KESKUSTELUFOORUMI

Ei, kysymys ei ole miehestä vaan N.uhrin elämästä. Viimeisimmästä kokemuskestani jonka haluan jakaa ja kysyä toisten mielipidettä tapauskesta ja itsestänikin.
OLen viimekesästä asti kannatellut erästä ystävätärtäni joka kaiken järjen mukaan tapasi Narsistin. Ystävättäreni on kiitellyt minua siitä että en tuomitse, että olen ollut ainoa ihminen joka on ymmärtänyt kokemaansa. en ole kärkäs sanomaa että kyll'hän niitä miehiä riittää tai jotian muuta toisen tunteiden mitätöimistä vaan olen kuunnellut, ymmärtänyt ja tukenut.
No, Lauantaina järjestettiin pikkujoulut naisporukassa(kolme naista) ja ystä vättäreni kertoi tämän toisen naisen joka oli mukana olevan myös N:n uhri. Ja pianhan ne jutut kääntyivätkin heidän kokemuksiin (ei minun) tällä toisella oli jo luvussa kolmas N. Ystävättrelläni toinen ja minulla on kokemusta vain yhdestä, en ole koskaan antanut enää kelleen toiselle mahdollisuuksia. Tunsin varotuskellojen soivan sisälläni jonka vuoksi en halunnut kertoa omasta kokemuksestani ensin ollenkaan,vaan tyydyin kuuntelemaan koska ajattelin että ne ei ymmärtäs koska kaikesta päätelleen he eivät ole kokeneet yhtä vakavia asioita kuin minä. . Mutta illan vanhetessa ja juttujen parantuessa, minäkin uskaltauduin kertoon omista kokemuksistani. Niin eiköhän tämä toinen nainen sanonut minulle että mitä sie nuista enää nehän ovat vanhoja juttuja. Että etkö osaa antaa itelles anteeksi. Kysyin hältä että koska hän ei minua tunne niin miten ihmeessä hän voi väittää tuollaista. No kuuleman sekin että en ole halunnut uutta suhdetta todistaa sen että en ole antantut anteeksi itelleni. OLin siis täysin puulla päähän lyöty. Jopa ystävättäreni jota olen koko syksyn tukenut kertomatta omista kokemuskisa yhtyi tuon toisen naisen mielipiteisiin. Tukeni kelpaa mutta minun kokemuksita ja tunteista viis
NO sittenhän lähdettiin kolmisin baariin, meillä oli kivaa mutta huomasin melko heti että ihminen joka minun helvetin aiheutti aikoinaan oli siellä myös. En puhunut kummallekaan näistä naisista mitään, yritin vain olla kuin en huomaiskaan. Niin kuinka ollakaan Yatävättäreni tuli sanomaan minulle että Näitkö... sekin on täällä ja ilvilei jo hälle että miten ihmeessä minun kans baarissa. Nyt olen koko eilisen päivän miettinyt että olenko minä tyhmä, vähä-älyinen vai mitä. Ei kait me uhrit olla niin minä, minä ja vain minun kokemukset ovat jotain ja lytätään toisen kokemukset täysin. Onko toisilla samanlaisia kokemuksia?

Niin mietin oikeastaan sitä että miten ihmeessä voi toinen ihminen joka sanoo kokeneensa kovia ja kertoo niistä alkaa mitätöidä toisen komemukset. Väittämällä että tämä ei ole päässyt irti eika antanut itselle anteeksi. Keskustelussamme ei missään vaiheessa puhuttu siitä että joku haikailis N:ää vaan oltiin jokainen ylpeitä itsestämme että ollaan päästy irti ja elämässä eteenpäin. Itse ainakin kerroin omista kokemuksista kokemuksina joiden vuoksi olin pitkään maassa mutta olen päässyt tunteista irti ja antnut anteeksi vaikka ne tapahtumat eivät siitä muutu. Varsinkaan kun makselen toisen velkoja.

