KESKUSTELUFOORUMI

Kun narsisti tapasi empaatikon, empaatikko koki löytäneensä sellaista mitä ei ole ennen kohdannut. Toinen oli niin vahva, miellyttävä, varma, ja edusti jotain mitä empaatikko ei ollut ennen tavannut. Narsisti ajatteli niin toisella tavalla kun kukaan muu, ja tuo pelottava itsevarmuus veti empaatikkoa puoleensa kun magneetti. Narsisti oli empaatikon huumetta, heroiini, jota ei voinut vastustaa. Empaatikko antoi narsistille itsestään kaikkensa, oli aina tavoitettavissa, jousti jokaisessa asiassa. Mitä enemmän empaatikko jousti, sitä syvemmälle narsisti kietoi verkon ympärille. Empaatikko ihaili narsistin piirteitä, joita ei itsestään löytänyt.

Seksi narsistin kanssa oli jotain muuta mihin empaatikko oli tottunut. Erilaista, raadollista. Narsisti oli taitava. Miten kukaan voikaan niin täydellisesti osata tyydyttää toisen. Kaikki oli ihanaa, miten voikaan olla näin täydellinen elämä ja yhteys jonkun ihmisen kanssa. Narsisti halusi tietää empaatikosta kaiken, empaatikko kertoi, ja näin verkko vaan kiristyi. Mitä enemmän empaatikko antoi itsestään, sitä enemmän narsisti otti. Ja silti empaatikosta tuntui välillä että mikään ei riitä, eikä hän ikinä riitä. Matkat narsistin kanssa olivat ihania, narsisti oli se satujen unelmien prinssi.

Aika kului, ja empaatikko antoi aina vaan enemmän ja enemmän. Narsisti odotti enemmän, eikä ollut enää täysin tyytyväinen mihinkään. Tämä harmitti empaatikkoa ja teki surulliseksi, ja hän yritti entistä enemmän. Empaatikko oppi näkemään narsistin sisällä olevan mustan, ja halusi uskoa että rakkaus voittaa kaiken. Narsisti otti osansa, ja jätti empaatikon yksin tunteidensa ja tyhjyyden kanssa. Empaatikon piti vain ymmärtää narsistin menot, ihan kertomatta. Empaatikon negatiiviset tunteet ovat kiellettyjä, Seksi oli narsistin enää tarpeiden tyydyttämistä, toisen alistamista. Empaatikko uskoi edelleen että rakastamalla ja sen osoittamalla sitä voisi itsekin saada. Ja mitä enemmän empaatikko rakasti, sitä kauemmaksi narsisti meni. Empaatikko ajatteli että hän antaisi lapsen narsistille jota tämä toivoi, jotta tämä rakastaisi häntä. Empaatikko tekisi kaikkensa, jotta toisella olisi hyvä olla ja tämä muuttuisi taas entiseksi. Ja mitä enemmän hän antoi, sitä surullisemmaksi hän tuli. Narsisti ei ymmärtänyt empaatikon surua ja ahdistusta, ja narsistin keino tähän on välinpitämättömyys, kylmyys ja julmuus. Ja mitä enemmän empaatikko yritti, sitä välinpitämättömämpi narsistista tuli. Empaatikko jaksoi uskoa rakkauteen, ja mitä enemmän hän luotti siihen että narsistista löytyy vielä se ihana ja lämmin puoli, sitä enemmän hän kadotti itsensä, pala kerrallaan. Empaatikko huomasi ettei ole enää oma itsensä, kaikki se mihin on uskonut itsessään on kuollut. Narsisti oli sen sijaan kietonut verkon, josta ei päässyt enää vapaaksi.

Vastakohdat vetävät toisiaan puoleen, mutta "Rakkaus voittaa kaiken muun paitsi kuoleman ja narsismin" .

Onko tämä kaikki teillekin tuttua..? Loppumaton Via dolorosa.

Hienosti kirjoitettu. Minulla oli vaihe jolloin tutkin empaatikkojen ominaisuuksia ja heille tyypillistä käytöstä. Empaatikot osaavat samaistua toisten ihmisten tunteisiin, mutta se ei ole pelkästään hyvä asia, koska heidän tunne-elämänsä käy helposti ylikierroksilla. Empaatikot kärsii myöskin usein unettomuudesta, koska tunteet valvottavat heitä. Olen muuten huomannut, että narsistit eivät tykkää jutella iltaisin sängyssä ennen nukkumista. Saman tien, kun sammutat valot pitää olla hiljaa. Mulla on tosin vaan kokemusta kahdesta tämmösestä, joista toinen oli paras lapsuudenystäväni. Mulle pienet iltakeskustelut ovat aina olleet tosi tärkeitä, että saan ajatukset muualle päivän asioista.

