KESKUSTELUFOORUMI

Mistä alkaisin ystävyydestä joka syveni valtaviin mittasuhteisiin. Kaikki oli

alussa ihanaakin ihanampaa.
Pieniä reissuja,konsertteja, ulkona syömisiä, laitureilla istuskeluja, yhteisiä

harrastuksia. Olimme tunteneet jo kauemmin mutta jokin veti meitä magneetin

tavoin toisiimme. Lopussa tämän huomasivat ihmetellen kaikki paitsi minä.

Olin valtavan otettu kaikesta huomiosta, kuinka jokin noin ihana jaksaa syventyä

minuun. Mitä siitä että joistain tapaamisista poistuin itku kurkussa madelleksani

anellen takaisin. Mitään ei voinut sopia etukäteen ja kerran tilasin yllärinä

liput tilaisuuteen ja se oli aivan kamala virhe jonka seurauksia kannoin pitkään.

Ja sitten taas unohdin ja tilasin jälleen liput esitykseen johon hän kovasti

halusi jolloin hän ilmoitti että haluaa tilaisuuteen muitakin ja jätti ostamani

lipun käyttämättä. Myös minä en mennyt koskaan tilaisuuteen. Tästä syntyi

myöhemmin alla oleva riitakin. Minua oli loukattu ja jätin silloin asian

vaivaamaan ja se purkautui kurjasti myöhemmin. Olinhan satutettu ja nöyryytetty.

Yleensä kysymyksiini mennäänkö silloin ja silloin hän vastasi kiukulla en tiedä,

en osaa sanoa. Hän saattoi suutahtaa kummallisista asioista ja poistua paikalta

autoon minne tahansa. Jättipä ruuatkin syömäti usein poistuessaan. Harrastuksissa

on kaiken yläpuolella, häntä viisampaa tuskin hänen mielestään onkaan. Liioittelu

kaikilla asioilla kuuluu asiaan. Ja joskus kimpaantui sanoen olen saanut

yliannostuksen susta tänään. Vaikka olin ollut hyvin ystävällinen.

Mutta minä elin unelmaelämää olihan minulla joku joka halusi parastani. Ohjasi

neuvoi elämääni ja auliisti annoinkin koko elämäni ystävättären käsiin. Minua

tuskin oli olemassa ilman hänen seuraansa. Aina kun sain mennä hänen

luokseen/menimme yhdessä jonnekkin jo pelkkä tieto pelasti päiväni ja hehkuin.

Imin kaiken kuin sieni ja unohdin siinä sivussa itseni varmaankin kokonaan.

Sitten alkoi tapahtua minussa kaikenlaista ikävää. Minusta tuli äärettömän

mustasukkainen, omistushaluinen, riippuvainen, itkevä hermoraunio.Sain kaksi

kohtausta joissa huusin itkin purkaannuin. Nyt hän on ylväästi sanonut etten enää

sovi hänen ystäväkseen ja tietää kuinka huonosti tulen voimaan ja itse en sitä

pysty edes käsittämään. Mutta hän ei auta enää asiassa. Hänelle voi kuitenkin

soittaa jos ei pysty olemaan soittamatta hän vastaa jos vastaa. Mutta kukaan ei

käyttäydy hänen seurassaan näin.

Kuitenkin kohtaukseni olivat lähinnä huutamista, mustasukkaisuutta toisesta

lähelle tulleesta ihmisestä. Minusta ei niin suurta kuin hänen mielestään. Ehkä

kun koskaan en ollut näin huutanut. Nyt olen sairas ahdistunut vailla

päivittäisiä yhteydenottoja joiden varassa elin. Minä en tiedä oliko tämä

normaali ystävyyssuhde mutta minulle jotain niin suurta että tuskin toivun

ikinä.Viikon olen käpristellyt tuskissani joiden valtavuutta en pysty

käsittämään. Muistan vain ne hyvät hetket ja ikävöin niitä. Ja en ole edes teini

vaan keskiikäinen aikuinen nainen. Ainoa mitä en ole tehnyt on se etten ole

mennyt hänen luokseen anelemaan vaikka sitäkin usein ennen tein. Jotenkin tässä

häpeä kamppailee niin syvässä etten kehtaa enkä pysty ottamaan lisää iskuja

vastaan. Minun olisi vaan pitänyt pystyä olemaan kiltimpi ja syytän tapahtuneesta

itseäni koska muutoin kaikki olisi helpompaa tai ainakin osittain

kivempaa.Hirveää päästää irti.

