Mikä kommentti tuntui kurjimmalta?

[orjapoika]

Itse ihmettelen, miksi kaiken haukkumisen ja mitätöinnin jäljiltä, yksi varsin perusteltu toteamus saa minut edelleenkin näkemään punaista ja osin tolaltani.
Ollessani nuori mies, äitini kertoi minulle varsin kylmästi, että "riittää kun on synnyttänyt ja täyttänyt 18-vuotta, niin sitten olet omillaan" Tarkoittaen sitä, että äitini kaikki vastuu loppuu tuohon ikävuoteen ja sen jälkeen pitää vastata itsestään 100% ja pärjätä omillaan ilman vanhemman apua.

Siis näihän se kaiketi on ja äitini on oikeassa. Mutta silti, en tajua miksi tuo lausahdos korventaa minua tavalla, josta en koskaan pääse yli. Nyt kun äitini on ikääntynyt ja vaatii raamatullisin perustein meitä poiki huolehtimaan "vanhasta äidistään" niin tuo vuosikymmeniä sitten lausuttu takoo päässäni. Nyt sitten onkin joku side meidän välillä, kun muori olisi itse edunsaaja. Aikaisemmin, kun äitini oli kunnossa, niin kova asenne "heikot sortuu elontiellä" lausahdoksineen tuli varsin tutuksi.


En vaan ymmärrä, kuinka tuo "riittää kun on synnyttänyt ja täyttänyt 18-vuotta, niin sitten olet omillaan" osui ja upposi niin rajusti. Muistan kun pakenin tilanteesta parvekkeelle ja kyyneleet tulivat silmiini, sillä jotenkin niin jäätävästi tuo irtisanominen äidin roolista tuli. Jotenkin silloin lopullisesti tajusin, että tuo synnyttäjä on vain odottanut hetkeä, jolloin pääsee julkilausumaan irtisanoutumisensa äitiydestä.

[sätkynukke100]

Tosi rankasti sanottu omalta äidiltä..huh huh. Järkyttävä hylkääminen.. Ei ole ihme, että on tuntunut pahalta.. Tervejärkiset vanhemmat rakastaa ja tukee lasta ehdoitta ikään katsomatta, sen mitä nyt pystyy jne. koko loppuelämän ajan.

[Surutar]

En vaan ymmärrä, kuinka tuo "riittää kun on synnyttänyt ja täyttänyt 18-vuotta, niin sitten olet omillaan" osui ja upposi niin rajusti.

No totta kai tuo osui ja upposi! Ihan järkyttävä kommentti omalta äidiltä.

En itse muista mitään yksittäistä lausahdusta, joka olisi ihan ylitse muiden. No, joskus 11- tai 12-vuotiaana muistan jähmettyneeni pitkäksi aikaa, kun äiti katsoi minua jonkun riidan päätteeksi kylmästi ja vihaisesti ja totesi: "Minä olen täysin epäonnistunut äitinä." Tuli tosi paha olla ja mietin, että eihän äiti oikeasti tarkoittanut, että HÄN on epäonnistunut. Hänhän tarkoitti sillä, että MINÄ olen täysin epäonnistunut lapsena ja ihmisenä. Vai mitä hän tarkoitti? Tuo ilmaisun "kierous" sai lapsen hämemntymään pahasti.

Itse myös mietin äidin vanhenemista ja sitä, että hän olettaa saavansa huolenpitoa ja hoivaa. Jossain vaiheessa mm. ilmoitti muuttavansa luokseni asumaan, jos/kun kunto heikkenee. Saan sitten hoitaa häntä hänen loppuelämänsä. Piti tätä minulle vielä tosi edullisena diilinä: hänen eläkkeensä tulisi sitten lyhentämättömänä tililleni!

[orjapoika]

Itse myös mietin äidin vanhenemista ja sitä, että hän olettaa saavansa huolenpitoa ja hoivaa. Jossain vaiheessa mm. ilmoitti muuttavansa luokseni asumaan, jos/kun kunto heikkenee. Saan sitten hoitaa häntä hänen loppuelämänsä. Piti tätä minulle vielä tosi edullisena diilinä: hänen eläkkeensä tulisi sitten lyhentämättömänä tililleni!