Narsistit käyttävät empaatikkojen herkkyyttä hyväkseen. Kuitenkaan kaikki narsistien uhrit eivät ole empaatikkoja. Psychforumilta luin kerran erään narsistiksi itseään kutsuvan mietteitä joka kertoi, että narsistina hän koki todella vaikeana olla ottamatta takaisin läheisriippuvaisuuteen taipuvaisia, empaatikkoja tai epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä vaikka olisi jo devaluoinut heidät. Ehkäpä tässä on taustalla monen miespuolisen narsistin läheisriippuvainen äiti.. Mä koin suhteen alussa narskun seuran turvalliseksi, koska se oli niin huolehtiva. Kukaan ei ollut syöttänyt mua sen koommin, kun olin ottanut ensimmäisen kerran haarukan käteeni. Exä sen sijaan puki mut, syötti mua ja peitteli mut. Narsisti puolestaan voi kokea empaattisen turvallisena, jos se muistuttaa hänen tarvitsevaa äitiään. Jotta hän voi kokea olevansa vahva jonkun täytyy olla riippuvainen hänestä.

Jenni Kiviniemi on kirjoittanut tuosta aiheesta hyvän jutun, kannattaa lukea. Kai tuossa on taustalla myös kiltin ihmisen läheisriippuvuus.

https://jennikiviniemi.fi/2015/11/13/na ... magneetit/

Juurikin noin! Suomalainen juristi on kirjoittanut kirjan, narsisteista ja heidän uhreistaan, takanaan iso kokemusvyyhti avioero-oikeudenkäynneistä joissa toisena osapuolena milloin mikäkin tyyppi, mutta usein empaatikko. Hän huomasi hämmästyksekseen, että suurin "uhriryhmä" ei ollutkaan oletettu hoitoalan ammattikunta vaan opettajat. Hän etsi selitystä, ja löysi sen nyky opettajien valinnasta ja koulutuksesta, joka tekee ko ammattiryhmästä erityisen empaattisia ja kyvykkäitä peilaamaan nopeasti useankin ihmisen tunteita kerralla. Narsistin lempiuhri on joka tapauksessa empaatikko, olipa se ammatti nyt mikä tahansa. Ja empaatikko typerys jaksaa sitten ymmärtää vaikka miten ihmeellistä käytöstä ja pitkään. Siinä narsistin on hyvä kämmentää tätä lähdettään.

Tuli kylmät väreet tuosta aloituspuheen kohdasta "narsisti puki...syötti..." Olit nukke? Niin tyypillistä narsistin hallintaa, toisen esineellistämistä. Narsisti voi olla jopa palvelualtis. Hän rapaa autosi lumesta aamulla, hän voi tehdä sinulle aterian odottamaan ynnä muuta. Toki on narsistiöykkäreitäkin paljon. Sitä voi harhautua luulemaan oikein epäitsekkään tyypin löytäneensä, mutta kuten sanotaan "ilmaisia lounaita ei ole".

Ja tuo on niin tuttu kuvio "narsistilla on läheisriippuva äiti", ja tätä kuviota lapsuudesta hän sitten uusintaa uhrinsa kanssa. Itselleni olen vihainen vieläkin, kun en exän äidin touhuja katsellessani - ja sitä tolkutonta suhdetta keski-ikäistyneeseen poikaansa - lähtenyt saman tien käpälämäkeen.

Mikä tuon kirjan nimi on mistä kerrot?

Empaatikko antaa kaikkensa, ja narsisti kun kuin vuotava sankko, vaikka kuinka paljon täyttää, se ei täyty koskaan. Empaatikko tukee, ymmärtää, taipuu, ja empaatikon on vaikea ymmärtää että narsistilla ei oikeasti ole kykyä asettua toisen asemaan. Uskon että empaatikko näkee narsistin sisälle jopa paremmin kun moni muu, ja narsisti ei kestä sitä että joku pystyy näkemään hänen lävitse, ovat he kuitenkin jotain sellaista mitä kukaan ei voi oikeasti ymmärtää.

Empaatikon toipuminen on raskas prosessi, halu auttaa rikkonaista, ikävä, rakkaus, viha, katkeruus ja suru ja niiden sekamelska Ja koska empaatikko ei kykene kostamaan, tie on pitkä jossa etsii vain omaa itseään, kykenee hyväksymään tehdyt vääryydet, kykenee myöntämään tappionsa ja ainut suunta on muuttaa vain itseään. Ja kaiken tämän jälkeen kivulias ymmärrys siitä että narsistia ei voi auttaa kukaan. Narsisti löytää aina uuden uhrin, seuraavan ”auttajan”. Narsistia ei paranna edes empaatikko. Narsisti ei halua apua, eikä ota sitä vastaan. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen antaa rauhan. Vaikkakin arjen ongelmia riittääkin lasten myötä..