KESKUSTELUFOORUMI

-

Sulla on ollu terapeutti aiva peestä... ei se voi noin sanoo, ku ei oikeesti tajua ees sitä asiaa näköjään. Pahensi sun tilannetta vain Sä oot uhri ja tarvit tukea ja apua.. Älä jää yksin asioiden kanssa.. auttaisko kun tosiaan muuttaisit sinne, missä asuu sun tukihenkilöt? Siis mummu ja isä? Etsivä nuorisotyö on yksi, mitä voisit pyytää käymään.. ne käy mun käsittääkseni aika useinkin jos haluat.. Paljo voimia ja tsemppiä ja toivon sulle, että pääset tuosta eteenpäin.. älä jää syrjäytymään yksin <3 Ei sun tarvi.. Äläkä syytä itteäs noista asioista, vaikka sitä tekeekin helposti, mutta et ole syyllinen.

-

En ois jouluakaan saanu viettää täällä, kun pilaan äitin "joulufiiliksen". Sanoi että mun pitäisi mennä muualle jouluksi. Vaikka asun täällä käytännössä, oma kämppä vaan varastona enkä oo ollu siellä puoleen vuoteen yötä.

No oisin menny isän luo. Mutta se meni mökille naisystävänsä kanssa ja en ollu tervetullut mukaan. Se mummu joka kasvatti minut oli tulossa tänne jouluks, niin sinne en voinut mennä. Ja mummu#2n luo (isän äiti) en "saanut" mennä isän mielestä, koska mummu ei jaksa "katsoa mun lorvimista" ja sitä kun nukun niin myöhään hohhoijaa.

Eipä oo enää ketään oikeastaan jännä ku hain apua masennukseen jne. Ja siellä "ymmärsin" että paras ois vaa tappaa itteni? että sitä oon aina "halunnu" pennusta asti. Että se on ainoo asia mitä oon koskaan toivonu. Että kun muut miettinyt toiveammattia ja mitä haluaa elämältä, niin oon aina ite miettiny että kumpa vaan uskaltas tappaa itteni. Aiva tyhmiä ajatuksia. En oo tekemässä itselleni mitään. Ei vaan voi puhua kenellekkään noista ajatuksista. Terapeutti (ja toinenkin) sanoi vaan että "jos tulee tommoisia ajatuksia niin muistathan kriisipuhelimen". Ei ne ymmärrä että en oo tekemässä mitään,

Rasittaa ku kipujaaaaaaaaaaaaaaaaa. (fyysisiäKIN)
Miks ne ei lopu jo. Puol vuotta sattunut joka päivä.

Vahvat tropit saatu lääkäriltä mutta ei huohhh ku nää kivut ei lopu. Oon LIIAN HERKKÄ KIVULLE. EI tää tuu koskaan loppumaan. Kipu jo kroonistunu. Tuntuu että Peli Pelattu

Tarvitset itselles hyvää ulkopuolista apua.. joka ymmärtää narsisteista jotain. Terapeuttia voi vaihtaa.. ja tarvisit sitä juuri siihen, että pystyisit lähtemään elämässä eteenpäin hyville vesille...

-

Teekoolääkärille aika ja sitä kautta terapeutille.. ei maksa mitään.

Kirjoita krizz lisää vaan... osaat hyvin kirjoittaa.

Voisin kuvitella että olisin itse kuvaamassasi tilanteessa täynnä avutonta raivoa henkistä väkivaltaa kohtaan joka lopulta kääntyisi juurikin sisäänpäin niin kuin kuvasitkin, itsetuhoisiin kuvitelmiin. Parasta olisi että pääsisit fyysisesti irti vanhemmistasi, asumaan omillesi. Itsenäiseen elämään opettelu ei ole helppoa mutta se on parasta mitä voit itsellesi tehdä joka tapauksessa. Alat luottaa itseesi pikku hiljaa pienten onnistumisen myötä ja alat hahmottaa mikä vapauden tunne se on kun saatkin luoda omaa elämääsi eikä enää tarvitse olla vanhempien armoilla jotka kaiken lisäksi ovat väkivaltaisia. Kun keskityt niihin omiin haasteisiin mitä itsenäinen elämä tuo tullessaan, pääset irti tuosta tukahduttavasta itsetuhoisasta pattitilanteesta. Tunnistan hyvin tuosta itsenikin ja siitä miten hämmennyksissäni jäin kiinni ja ihmettelemään mitä kummaa tämä outo hiljaisuus tai ristiriitainen viestintä tarkoittaa ja miksi en ymmärrä siitä tuon taivaallista ja miksi edes yritän ymmärtää kun siitä ei tule kuin paha olla.