Tuo on vaikea yhtälö. Hoitaa ihmistä, jonka tunnekylmyyden vuoksi itse kärsii. Itse ajattlen niin, että ulkoistan mielihyvin tehtävän yhteiskunnalle ja maksan mukisematta verot, mitä yhteiskunta vaatii. Ajatus siitä, että minun henkinen ja myös fyysinen pahoinpitelijä olisi 24/7 läsnä on aivan mahdoton.

[NeitiK]

Tuo äitisi kommentti ja oma ajatuksesi siitä yllä kuvaa mielestäni aika hyvin narsismin haavoittavinta olemusta. Sanot, että lause on periaatteessa totta, mutta se on totta vain kylmässä faktamaailmassa, jossa ihmisillä ei ole mitään tunteita tai emotionaalisia sidoksia toisiaan kohtaan. Se satuttaa, koska se paljastaa narsistin kylmyyden, jolta olet väkisin yrittänyt sulkea silmäsi, jotta pystyisit olemaan suhteessa hänen kanssaan. Toisaalta, koska voit osittain sanoa sen olevan totta (tosin tässä tapauksessa kuka tahansa järkyttyisi, miten äiti sanoo noin lapselleen, mutta monissa tapauksissa se ei ole niin selvää, tai voi jopa olla, että narsisti maalaa lapsen "liian takertuvaksi", jota "pitää potkia omilleen", jolloin se voisi olla jonkun mielestä jopa ok), et voi kunnolla puolustautua sitä vastaan. Olet jo oppinut pienestä pitäen, että omilla tunteillasi ei ole merkitystä, se että sanot "tuo sattui minuun" tuntuu täysin tyhjäntekevältä ja turhalta puolustukselta, tai vähintäänkin saisit niskaasi sen jälkeen "olet liian herkkä"-kommentit, joten jäljelle ei jää kuin tunkea oma tuska piiloon ja suppuun jonnekin.

Oikessa maailmassahan se oikea tapa olisi sanoa, että "tuo sattui minuun". Yleensä ottaen sillä on merkitystä ihmisille, ovatko heidän tekonsa satuttaneet muita vai eivät. Läheistä ihmissuhdetta on mahdotonta muodostaa ihmisen kanssa, joka ei välitä sattuuko sinuun vai ei.

Voimia sulle orjapoika. Sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa äitiäsi. Siihen täytyy varautua, että muutama ymmärtämätön sivullinen katsoo kieroon sen seurauksena, mutta he eivät näe äitiäsi, vaan kuvittelevat hänet joksikuksi muuksi ihmiseksi, kuten omaksi äidikseen. Pelkkä synnyttäminen ja ylimalkainen huolehtiminen ei tee väkivaltaisesta ihmisestä sitä kunnioitusta ansaitsevaa äitiä, josta raamatussa puhutaan. Ei raamattu sano, että lapset ovat vanhemman omaisuutta, jota saa katumatta kohdella miten tahansa (ainakaan tietääkseni).

[Surutar]

Se satuttaa, koska se paljastaa narsistin kylmyyden, jolta olet väkisin yrittänyt sulkea silmäsi, jotta pystyisit olemaan suhteessa hänen kanssaan.

Tämä on ihan loistava kiteytys, kiitos NeitiK!

Itse olen viime vuosina sortunut edelleen siihen silmien sulkemiseen. Sitähän se oli aikoinaan: oli pakko sulkea väkisin silmät, jotta pysyisi edes hengissä. Sitten aikuisena sitä kuvittelee jotenkin päässeensä asioitten yli, mutta en minä ainakaan pääse. Trauma on niin syvä, että saan muistinmenetyksiä ja todellisuudentaju hämärtyy, jos joudun narsun hyökkäysten kohteeksi. Ja todellakin, sen kertominen narsulle, että hänen juttunsa satuttavat, tekee tilanteesta entistä pahemman. Oman narsuäitini strategiat ovat olleet:
raivo
hylkääminen (lähtee mielenosoituksellisesti lätkimään tai lapsuudessani piti monta päivää mykkäkoulua)
marttyyrius (minä aiheutan hänelle itsemurha-ajatuksia, mielenterveysongelmia, viimeksi jopa syövän)
syyllistäminen ja mitätöinti ("sinä et ole selvästikään päässyt äidistäsi irti" ym.)
todellisuuden hämärtäminen (eihän hän ole niin edes ikinä sanonut...tai minä olen ymmärtänyt täysin poskelleen sen mitä hän on tarkoittanut)

Kerro nyt siinä sitten, että joku HÄNEN sanomansa tai tekemänsä loukkaa...

