paljon, tuloksena se ettei lapseni pidä miehestä tänäkään päivänä. Onneksi ajankäytön suhteen tulin järkiini. .

Niin totta!
Minulla lapset ovat edellisestä liitosta. Sain monet kerrat kuulla, että kun meillä ei ole narkun kanssa yhteistä aikaa minun lasten takia ym. Sain hirveät syytökset ja oman pahan olon, että olin puun ja kuoren välissä. Halusin olla miehen kanssa, mutta tietenkin LAPSET OVAT AINA Nro 1!
Mutta tuntui pahalta, että meillä ei ollut yhteistä aikaa. Mutta sitten, kun sitä järjestin, ei sitä yhteistä aikaa saanut. HÄn keksi aina jotain muuta menoa, että minä loppujen lopuksi olin aina yksin. JA taas podin huonoa omaa tuntoa siitä, että olin järjestänyt yhteistä aikaa, mutta päin vastaisen lopputuloksen sain siitä.

Kun sitten ajattelin, että olkoon. Järjestän menoni ja asiani miten on, sain silti vaikkei yhdessä oltukaan enää, syyt ja kaikki niskaan, että minä olen huoltajuus asiat päättänyt itse ja ei meillä ikinä ole ollut narkun kanssa aikaa ym. Jatkuvaa syyttelyä. Yritin hänelle selvittää, että hän halusi olla sinkku, hän on koko ajan mennyt menojaan, mutta silti haluaa hallita minua ja minun huoltajuusasioita, mutta turhaan. Niin tai näin, aina väärin päin.

KaSuMa kirjoitti: Ja talouteni romahti -luottotiedot ja muu. Luojan kiitos en asu hänen kanssaan, mutta taloudellisen romahtamiseni jälkeen on tullut halveksunta, välinpitämättömyys, henkistä ja osin fyysistäkin väkivaltaa. Tämän miehen läsnäolo elämässäni on syönyt energiaa äitinä olosta, pysyvän työpaikan löytämisestä, ystävyyssuhteiden hoitamisesta...elän helvetissä. Elämäni putosi 0 - tilaan.

Niin totta Valitettavasti tämäkin. Alun alkaen sain kuulla, että hänen mielestä on talousvaikeuksissa, koska en tieannut saman verran (hän todellakin hyvä palkkaisessa työssä) niin olin talousvaikeuksissa enkä hallinnut taloutta.
Romahdin minäkin tuohon 0 tilaan. Olo, ettet ole mitään. Minä en menettänyt luottotietoja, mutta lähellä se oli! Enkä tiedä sainko maksuhäiriö merkinnän, mutta tiedän mitä on olla siinä tilassa, kun ei ajatus järki arkiset rutiinit onnistu, olet ihan ... jossain maailmassa, ettei tiedosta asioita mitä tapahtuu ympärillä. Asiat vaan jää roikkumaan vaikka kuinka haluaisi asiansa hoitaa.

En tiedä miten tästä pitäisi jatkaa.
Käyn terapiassa ja jo ensimmäisen käynnin jälkeen tiesin, että sieltä saan apua. Oli sen verran hyvä asiantuntija paikalla jolle voi puhua. (aiempi aivan ääripäästä toiseen).
Nostin sen verran niskasta kiinni, että olen tavannut ystäviä. Ei se helppoa ole! Ja suoraan sanottuna ärsyttää iihmiset niiin livenä kuin täälläkin, (ENKÄ TODELLAKAAN TARKOITA KENELLEKKÄÄN HENKILÖKOHTAISTA!) jotka aina sanoo, "mitä minä sanoin", "jätä se", "unohda se".. JOO JOO!
Hyvähän toisten on sanoa, ei se ole niin helppoa ja näiden asioiden kanssa taistelee joka päivä. Ei ole päivääkään etteikö näitä asioita ajattelisi - valitettavasti. En halua ketään neuvoa, enkä edes osaisi, koska en ole itse vielä päässyt yli. Voin vain kertoa mikä minulla on henk. auttanut tai ei niinkään auttanut vaan lievittänyt oloa. Koska toipuminen on vielä kesken.
1. Terapeutilla käynti.
2. Pahinta tässä tilassa varmaan se, että epäilee omia ajatuksiaan. Mutta täältä, kun lukee toisten kokemuksia, on ne kuin omia. Niistä saa tietynlaista voimaa ja luottoa omia ajatuksia kohti, että pikkuhiljaa alkaa uskoa omia ajatuksiaan ja tapahtumia todeksi, etten ole ainut enkä minä kuvittele kaikkea sitä ***a mitä on saanut kokea monta monta vuotta...
3. Vaikka tuntuu, ettei jaksaisi nähdä kavereita ettei oma sosiaalinen tila ole paras mahdollinen, niin silti "väkisin" liikkeelle, lopputulos kuitenkin helpotus.

Voimia sinulle <3 Samassa veneessä kellutaan...

Musta on harmi kuulla miten sulla menny yritys ja rahat narskun takia. Koska ne ei kykene itsenäisesti menestymään, ne sit tuhoaa sen missä sä oot onnistunut: kun niillä ei ole asiaa X, muillakaan ei saa sitä olla ja siitähän he nauttivat kun onnistuvat tuhoamaan sen mitä oot kyennyt rakentamaan.

Toivottavasti joskus taas saat elämäsi taas mallilleen ja kykenet nauttimaan siitä senkin edestä mitä narsku joskus vei sulta. Ansaitset parempaa.

Anteeksi anto itselle on tärkeää vaikka tyhmäksihän.sitä.itsensä tuntee ja pitkään kun tuollaiseen pyöritykseen on lähteny mukaan. Anna itsellesi oikeus tuntea kaikenlaisia tunteita eläkä pidättele niitä tai siirrä.

Anna itsellesi aikaa parantua eläkä tunne paineita siitä.