KESKUSTELUFOORUMI

Veljeni on ollut naimisissa narsistin kanssa yli kymmenen vuotta. Hän tietysti hoitaa lapset, tekee ruoat, remontit, siivoaa -ja kannustaa vaimoaan harrastuksiin. Veljeni on nyt alannut luopumaan omasta identiteetistään, ja alkaa muistuttamaan käytökseltään vaimoaan.
Vanhin tytär on tietysti epäonnistunut ja haukuttu lapsi eli tullut veljeeni...
Ennen niin lahjakas, huumorintajuinen, sosiaalinen ja empaattinen veljeni näkyy olevan aivan lopussa, iloton ja persoonaton.
Miten voin auttaa veljeni? Veljeni ihailee narsisti-vaimoaan, ja näkee itsensä syylliseksi kaikkeen, kun on niin saamaton yms. Onko jotain miten voisin viestiä, että sitten kun hän (toivottavasti joskus) tajuaa tilanteen, niin voisi pyytää apua? Toisaalta pelkään, että veljeni itsetunto on niin tallottu, että hän ei enää saa revittyä itseään ylös. Onko siis jotain miten voin auttaa uhria, joka ei missään nimessä näe itseään uhrina?

Minulle itselleni "sattui" pari asiaa, jotka auttoivat minua heräämään ja pelastumaan.
Ensimmäinen oli tapaus, kun ystävätterini kanssa juteltiin avoimesti miten minulla menee parisuhteessa (tämä oli aika alussa, silloin kun sitä ei vielä ollut minulta kielletty). Kerroin jotain tavallisia pikkuriitoja parisuhteesta ja silloin ystävätterini heitti " oletko ajatellut, onko miehessä narsistin vikaa". Asia oli minulle ihan uusi ja sanoinkin, etten tiedä, kun en tiedä narsismista mitään. Sillä erää asia jäi siihen, mutta päähäni jäi kuiten kytemään ajatus millainen on narsisti. Kun asioita joita ihmettelin alkoi ilmetä lisää, niin sitten muistin sanan narsisti ja pikku annoksina aloin tutustumaan asiaan.

Toinen herätys oli se, kun minulle tuntematon (narsisti-mieheni tuttava) heitti pikaisesti kun olimme kahden, kysyi, miten pärjään ko henkilön kanssa. Ongelmia oli jo ilmennyt aika paljon, mutta en tietenkään vieraalle mitään kertonut. No, kun en avautunut enempää, muistan hänen sanansa vieläkin " muista kun ko. henkilö loukkaa tai syyttää sinua, se ei JOHDU SINUSTA. Se johtuu jostain muusta, menneestä tai jostain, mutta EI SINUSTA. Muista se. Ko ihmisessä on kaksi puolta, valitettavasti." Ja keskustelumme jäi siihen. Mutta mieleen asia jäi ja sen jälkeen kun tuli tilanne, jossa minua loukattiin tai syytettiin, muistin tämän "enkelin" sanat ja opin suhtautumaan kriittisemmin loukkauksiin ja syytöksiin. Aloin puntaroimaan mielessäni, onko loukkaukset aiheellisia, olenko tehnyt jotain väärää, josta minua jne.

Elikkä, neuvoa en osaa sinun tapauksessa, mutta se että ystäväni ohjasi minut "tutustumaan" narsistiin ja vieras "opetti" kritisoimaan kohteluani.. se pelasti minut. Vaikka tie oli pitkä ja eteni pienin pienin askelin, mutta kiinnostus oli herätetty ja sanat muistuivat mieleen aina kun ongelmia ilmeni. Myös se että kumpikaan ei suoraan moittinut miestäni, oli hyvä, koska jos he olisivat haukkuneet häntä, olisin siirtynyt puolustamaan miestäni, ja muut asiat olisivat jääneet negatiivisiksi, itse asian taakse.

Vähitelen tiedon, tarkkailuun ja lopulta myöntämisen kautta pystyn sanomaan olleeni parisuhteessa narsistin kanssa.

Hei,

Itseäni auttoi ja auttaa vieläkin heikkoina hetkinä kirjat sata tapaa tappaa sielu ja kun kupla puhkeaa.Niistä kun tunnistaa oman elämän ja löytää syyn pahaan oloon,huomaa ettei tämä ole oikeaa elämää ja että ehkä minä en olekkaan se "paha " kaikkeen.

Vieras kirjoitti:Hei,

Itseäni auttoi ja auttaa vieläkin heikkoina hetkinä kirjat sata tapaa tappaa sielu ja kun kupla puhkeaa.Niistä kun tunnistaa oman elämän ja löytää syyn pahaan oloon,huomaa ettei tämä ole oikeaa elämää ja että ehkä minä en olekkaan se "paha " kaikkeen.

Olen kanssasi samaa mieltä. Niistä tarinoista voi löytää omansa ja ymmärtää, ettei kaikki ole välttämättä kohdallaan.

Jos veljesi joskus ymmärtää asioiden olevan pahasti pielessä, ole silloin hänen tukenaan. Ystävä, joka kuuntelee, on kultaakin kalliimpi.