Oliko tämä normaalia ystävyyttä sitä kysyn yhä uudelleen ja uudelleen, kertokaa

auttakaa ystväni ne vähät jäljellä olevat eivät enää varmaan jaksa koska

varoittelivat jo aikansa. Hyvät rakkaat kaverit joiden pyydellessä meninkin

joskus vaivoin tapaamisiin mutta usein iso ystäväni soitti kesken tapailun ja

houkutteli minut pois paikalta. Ja minähän lähdin ja tästä ei kukaan pitänyt

koska olivathan he nähneet vaivaa vuokseni. Kiitos

Lisään että olimme miltei vuoden yhteyksissä päivittäin, nähden ja jos ei nähty

puhelimessa n 2-3h päivässä. Kaikkeen kysyin häneltä lupaa neuvoja. Ja lopussa en

enää osannut itsekkään toimia. Kiitos jos vastaatte edes jotain.

Noiden kautta ihminen alkaa elää sen toisen elämää... oma minuus menee jonnekkin. Vahva riippuvuus, josta irtaantuminen vaatii valtavat vierotusoireet... Tsemppiä paljon sulle.

Näin se aina menee; narsisti pääsee pesiytymään korvien väliin. Miten vaikeaa onkaan saada hänet sieltä pois....itselläni sama taistelu menossa. Jaksamista sinulle. Ja pysy lujana, älä anna periksi...

Siivetön, voin kyllä samaistua tuohon ja ihmettelen narsistin kykyä saada valtaansa. En ymmärrä mikä siinä on ja onko se narsistilta kuinka tiedostettua. Narsistihan itse uskoo omaan ylivertaisuuteensa ja mahtavuuteensa joka näyttää kyllä suoraan sanottuna kuin lapselta joka leikkii leikkiä. En vielä tänä päivänäkään oman ex-narsistikumppanini kohdalla tiedä mitkä hänen minulle papattamistaan tarinoista on ollut totta ja mitkä ei. Kun narsisti uskoo itseensä niin hän saa selkeästi muutkin uskomaan. Kun olet loukussa niin kaikki menee läpi vaikka toinen sanoisi mitä.

Olen oman narsistini kohdalla imettellyt miten hän teki minusta niin riippuvaisen itseensä, samalla tavalla kuin sinulla. Ehkä oma elämäni oli niin tavallista niin se sai jotain uutta seikkailullista kun elämään saapui joku joka toi mystisyyttä, elämänkokemuksia, jonkinlaista suurta itsevarmuutta ja tietävyyttä. Eikä seksikkyys tai erotiikka heteromiestäkään pois aja. Hän ikäänkuin otti minut haltuun ja aloin uskomaan että tuon ihmisen kanssa minustakin tulee jotain tai saan elämänkokemusta hänen liikkuvan luonteen takia ja poistan elämästäni asioita joista hän ei pidä, koska nehän ovat tyhmiä ja vääriä. Kaiken yhteisen suhteemme jälkeen on joutunut palauttamaan omat käsitykset itsestään takaisin koska ennen oli olemassa vain hän, kuningatar joka täydellinen. Muistan olleeni aivan yksin ilman häntä, kun jätti. Minähän olin hänelle kateellinen kun hänellä "oli jotain" mitä minulla ei. Ja nyt mietin mitä se jokin oli ja oliko se edes totta, vai pelkkä kuvajainen?

Toivotan sinulle myös jaksamista. Vanha sanonta mitä isäni sanoi: aika parantaa haavat. Näin on tapahtunut. Se tulee vielä kohdallesi. Yksi neuvoni on: opi inhoamaan häntä ja ajattele että sinä olet luultavimminkin tasapainoisempi, terve ja hyvä ihminen verrattuna häneen.