Narsistit ei ole rehellisiä, suoria, avoimia, selkeitä eikä niiden kanssa voi olla sellaisessa vuorovaikutus suhteessa jossa tuntisi vastavuoroisuuden tunnetta toisen kanssa. Se vain on täysin mahdotonta. Jonka takia: älä edes odota sitä, lähde pois, opettele elämään omillasi, tee kaikkesi ollaksesi itsesi puolella siten kuin hyvältä tuntuu. Älä käännä itsellesi selkää kuten vanhempasi teki. Muista että et ole kokemuksesi kanssa yksin, meitä on vaikka kuinka paljon kaikkialla jotka eivät ole kokeneet eläneensä turvassa vanhemiensa luona. Vika ei ole sinun. Syy ei ole sinun. Syy on heidän ja sinä et ole siitä vastuussa.

rajallinen kirjoitti:Kirjoita krizz lisää vaan... osaat hyvin kirjoittaa.

Voisin kuvitella että olisin itse kuvaamassasi tilanteessa täynnä avutonta raivoa henkistä väkivaltaa kohtaan joka lopulta kääntyisi juurikin sisäänpäin niin kuin kuvasitkin, itsetuhoisiin kuvitelmiin. Parasta olisi että pääsisit fyysisesti irti vanhemmistasi, asumaan omillesi. Itsenäiseen elämään opettelu ei ole helppoa mutta se on parasta mitä voit itsellesi tehdä joka tapauksessa. Alat luottaa itseesi pikku hiljaa pienten onnistumisen myötä ja alat hahmottaa mikä vapauden tunne se on kun saatkin luoda omaa elämääsi eikä enää tarvitse olla vanhempien armoilla jotka kaiken lisäksi ovat väkivaltaisia. Kun keskityt niihin omiin haasteisiin mitä itsenäinen elämä tuo tullessaan, pääset irti tuosta tukahduttavasta itsetuhoisasta pattitilanteesta. Tunnistan hyvin tuosta itsenikin ja siitä miten hämmennyksissäni jäin kiinni ja ihmettelemään mitä kummaa tämä outo hiljaisuus tai ristiriitainen viestintä tarkoittaa ja miksi en ymmärrä siitä tuon taivaallista ja miksi edes yritän ymmärtää kun siitä ei tule kuin paha olla.

Narsistit ei ole rehellisiä, suoria, avoimia, selkeitä eikä niiden kanssa voi olla sellaisessa vuorovaikutus suhteessa jossa tuntisi vastavuoroisuuden tunnetta toisen kanssa. Se vain on täysin mahdotonta. Jonka takia: älä edes odota sitä, lähde pois, opettele elämään omillasi, tee kaikkesi ollaksesi itsesi puolella siten kuin hyvältä tuntuu. Älä käännä itsellesi selkää kuten vanhempasi teki. Muista että et ole kokemuksesi kanssa yksin, meitä on vaikka kuinka paljon kaikkialla jotka eivät ole kokeneet eläneensä turvassa vanhemiensa luona. Vika ei ole sinun. Syy ei ole sinun. Syy on heidän ja sinä et ole siitä vastuussa.

Kiitos kaikki aina sanoo että kirjoitan tosi huonosti.

Muutin asumaan yksin joo. Mutta tuntui että en ollut "tarpeeksi" kaukana. Kun äiti otti yhteyttä joka päivä. Ja aina kävin kylässä. En vaan päässyt tarpeeksi kauas. Kyllä mä muistan sen oman elämän. Mutta ei sekään mitään mukavaa ollut.

Ja nyt nää tun kivut. En "pysty" asumaan yksin. Mua ahdistaa asua kerrostalossa. En tykkää niistä äänistä mitä kuuluu viereisistä asunnoista ja pihalta. En vaan pysty asumaan:( Yritin asua 3 vuotta. Oon jotenki "yliherkkä". Nyt asun äitin luona, mutta ainakin täällä on hiljaista. En vaan tiiä. Täällä on narsu ja oon vaan täällä "olemassa", mutta ainakin on hiljaista. En vaan keksi mitään ratkaisua. Jos haluan asua yksin, niin pitäisi asua kerrostalossa:(