Anteeksi varovainen lähestymistapani, mutta vielä voi olla vain jonkin verran narsistinen vaimo - ehkä vaan itsekeskeinen? ennen kuin uskaltaa sanoa, että on narsisti, sis todella se, pitää olla muutakin kuin jyräävä persoona. Voi olla tosi sietämätön tyyppi. Voi olla dominoiva. Ja voi olla että veljesi haihtuu hänen varjossaan olemattomaksi. On myös todennäköistä että kyseessä on vain pariskunta joka ei vaan sovi toisilleen. Tämä veljen vaimo voi purkaa kiukkuaan mollaamalla veljeäsi, näkemällä hänen huonot piirteensä lapsissa yms.

Onko mukana viinaa, päihteitä, lyömistä, petoksia? Rahan hävittämistä? Työpaikan suhteitten tuhoamista tms.? Vasta kun noitakin on mukana jutussa, voidaan puhua luonnehäiriöstä. Silloinkin ehkä.

Minusta kyseessä on vaan erokypsä pari.

Hei,

vastaan tähän viestiin myös omasta kulmastani. Kysyisin nimimerkiltä "Sisko" - mikä on oma tuntemuksesi narsismista, kuinka hyvin tunnet teeman? Pystytkö jokaikisen väittämän ja väitteen narsismista persoonallisuushäiriötä vastaan kumoamaan (toisin sanoen, näyttö on niin vahvaa ettet voi muuta kuin todeta olevasi oikeassa)? Oletko tilanteessa objektiivinen vai pidätkö veljesi puolta? Muistathan, että narsisti on narsisti myös muualla kuin kotona. Tuho on siis näyttävä muuallakin kuin kotona.

Haluni ei siis ole lytätä Sinua ja ajatusta, vaan kysyä muutama tarkentava kysymys, jotta asiaa on mietitty monilta eri puolilta ja tarpeeksi. Perus "hankalan persoonan" ja narsistisen ihmisen raja on ohuimmillaan hiuksenhieno. Jos olet asiasta varma, voit edetä asiassa.

Olen törmännyt useaan kuvaamaasi tapaukseen. Aikaisemmin elinvoimainen ihminen onkin ajan kuluessa harmaa ja hymytön, eloton ja iloton. Ensimmäisenä tämän huomaavat esimerkiksi sukulaiset, joita tavataan harvemmin, sisarukset tai muut vastaavat perheenjäsenet. Lisäksi esimerkiksi entiset työtoverit huomaavat tämän muutoksen. Mitä asialle voit tehdä?

Todennäköisin vastaus on, ettet voi mitään tai voit hyvin vähän. Jos veljesi on alkanut muistuttaa vaimoaan, ovat käytettävissä olevat työkalut huvenneet samaa tahtia. Vertauksena, että täydellä liekillä palavaa taloa ei voi enää kokonaan pelastaa. Mahdollisuudet puuttua asiaan ovat varsin rajalliset. Voit viedä veljellesi tietoa sopivissa yhteyksissä ja sopivissa määrin, kuten edellä mainittu "sata tapaa tappaa sielu"-kirja. Toisaalta muista, että voit viedä tietoa myös puhumatta termillä narsismi tai narsisti, sillä se saattaa jo herättää vastarintaa ja vaikka asiat tuntuvatkin tutuilta, ne tulevat tyrmätyksi koska eivät ole mukavia.

Kuvaamassasi tapauksessa veljesi ei selvästikään näe metsää puilta. Itse työympäristöissä olen varovaisesti yrittänyt rakentaa itseluottamusta kehumalla ja antamalla positiivista palautetta. Toisiin toimii paremmin kuin toisiin, mutta kukaan ei ole jättänyt reagoimatta.

Toivottavasti näistä on apua!

Mietin omista kokemuksistani käsin eli sitä mikä minua eniten auttoi silloin kun elin narsistin kanssa parisuhteessa. Oikeastaan ainoa asia, mistä oli apua oli työkavereitteni positiivinen suhtautuminen minuun. Se auttoi minua sen takia, etten pitänyt itseäni täysin arvottomana ja huonona ihmisenä. Ystävistä olisi varmaan ollut samanlaista apua, mutta kontaktini ystäviini olivat silloin olemattomat.

Tällä hetkellä minulla on pari ystävää, joilla on/epäilen olevan narsistimies kumppanina. Kummallekin olen kertonut sen, että olen ollut parisuhteessa narsistimiehen kanssa. Olen myös sanonut kummallekin että olen käytettävissä mm. silloin, jos heidän parisuhteessaan ilmenee ongelmia. Tietävät sen, että ymmärrän omien henkilökohtaisten kokemusteni takia mitä elämä narsistin kanssa voi olla. Pidän näihinkin ystäviini säännöllisesti yhteyttä ja kuulostelen millaisilla fiiliksillä ystäväni ovat. Ja suhtaudun aina positiivisesti ystäviini. Tarjoan tarvittaessa kuuntelevan korvan, ymmärtävän sydämen ja olkapään. johon saa nojata. Toivon, että tästä on apua molemmille ystävilleni.