Kiitos vastauksista ja sinä joka kirjoitit elämään tuli jotain uutta on totta. Mun tavallinen elämä pakertamisineen
sai uutta säihkettä uusista paikoista ja kokemuksista. Niistä humalluin vaikka maksoinkin kaiken aina puolestamme.
Hän kyllä muistutti ettei häntä voi ostaa mutta pyyteli hyvin taitavasti rahaa. Auliisti annoinkin, lopulta taisin jopa kokea velvollisuudeksi
antaa rahaa.
Minä toivon niin sitä päivää että elämänhaluni palaa. Pystyn nauttimaan taas kaikesta omasta jonka olen jättänyt
tässä karusellissa. Vielä en ole lähelläkään sitä ja sattuu niin etten pysty tajuamaan. Vihakin on läsnä mutta se huumaava tunne hänen
seurassaan polttelee edelleen kipuna.

Siivetön kirjoitti: Minä toivon niin sitä päivää että elämänhaluni palaa. Pystyn nauttimaan taas kaikesta omasta jonka olen jättänyt
tässä karusellissa. Vielä en ole lähelläkään sitä ja sattuu niin etten pysty tajuamaan. Vihakin on läsnä mutta se huumaava tunne hänen
seurassaan polttelee edelleen kipuna.

Mä ymmärrän tuon tunteen. Voin sanoa että mulla on vieläkin ikävä sitä ihmistä johon tutustuin, ihastuin ja minkälaiseksi luulin hänet. Ikävöin ja nostalgisoin sitä hyvää aikaa, jonne haluaisin aina välillä matkustaa, mutta kyllä se on vaan itselle tunnustetava että se ei ollut totta mihin ihastuin. Tämä kuullostaa todella musertavalta mutta ajan kanssa sitä oppii käsittelemään kun löytää itsensä uudelleen. Oppii jotenkin hyväksymään sen että tuollaisia häikäilemättömiä ihmisiä on olemassa.

Tänä päivänä itse lähinnä nauran ja säälin tätä narskuressuani joka päivittelee jatkuvasti myös someen elämästään jonka pääasiallinen aihe on "MINÄ". Säälin myös niitä jotka hänen tielleen osuvat. Narsistin kohdattuaan sitä on oppinut tutkimaan itseään paremmin ja se on todella kasvattanut vaikka on sattunutkin aivan helkatisti. En voi unohtaa hyviä aikojamme ja yhteistä huumoriamme, hän oli tavattoman hauska ihminen myös. Se ei kuitenkaan saa hämätä, narsistinen ihminen on kuluttava, epäaito ja olet hänelle vain sätkynukke. Häneen ei saa muodostaa liian syvää yhteyttä koska hän käyttää sitä hyväkseen. Yritimme eromme jälkeen olla kavereita ja ihan vaan hyvänpäivän tuttuja ja baariseuraa, mutta ei sekään onnistunut. Et voi ikinä luottaa mikä hänen sanoissaan on totta. Lohduttavaa on että et ole ainoa, kaikki jotka hänen hoviinsa ovat joutuneet tai joutuavt kokevat saman, et ole tyhmä vaan haluat uskoa ihmisestä hyvää. Se on luonnollista koska niin ihmisiin pitäisi voida luottaa ja ihmisten tulisi olla vilpittömiä.

Älä kuitenkaan kadota luottamustasi ihmisiin mutta pidä tuntosarvet pystyssä. Narsistin kokeminen vahvistaa tietämystäsi ihmistyypeistä. Itse voin sanoa tunnistavani jatkossa ikävät vibat jos ne viittaavat narsistiseen toimintaan.

Kiitos kauan kesti että huomasin hänessä olevan edes vikaa. Vaikka minua kohdeltiin julkisestikin
huonosti ja siitä huomauteltiin ei sekään herättänyt. En osannut käyttäytyä, en keskustella ihmisten
kanssa ja hullua lopulta en enää uskaltanut etten sanoisi väärin, koska hän tarkkaili minua.

