KESKUSTELUFOORUMI

Meidän tilanteemme on tämä. Erosin lapseni (3 ja 5) isästä 8kk sitten. Kävimme sovittelun tuloksetta läpi. Aina kun jotain on saatu valmiiksi ja stabiiliksi hän aloittaa draaman. Seuraa vaatimuksia vaatimusten perään. Sovimme hiljattain vuoroviikko-systeemin lastenvalvojalla. Elatussopimusta emme tehneet. Viikko sen jälkeen alkoi vaatia lähivanhemmuutta. Uhkasi vievänsä asian oikeuteen ja jos häviää hän ei ole enää kenenkään elämässä mukana. Mies on niin täynnä vihaa, että pelkään lasteni puolesta.Hän ei ole koskaan fyysisesti käynyt käsiksi. Sanoi kerran aikanaan, että jos hänellä ei olisi perhettä tappaisi yhden vihaamansa virkailijan, joka teki hänelle epäedullisen päätöksen ja suuren "vääryyden". Pelottavaa on, että en epäillyt hänen sanomisiaan..niin vihainen hän oli. )

Ajattelin naivina että se viikko-viikko systeemi voisi toimia, kun ex sai järjestettyä itselleen päivätyön ja asumme melkein naapureissa. Lastenpuolesta huolestuttaa. Hän on katkaissut kaikki välit kirjeellä(tekisi mieli julkaista kirje täällä, sillä siitä näkyy hyvin narskun sairas ajatuksen juoksu ja tunteiden manipulointi), saan kerran viikossa ottaa häneen yhteyttä sähköpostilla lastenasioissa, muutoin vain sairas-ja hätätapauksissa. Heh..kun en heti reagoinut kirjeeseen hän soitti minulle kysyäkseen esikoisen piposta(vaikka olin laittanut kaksi pipoa hänelle mukaan). Minä en saa ottaa häneen mitään kontaktia yhteisissä tapaamisissa eikä ääntäni saa kuulua. Sinäänsä niukka yhteydenpito ei haittaa minua, mutta minkälaisen viestin se antaa lapsille. Miten tämä voisi toimia lastenkannalta jos lähtökohta on tälläinen.

Lapset on ollut ja on edelleen pelinappuloita hänelle. Sain ystäväni ja hänen poikansa kanssa tuetun viikon loman. Tämä sattui exän viikolle. Hän asetti ehdon, että jompi kumpi lapsista jää hänen luokseen, hän järjestää spesiaaliohjelmaa. Ja se ketä lähtee lomalle, tulee minun viikollaan hänelle. Mietin eri vaihtoehtoja. Ehdotin hälle, että tulisimme aikaisemmin pois ja sitten pojat voisivat viikolla on hänellä yötä. Ei käynyt. Tyhmänä suostuin, kuopus oli suruissaan loman jälkeen kun ei päässyt mukaan. Kysyin lohdutukseksi mitä spesiaalia heillä oli, hän vastasi että hän oli päiväkodissa ja suihkussa isin kanssa. Jotta lapselle olisi tullut parempi mieli, pyysin exää perustelemaan asiaa. Ex vastasi, että hänestä ei saa puhua pahaa ja minun pitää kertoa että sen takia hän ei päässyt, kun äiti ei pärjää hänen kanssaan. Kuka kertoisi lapselle sellaista Miten noin ilosesta asiasta saa joku väännettyä suurta mielipahaa kaikille( syy minussakin kun en osannut ennakoida). Nyt en näe esikoistani lupauksista huolimatta kahteenviikkoon. Tämä todistaa vaan sen että on oltava tiukat rajat jatkossa. Olen miettinyt että jos yhteydenpito tapahtuisi lastenvalvojan kautta ja Elatussopimusta olen alkanut harkita, mutta pelottaa mitä siitä seuraa. Ei tarvitsisi kuluttaa itseään siihen ylimääräiseen yhteydenpitoon.. Hän on kieltäynyt aluksi kaikista lastenmenoista,mutta osallistunut kun asiasta on joutunut vääntämään rautalangasta.

Vielä tuntuu, että en pysty ennakoimaan asioita..olen edelleen hyväuskoinen. Huomenna olen yhteydessä lastenvalvojaan..Kuulisin mielelläni minkälaisia tapaamissopimuksia olette tehneet ja minkälaisia omia kokemuksia teillä on. Myös vinkit ja neuvot ovat tarpeen. Miehellä taustalla alkoholin runsasta holtitonta käyttöä(johtanut vakaviin loukkaantumisiin, poliisi kyydityksiin..)

Itse toimin ex-puolisoni kanssa nimenomaan siten, että käsittelen hänen kanssaan vain lapseen liittyviä asioita. Muita asioita en halua hänen kanssaan käsitellä.

En hauku ex-puolisoani lapselle, mutta en myöskään esitä suhtautuvani häneen kuin parhaaseen ystävääni. Olemme eronneet ja sille on syynsä - emme tulleet keskenämme toimeen. Lapsella sen sijään ei ole hätää, hänestä molemmat pitävät huolta, kumpikin hieman omalla tavallaan ja kummallakin on omat tapansa ja periaatteensa.

Vuoroasuminen ja elatus on oikeuden vahvistama. Sinänsä saman sopimuksen olisi varmasti voinut tehdä lastenvalvojankin kanssa, mutta täällä päässä mentiin miltei vaikeimman kautta. Tilanne on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että sopimuksesta saatiin varsin selkeä ja todellista tulkinnanvaraa jäi hyvin vähän. Se ettei sopimuksiin jää tulkinnanvaraa on narsistin kanssa tärkeää, koska heillä on kaipuu jatkuvaan draamaan.

Suosittelen, että otat tähtäimeesi kaikkien yksityiskohtien sopimisen kirjallisesti (oikeuden tai lastenvalvojan vahvistama), koska muutoin joudun vääntämään exäsi kanssa viikko toisensa jälkeen aivan kaikista asioista. Ymmärrän kyllä, tuon kaiken kokeneena, miten raskas tie on edessä -
sitkeyttä siis vaaditaan ja tuossa voi vuosikin olla lyhyt aika. En osaa antaa käytännön toimintaohjeita, koska minun ei ole mahdollista perehtyä exäsi ajatuksenjuoksuun tarkemmin. Vaikka narsisteilla on paljon yhteistä, jokainen heistä on myös yksilö. Valmistaudu myös siihen, että kuulet sos. viranomaisilta yms. paljon kommentteja tyyliin "kyllähän aikuisten kesken on pystyttävä sopimaan / keskustelemaan." Se jos mikä ärsyttää ja on turhauttavaa, koska kommentin heittänyt ei ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Narsistien kanssa on aivan turha kuvitella voivansa sopia yhtään mitään järkevästi aikuisten kesken, vaan heidän kanssaan on opeteltava vetämään oikeaan aikaan oikeista naruista. Valitettavasti hetken voi siis joutua toimimaan kuin he itse - laskelmoiden ja jopa hienovaraisesti manipuloiden. Virheitäkin tein ja olisin ehkä voinut päästä parempaankin lopputulokseen, jos joissakin kohdissa olisin ymmärtänyt pitää suuni kiinni.