Orjapoika, samaa mieltä veroista! Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että me emme ole tässä maassa vastuussa vanhemmistamme. Esim. Saksassa tällainen vastuu on, OMG! Ei tulisi mieleenkään ottaa narsuäitiä kotiini asumaan. Voisin saman tien alkaa järjestää jotain laitoshoitopaikkaa itselleni, koska sekoaisin ja saisin vahvoja itsetuhoisia ajatuksia. En voisi tehdä sellaista itselleni enkä perheelleni. Jo ajatus siitä, että pitäisi mennä oman äidin hautajaisiin saati järjestää niitä, tuntuu vastenmieliseltä. No, ei kai kukaan äitinsa hautajaisten järjestämisestä nauti, mutta syyt ovat yleensä vähän erilaiset.

[rajallinen]

Oikessa maailmassahan se oikea tapa olisi sanoa, että "tuo sattui minuun". Yleensä ottaen sillä on merkitystä ihmisille, ovatko heidän tekonsa satuttaneet muita vai eivät. Läheistä ihmissuhdetta on mahdotonta muodostaa ihmisen kanssa, joka ei välitä sattuuko sinuun vai ei.

Tämä piti saada lukea tänään. <3 Niin paljon kuin satuttaakin, tämä tosiasia etäännytti minut yhdestä ystävästäni hiljattain. Kirjoittelen siitä erikseen.

Mikä kommentti tuntui kurjimmalta?

Juuri nyt sanoisin että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".

Samoin perustein kuin jo tullut esille.

Tuohon sanontaan kiteytyy myös mainiosti narsistin motiivi kuvitella omistavansa taloudellisesti ihmisiä. Jos narsisti maksaa, hänellä on oikeus odottaa kiitollisuutta, ilmaista mitä mieltä hän on kenestäkin ja kenenkin tekemisistä, ja varsinkin tekemättä jättämisistä, hänellä on oikeus saada huomiota, ihailua, kateutta, oikeus odottaa mitä nyt mieleen sattuu tulemaan. Sama kääntäen: jos joku muu maksaisi narsistin, sitä halveksunnan jne määrää ei kestä kukaan. Mutta jos molemmat maksavat itsensä, se vasta pahinta onkin. Ihmisarvo on myytävänä jos narsistilta kysytään.

Suomalainen hyvinvointivaltio ja verot mahdollistaa (ainakin vielä) sen että kenenkään ei tarvitse olla kenenkään omistama. Voin paeta julkisin varoin tuettuun turvakotiin, voin erota lasten kanssa ja saada yhteiskunnalta siihen tukea. Voin opiskella ilmaiseksi kirjastossa narsismista, viisastua ja päästä irti, julkisen terveydenhuollon, vertaistuen, terapian, jne jne jne tuella, sairaasta väkivaltaisesta suhteesta. Voin ainakin ihannetilanteessa valita työnantajani omien arvojeni mukaisesti eikä periaatteessa kenelläkään ole oikeutta määritellä minua vaan voin määritellä itse itseni. Minulla on ihmisarvo. Syntymästä kuolemaan.

Tuo sanonta on aikoinaan saanut minut ajattelemaan myös niin että "noh, se on hänen tapansa osoittaa rakkautta ja välittämistä kun ei hän muuta osaa" jolla selitin itselleni sen miksi hyväksyn häneltä rahaa. Tosi asiassa hyväksyin siksi koska olin itse köyhä. Ja samalla kaivoin maata jalkojeni alta mikä oli tietysti narsistin tarkoituskin. Saada ihmiset riippuvaiseksi itsestään, tuntemaan itsensä huonommaksi, alemmaksi. Niinkuin kävi itsellenikin kun en kyennyt pitämään varaani, rajojani.