Narsistin kanssa eläminen on aina kuluttava kokemus, jolloin moni ihminen voi olla oppinut ikään kuin automaattisen aggressiivisen reagointitavan joissain tilanteissa. Narsistin kanssa eläessä on ollut pakko kääntää mieli twistille niin, että on pitänyt monia toisten teilaamisia normaaleina, fiksuina tai jopa avuliaina tekoina. Tämä hiipuu parantumisprosessin myötä, edellyttäen siis sen että ihminen tarkastelee parantuessaan myös omia haavoittuvuuksiaan, ei vain narsistia. Narsisti pääsee sisälle aina joidenkin haavoittuvuuksien kautta, ja jos näitä ei suhteen jälkeen tarkastele, on helposti narsisti nro 10 kohta kierroksessa. Kestää siis jonkin aikaa ja vaatii rehellistä itsetarkastelua, että palautuu pois narsistin vaikutuksesta. Useinkaan narsistisesta hyväksikäytöstä toipuvat ihmiset eivät kunnolla tajua toistavansa välillä narsistin kaavoja, mutta asia korjaantuu pikku hiljaa.

Ymmärrän hyvin, että koit tulleesi teilatuksi. Moni ihminen vaatii itsensä kohdalla juuri oikeanlaista kohtelua, mutta ei välttämättä tajua tehdä samaa toiselle. Tällöin voi tuntua todella yllättävältä, etteivät asiat menekään vastavuoroisesti. Joskus kyse voi olla ihan siitä, että ihminen ei vilpittömästi tajua, että sinä olisit toivonut toisenlaista kohtelua. Tämän tarinan kohdalla mietin, että ehkä ystäväsi on miellyttämisen haluinen ihminen ja hän helposti päätyi peesaamaan tätä toista ystävää, jonka ajatuksia nämä sinun teilaamisesi enemmän olivat. Hän siis tavallaan veti ystäväsi mukaan, ystäväsi ei muuten välttämättä olisi sanonut noin. En tiedä, mutta tällainen olo minulle tuli. Ihminen, joka kovaan ääneen julistaa jo kolmannesta narsististaan ei välttämättä ole käynyt läpi tätä rehellisen itsetarkastelun vaihetta, jolloin hänellä voi jopa olla oma narsistinen tarve painaa sinua alas osoittamalla, miten hän on toipunut narsisteistaan paremmin kuin sinä. Varoituskellosi todennäköisesti soivat ihan oikeasta syystä (niitä on aina hyvä kuunnella). Jokainen on kuitenkin luonteeltaan erilainen, ja ehkä tämä toinen ystävä oli vain luonnollisesti hyökkäävämpi ja aggressiivisempi. Se ei ole selitys huonolle käytökselle, mutta toisaalta näin pienen perusteella ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiäkään. Kannattaa kuitenkin pitää itsensä suojassa silloin, jos tuntee hälytyskellojen soivan. Se, että joku toinen on kokenut saman (tai sanoo kokeneensa saman), ei tarkoita että hän ymmärtäisi täydellisesti ja olisi sellainen, jolle voisi paljastaa kaikki salaisuutensa. Olemme kaikki erilaisia ja tulemme juttuun eri tavalla.

Ajankohtaisesti tuttu kokemus.

Myös tuosta kohdasta että siinä tilanteessa kun koin tulleeni loukatuksi ja vähätellyksi, en osannut siinä tilanteessa sanoa sitä rehellisesti vaan loukkaannuin ja jäin kiinni harmistukseeni, vetäydyin, olin täysin pöllämystynyt siitä että en saanut itse tilaa kertoa ilman mitätöimistä kokemuksistani. Vai oliko kyse sittenkään siitä etten saanut tilaa vai siitä etten ottanut sitä tilaa? Jos olisin ottanut sen tilan, olisi saattanut käydä niin että olisin joutunut toteamaan että minulle ei tosiaankaan ole tilaa, vaan olen keskittynyt huolehtimaan muiden tarpeista ja sivuuttanut itseni. Itse se tila on kuitenkin otettava sitten kun siltä tuntuu ja siihen on kasvanut. Sitä myöten muutkin muuttaa suhtautumistaan ja alkaa antaa tilaa kun sitä itse itselleen on ottanut ja antanut. Juuri nyt kovin kovin ajankohtainen teema -suhteessa omaan itseeni- ja omissa ihmissuhteissa...