Se ihana hulluus johon takertuu on käsittämättömän kuluttavaa, huumaavaa, julmaa ja henkisesti hissillä ajelua ylös ja alas.
Ihana että olet jo paremmalla puolella, se on valtavan hyvä asia ja lohduttaa minuakin.

Täällä kans on nähty unia viime yö siitä, miten Hän menee aina muiden kanssa mun silmien edessä ja kehuu, nauraa, oikein lähellä muita.. Ymmärrätte varmaan, ettei toi ole sellanen hyvä uni ollenkaan.. ja toistuu aika usein. Pari päivää taas olen ollut olematta yhteydessä siihen..

Saas nähdä riittääkö riippuvaisen voimat jättämään nyt tämän taakseen, vai mennäänkö pian taas sen luo... Melko tyhjää on ja sumussa tarvotaan. Yksin.. Yksinhän tällaisessa "suhteessa" on henkisesti muutenkin.. hmm.. no jonku häivähdyksen se kyllä antaa siitä.. niinku välittäiski.. välittää omalla tavallaan joo. Lueskelin tossa, että narsistinen kuori voi peittää alleen jonkun muun diagnoosin.. Mahdollista sekin. Ei kuitenkaan auta asiaa yhtään.. Tietysti ajattelee, että jos olis joku diagnoosi.. ja Hänellä on ne vahvat tunteet sitten sisällä.. ei se muuta toiseen suhtautumista mihkään suuntaan, millainen se on mulle..

Sain tässä hiljattain kokea, miten se omien sukupuolen edustajiensa (vaikka itse olen tätä jaottelua vastaan, mutta tällaisten narsististen toimia tämäkin jaotella).. aikana kehuu mua maasta taivaaseen joillain asioilla... sitten taas vastakkaisen vehkeen omaavien aikana olen pohjasakkaa, kynnysmatto.. selkä kääntyy. Nämä kaksi asiaa on hyvin vahvoina ollut.. Mikä nyt sattuu sitä hyödyttämään parhaiten missäkin tilanteessa.

Tuntuu tosi vaikealta ajatella, että tästä suhteesta olisi "raitistunut" joskus.. ("kuivilla" on yritetty sinnitellä sitäkin enemmän, viikottain).

Kyllä ne pelkää hylkäämistäkin, jos eivät itse ole hylkäämässä.. Mulle sanottiin tässä hiljattain yhtäkkiä puskista.. "Pelkään, ettet tulisi tänne enää". On huomannut, että viimesiä voimanrippeitä mulla viedään.. Tuokin lausahdus on huono asia mulle.. pistää taas miettimään, että voi sitä raukkaa ja että miten nyt voi edes ajatella, etten menisi.. kun Hän noin mulle hienosti sanoo. Aika harvoin on sanottu yhtää mitää muutaman vuoden aikana.. tollasia ihme lipsautuksia.

Koitetaanhan kaikki jaksaa tätä sumussa tarpomista... ehkä vielä joskus pää kirkastuu?

Kai se kirkastuu...joskus? Toivotaan niin. Mullahan on kyseessä ystävä josta tuli liian läheinen ja taisin ripustautua
häneen oikein urakalla. Mietin vaan kuinka monella on ollut mahdottomia riitoja joissa ainoa syyllinen olette te?
Teki niin tai näin, sanoi kuinka varoen tahansa oli aina syypää kaikkeen. Toki riitaan tarvitaan kaksi mutta anteeksiantoon
vain yksi. Heiltähän täytyy uupua inhimillisyys ja kaikki saa valtavat mittasuhteet ja äkisti oletkin maailman kurjin ja anelet
anteeksiantoa asiasta josta ei ihan oikeesti edes tarttis. Lisäksi halveksunta anteeksipyytäjää kohtaan koska hehän eivät taida hevillä
anteeksi anella. Tunteet onko niitä vai onko nekin osa kavalaa leikkiä eli hän pääsee helpolla uhri? sairastuu ja kyseenalaistaa itsensä.

Siivetön... ei "riitaan" tarvita aina kahta.. ei tämmösten tapausten kanssa.