Tulee mieleen tarina jossa viisas ihminen istuu köyhän viereen, antaa hänelle puukon, opettaa hänet tekemään ongen ja kalastamaan. Ja istuu viereen kalastamaan hänen kanssaan, kertoisi missä ja milloin kannattaa kalastaa ja millä säällä jne. Siitä se lähtee.
Narsisti antaisi kalaa köyhälle niin kauan kunnes köyhä olisi narsistista täysin riippuvainen, kaikessa. Matkan varrella narsisti alkaisi ivallisesti kommentoida kalaa antaessaan miten naapurin Liisa osaa hienosti kalastaa ja miten hienot välineet naapurin Pekalla on ja sanoisi vielä perään miten huonoa ruokaa köyhä tekee armonlahjastaan eli kalasta jonka takia köyhän sietäisi hävetä. Narsisti kuitenkin jatkaisi "säälistä" kalan antamista koska hän on hyväntekijä "jota hän ei kuitenkaan halua korostaa" jne

Jos jollain on sen verran rahaa ettei narsisti voi häntä ostaa, narsisti haukkuu hänet, sukunsa, työnantajansa, lapsensa, vaatteensa, minkä hyvänsä. Koska se ihminen ei voi laulaa narsistin lauluja koska ei tarvitse hänen leipäänsäkään.

[orjapoika]

Tuo äitisi kommentti ja oma ajatuksesi siitä yllä kuvaa mielestäni aika hyvin narsismin haavoittavinta olemusta.

Kirjoitat hyvin, kiitos sanoistasi. Erityisesti tuo ylläoleva, jossa äitini osasi löytää sanat, jotka varmasti tietää haavoittavan. Äitini osasi kääntää veistä haavassa. Veljeni, joka murrosiän kynnyksellä oli hieman pullukka sai kuulla kommentteja "sinullahan on rinnat kuin ryövärillä" "olet pyöreän naismainen, et ollenkaan kuin mies" "tarvitsetko rintaliivit" ja taatusti tiesi, että veljeni kärsi liikakiloistaan. No, sitten kun veljeni treenasi itsensä timmiksi, niin sitten alkoin kuittailu liittyen narsistiseen itsensäpalvontaan. Narsisti yrittää juuri haavoittaa, sen me veljekset opimme äitini käsittelyssä.

[orjapoika]

Juuri nyt sanoisin että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".

Tuo meillä tehtiin lapsena myös hyvin selväksi. "niin kauan, kun kotona asut, niin minä määrään säännöt" Eli, kun syötiin äitini ruokia ja asuttiin äitini kotona lapsena, niin oma persoona piti kuihduttaa ja toimia 100% äitini ehdoilla. Sellainen Pohjois-Korea pinoiskoossa.

[orjapoika]

Joskus äitini kommenttit eivät herättäneet häpeää, vaan olin todella hämmästynyt. Äitini työkaveri oli kuulemma äidilleni sanonut, kun oli minut nähnyt, etten ole ollenkaan komea (kuten jotkut olivat kehaisseet), vaan oli pikemminkin kakaran näköinen, enkä lainkaan komea. Mutsini hihitteli kommenttinsa päälle. Olin noin 22-vuotias ja olin jo jyvällä, ettei kaikki ole OK tuolla naisella.

Ihmettelin, että ompas äidillä työkaverit, joilla on pokkaa haukkua hänen lastaan. Toisekseen itse vetäisin herneen nenään, jos joku tulisi haukkumaan ketä tahansa sukulaistani ei komeaksi/kauniiksi kakaran näköiseksi tyypiksi. Kolmanneksi, en todellakaan tämän jälkeen menisi sanomaa kenellekään, että hei, sua on haukuttu kakaran näköiseksi.

Sitä mietin, että keksikö äitini kommentin painaakseen minua alas, vai oliko hänellä yhtä hullu työkaveri, kuin hän itse?